Apulaiskaupunginjohtaja on kuulunut kokoomukseen yli puolet elämästään. Juuri 34 vuotta täyttäneellä Laura Rädyllä ei ole ikäkriisiä, mutta muilla on kriisi hänen iästään. Ja siitä, että hänelle lahjoitettiin kaupungin toiseksi korkein virka.
Tee työtä, jolla on tarkoitus.
”Mun mielestä Puolustusvoimilla on aivan mielettömän hyvä mainoslause”, sanoo Laura Räty. Hän luki lääkäriksi, koska halusi tehdä työtä, jolla on tarkoitus. Anestesiatyössä näki enemmän neuloja kuin lomakkeita. Se oli Rädyn mieleen.
Pikkutyttönä Räty haaveili kokin urasta.
”Kun selvisi, etteivät kokit käy yliopistoa, en enää halunnutkaan. Halusin opiskella yliopistossa, se oli jotakin ihailtavaa.”
Räty luki valtiotieteitä ja kemiaa Helsingin yliopistossa kolme vuotta. Nettisivuillaan hän kirjoittaa näin: Aloitin yliopisto-opintoni vuonna 1997. Haaveilin tuolloin virkamiehen tai poliitikon urasta ja suunnittelin valtiotieteellisiä opintoja. Myöhemmin huomasin, että se ura ei todellakaan ollut minua varten.
Räty pääsi toisella yrittämällä lääketieteelliseen, josta valmistui lisensiaatiksi vuonna 2006.
”Olen nähnyt yliopistosta kaksi ääripäätä. Valtsikan superakateemisen vapauden, jossa juodaan kahvia päivät pitkät, valutaan luennolle, luetaan tenttiin jos jaksetaan ja suoritetaan tentti tänä tai ensi vuonna jos sattuu huvittamaan. Toisaalta lääkiksen täydellisen koulumaisuuden, jossa haetaan punaiseen vihkoon allekirjoituksia läsnäolosta.”
Sittemmin myös virkamiehen ja poliitikon urat ovat kelvanneet.
Enää Räty ei työskentele lääkärinä Hyvinkäällä vaan Helsingin apulaiskaupunginjohtajana, jonka vastuulla on sekä sosiaali- että terveystoimi – yli 20 000 työntekijää. Kuukausi sitten työnsä aloittaneen apulaiskaupunginjohtajan valintatapa synnytti runsaasti riitasointuja. Rädystä itsestäänkin tuntuu, ettei se mennyt aivan kansalaisten oikeustajun mukaan.
”Valintatapaa pitäisi uudistaa. Pormestarimalli olisi vielä poliittisempi kuin tämä. Olisi demokraattista, jos johtajat valittaisiin suoralla kansanvaalilla, mutta sellaista ei ole Suomessa käytössä missään.”
Se, miten Räty valittiin, on ollut kaupungin tapa vuosikymmeniä, mutta tällä kertaa jaksettiin räksyttää.
Kokoomusryhmän ilmoitusluonteisen nimityksen lisäksi kismitti, ettei Räty itse edes hakenut virkaa julkisesti. Vaikka kyseessä on pääkaupungin toiseksi korkein toimi, hänen ei tarvinnut. Kolme suurinta valtuustoryhmää ovat sopineet, ettei valitun tarvitse osallistua viralliseen valintaprosessiin.
”Olisin varmasti hakenut, jos minun olisi tarvinnut. Hakuaika päättyi perjantaina, lupasin kertoa päätökseni maanantaina kello kolme. Vielä kahdelta istuin kahvilassa Aleksanterinkadulla ja mietin, mitä oikein teen. Päätös oli helvetin vaikea.”
Helvetti. Se on uskottava, sillä Räty ei liiemmin kiroile.
”SIlloin pääsi pari kirosanaa.”
Silloin oli 20. huhtikuuta. Räty istui raitiovaunussa Lasipalatsin edustalla, kun kuuli huonot uutiset.
”Osasin odottaa sitä, joten se ei ollut hirveän suuri sokki. Menin suoraan himaan.”
Räty pyrki keväällä eduskuntaan. Hän sai yli 4 800 ääntä, ja hänet julistettiin läpipäässeeksi. Kaksi päivää juhlien jälkeen valmistui tarkistuslaskenta, ja Lasse Männistö (kok) pudotti Rädyn kansanedustajasta varasijalle.
”Totta kai ärsytti, että juuri minä tipuin. Jäin vain 27 äänen päähän paikasta.”
Rädylle lahjoitettiin vaalirahaa liki 70 000 euroa, josta yksityisiltä tuntemattomilta henkilöiltä tuli 22 334 euroa. Se oli toiseksi eniten kaikista ehdokkaista. Summa oli viisi euroa enemmän kuin Suomen nykyisellä Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerillä Alexander Stubbilla (kok).
Numerot ovat silti nappikauppaa verrattuna Rädyn hallinnoimiin sosiaali- ja terveystoimiin, joiden vuosibudjetti on yhteensä yli 2,3 miljardia euroa.
Näin vastuulliseen tehtävään headhunterit peräänkuuluttaisivat vähintään kymmenen vuoden johtamiskokemusta, kaupallista koulutusta ja vahvaa taustaa sekä terveyspuolelta että sosiaalialalta.
Mitä Rädyllä on? Ennen valintaa valtuustoryhmät haastattelivat häntä lukuisia kertoja.
Hyvät puolet: ”Ymmärrän politiikkaa, olen tehnyt sitä kauan. Tiedän, että tätä kaupunkia eivät johda yksin virkamiehet eivätkä yksin poliitikot, vaan se on yhteistyötä. Loppukädessä poliitikot päättävät, miten asiat toteutetaan, ja meidän virkamiesten tehtävä on saada organisaatio kulkemaan siihen suuntaan. Olen terveydenhuollon ammattilainen. Olen tehnyt oikeaa käytännön työtä sekä sairaalassa että terveyskeskuksessa.”
Ja sitten ne huonot: ”Ikä. Se korjaantuu ajan myötä. Joka päivä olen vanhempi ja ehkä viisaampi tai ainakin kokeneempi kuin edellisenä päivänä.”
Me virkamiehet, ne poliitikot. Ala-asteelta asti politikoinut Räty kuulostaa omaksuneen uuden virkamiehisyytensä nopeasti.
”Ei ihminen muutu yhdessä yössä eikä se ole oleellistakaan, koska työni on siinä välissä.”
”Rädystä itsestäänkin tuntuu, ettei apulaiskaupunginjohtajan valintaprosessi mennyt aivan kansalaisten oikeustajun mukaan.”
Äänekoskella syntynyt Räty astui politiikkaan peruskoulun kolmannella luokalla. Perhe oli muuttanut Kemistä Hyvinkäälle. Esikoistytär vaihtoi koulua ja valittiin oppilaskuntansa hallitukseen. Sen jälkeen tuli yläasteen oppilaskunta, sitten Ressun lukion Helsingissä. Lukiolaisten liiton jälkeen hän jatkoi kunnallispolitiikkaan. 18-vuotiaana Räty istui opetuslautakunnassa, 21-vuotiaana kokoomusnuorten puheenjohtajana, sitten seurakunta-, kunnallis- ja eduskuntavaaliehdokkaana.
Rätyjen koti ei varsinaisesti ollut poliittinen, vaikka aihetta tiiviisti seurattiinkin.
”Sellainen lapsuusmuisto mulla on, että katsoin televisiosta vaalivalvojaisia, kun Kristiina Halkola oli ehdolla. Ajattelin, että voi kun tuo valittaisiin, sillä on niin kaunis tukka. Rivien välistä ymmärsin, että vanhempieni mielestä oli hyvä, ettei niin käynyt. Ehkä koti kuitenkin oli vähän enemmän oikeistolainen kuin vasemmistolainen.”
Rädyn molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä. Ennen nykyistä virkaansa Räty työskenteli Hyvinkään sairaalassa. Monien kollegoidensa tavoin hän piti myös yksityistä yleislääkärin vastaanottoa. Hän sanoo olevansa ”julkisen terveydenhoidon kannattaja”, mutta lisää, että esimerkiksi hammashuoltoa voitaisiin hankkia entistä enemmän ostopalveluna yksityisiltä yrityksiltä.
Räty myös puolustaa ulkomaalaisten opiskelijoiden korkeakoulumaksuja.
”Talouden tilanne on huono. Yliopistoihin kohdistuvat isot leikkaukset eivät lupaa hyvää.”
(Rädyn oma puolue toki ajaa leikkauksia.)
Räty hankkisi lisätuloja Euroopan unionin ulkopuolisilta opiskelijoilta. Lukiolaisena hän itse oli vaihdossa Australiassa, jossa lukukaudesta piti pulittaa.
”Hyvä asia olisi, että kaikki voisivat opiskella ilmaiseksi, mutta se ei ole realismia. Resurssimme ovat rajalliset. Miksi Suomen pitäisi tarjota ilmaiset koulutuspaikat ulkomaalaisille? En osaa ottaa kantaa rajaukseen, mutta eikö meillä ole ollut tapana kohdella EU-kansalaisia vähän niin kuin kotimaan ihmisiä?”
Sitä Räty joutuu pohtimaan seitsemän vuoden pestinsä aikana vielä useasti.
”Tämä on ikuinen kysymys, mihin me käytämme yhteiset rahamme. Siitä mun duunissa on kyse.”
Jo viisi vuotta sitten Rätyä pidettiin puolueensa nousevana tähtenä. Häntä verrattiin silloiseen apulaiskaupunginjohtajaan Paula Kokkoseen, jonka kiikkustuoli keinuu edelleen Rädyn työhuoneen nurkassa Kaupungintalolla Pohjoisesplanadilla. Kokkosen jäljiltä kaupunki on savuton, mutta alkoholiohjelma jäi pöydälle hänen jäädessään eläkkeelle. Räty, vaikka lääkäri onkin, puuttuisi edeltäjäänsä maltillisemmin alkoholinkulutukseen.
”Ensimmäisiä toimenpiteitä ei ole se, ettei kaupungin tilaisuuksissa saa tarjota lasillista viiniä tai ettei lätkämatsissa saa juoda yhtä olutta. Sen sijaan madaltaisin puuttumisen kynnystä. Terveydenhuollossa työskentelevien tulee ottaa alkoholi ja sen aiheuttamat haitat puheeksi päivittäin.”
Räty pitää Kokkosta ”huipputyyppinä ja poliitikkopersoonalempparinaan”.
”Mulla ei ole koskaan mahdollista tehdä yhtä paljon töitä. Pienten lasten äitinä työkenttää on pakko rajata.”
Räty on korostanut äitiyttään niin Uuden Suomen blogissaan kuin kotisivuillaan ja varsinkin vaalikampanjassaan: ”lääkäri, helsinkiläinen, äiti”. Hän myöntää, ettei yksi- ja kolmevuotiaiden lasten vanhemmuus pätevöitä mihinkään, mutta se auttaa ymmärtämään lapsiperheiden arkea.
Helsingin kaupunginjohtajien keski-ikä laski kuudella vuodella, kun Räty astui valtaan. Silti se on vielä yli 50 vuotta.
”Se, että tulin tähän alle 35-vuotiaana, on kulttuurin muutos. En ajattele tätä eläkevirkana. Olen sitä ikäpolvea, joka on tottunut tekemään ja vaikuttamaan jo nuorena. Emme kumartele virkoja.”
Rädyn näkemys sukupolvestaan poikkeaa radikaalisti suurten ikäluokkien viljelemästä stereotypiasta, pullamössösukupolvesta. Lamassa teini-ikänsä viettänyttä ikäluokkaa on yleensä syytetty veltostumisesta ja vähäisestä halusta vaikuttaa asioihin.
”Meille hyvinvointiyhteiskunta on aina ollut olemassa. On ollut peruskoulut, terveyskeskukset ja päiväkodit. Niiden pitääkin olla, mutta meille ne ovat itsestään selviä. Välillä niiden arvostaminen olisi paikallaan. Meidän sukupolvi vaatii lisää näiden rakenteiden päälle. Se on haaste. Kaikki maksaa.”
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty (kok) sai virkaan astuessaan edeltäjältään Paula Kokoselta lahjaksi käsipeilin ja neuvon: jos jonakin aamuna jokin asia ottaa päähän tai menee huonosti, katso peiliin, sillä syyllinen löytyy sieltä.
KUKA
Kokoomuksen Laura Räty, 34, aloitti elokuussa Helsingin apulaiskaupunginjohtajana, joka vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista. Siviiliammatiltaan lääkäri. Toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna (2005-2011) ja kaupunginhallituksen jäsenenä (2009-2011) sekä valtuustoryhmän puheenjohtajana vuodesta 2009 lähtien. Asuu Töölössä miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Juoksee ja ratsastaa.
Himottaa
”Viikonloppu.”
Kaduttaa
”Laiskuus. Kotityöt jäävät jatkuvasti tekemättä. Eilisillan lenkki oli epäonnistunut, liian hidas. Välillä sohvan vetovoima tuntuu liian voimakkaalta.”
Kyrpii
”Jos joku lehti jaksaa vielä kirjoittaa siitä, kuinka nuori ja kokematon olen, niin se alkaa pikkuhiljaa jo ottaa päähän.”
Sanat Marko Ylitalo
Kuvat Maarit Hohteri
