Kuvataiteilija Anna Tuori on niin suosittu, ettei hänen anneta enää koskea omiin teoksiinsa.
Helsingin taidemuseon amanuenssilta ei jää mikään huomaamatta, joten Anna Tuorin täytyy tunnustaa rikkeensä: kuvataiteilija on salakuljettanut sisälle yhden teoksen.
Suurin osa Meilahden taidemuseoon avautuvasta näyttelystä koostuu tänä keväänä Tampereen taidemuseossa ja vuonna 2006 Helsingin Galleria Anhavassa esillä olleista maalauksista. Töiden liikuttelu näyttelystä toiseen vaatii muuttoauton lisäksi byrokratiaa. Sitä Tuori inhoaa. Lumitanssin vaiheet -triptyykki (2003) tulikin suoraan taiteilijan työhuoneelta Kaapelitehtaalta.
”Tylsä nimi. En vielä silloin ollut yhtä kekseliäs kuin nyt”, Tuori vitsailee.
Näyttelyn loput työt (noin 60) kuuluvat museoille ja yksityisille keräilijöille. Siksi tarvitaan varotoimet, suojahanskat ja ammattimaiset avustajanaputtajat sekä vakuutukset ja muut pakkopaperit.
”Ei kukaan lainaisi maalauksia, jos kuvataiteilija ryssisi ne näyttelyssä”, Tuori sanoo ymmärtävästi, mutta oudoltahan se tuntuu, ettei taiteilija itse saa vapaasti koskea luomuksiinsa.
Blow out your candles, Laura -näyttelyn avajaisiin on vielä viikko. Osa töistä on jo ripustettu, mutta suurin osa nojaa neutrinharmaata seinäpintaa vasten. Seinälle on teipattu A4-printtejä siihen tulevista maalauksista.
Teosten ripustaminen on paitsi hidasta myös monella tapaa maalaamisen kaltaista. Työt pitää saada balanssiin; niiden pitää olla harmoniassa, mutta ei liikaa; näyttely ei saa olla sirpaleinen, mutta silti pitää rikkoa eheyttä. Maalaukset on aseteltava niin, että ne toimivat suhteessa toisiinsa, varsinkin värimaailmaltaan. Nytkin yhdessä tilassa on liikaa sinivihreää, Tuori tuskailee.
”Sellaisista taiteilijoista kerrotaan ikäviä juttuja, jotka seuraavana päivänä pistävät valmiin ripustuksen kokonaan uusiksi. Niin ei kannata tehdä, jos haluaa pysyä museon työntekijöiden kaverina.”
Helsinkiläinen Tuori, 35, valittiin Vuoden 2011 nuoreksi taiteilijaksi. Aikaisemmin hän on ollut ehdolla muun muassa arvostettujen Ars Fennica- ja Carnegie Art Award -palkintojen saajaksi.
”Suoraan sanottuna olen tuijotellut töitäni viime aikoina niin paljon, että haluaisin vain piilotella. Niille tavallaan sokeutuu samalla tavalla kuin hajuvesille.”
Yleensä taiteilija voi pitkälti vaikuttaa yksityisnäyttelynsä ripustukseen. Ryhmänäyttelyssä vaikuttamismahdollisuudet ovat pienet. Kymmenissä näyttelyissä mukana ollut Tuori paljastaa, ettei lopputulos ole aina onnistunut.
”Ei ole kuitenkaan käynyt mitään sellaista, että joku työ olisi ollut väärinpäin esillä.”
Taiteilija sanoo, miten päin maalaukset ripustetaan, mutta sen enempää hän ei halua teoksiaan kuvailla.
”Jälkeni on muuttunut pelkistetymmäksi, mutta edelleen maalauksissani on voimakas jännite tyhjän pinnan ja pensselin jäljen välillä. En oikein muuten osaa tyyliäni määritellä… Kukaan ei varmaan kutsu minua konstruktivistiksi.”
Muut ovat nähneet Tuorin ekspressiivisissä unimaisemissa vaikutuksia muun muassa Elia Kazanin elokuvista ja saksalaisromantikon Caspar David Friedrichin taiteesta. Tuoria itseään kiinnostavat muun muassa Paul McCarthy, Peter Doig, Francisco de Goya, Edvard Munch, Gillian Wearing ja Cy Twombly.
Tuorin taiteilijaelämä on työpainotteista. Jos hänelle tulee taiteilijaikävä, hän menee näyttelyn avajaisiin.
”Ei kovin superboheemia. Jo lukiossa vahvistui tunne, että työskentelen mieluiten yksin. Tuntui rasittavalta mennä joka päivä jonnekin, missä oli muita ihmisiä, vaikka olenkin tosi sosiaalinen.”
Marko Ylitalo
Anna Tuorin Blow out your candles, Laura -näyttely 13.5.-14.8. Helsingin taidemuseossa Meilahdessa, Tamminiementie 6. Avoinna ti-su 11-18.30, liput 8/6 €, pe klo 11-18 ilmainen. Avajaiset 12.5. klo 18-20.
