Media-alan määräaikaisuusputkien, epävarmuuden ja heikon palkkakehityksen keskellä olen vitsaillut, että pitäisikö sitä hakea jollekin vähän järkevämmälle alalle, kuten oikikseen.
Vitsistä tuli tänä keväänä totta, kun havaitsin, että pääsykoeuudistuksessa journalistiikka ja oikeustiede oli näppärästi yhdistetty saman mystisen ”Valintakoe G:n” alle.
Joku voisi sanoa, että on liian aikaista vaihtaa alaa, kun edellisistäkin valmistujaisista on vasta kaksi vuotta. Mutta minä sanon, että älkääpäs vihatko pelaajaa, vihatkaa peliä.
Ennen muuta haluan nimittäin testata uudistuksen toimivuutta: Onko jatkossa mahdollista päästä hakupainealalle sisään ilman erityistä motivaatiota?
11.3. klo 11.40
Naputtelen oikiksen kohteet yhteishaun lomakkeelle järjestyksessä: Helsinki, Rovaniemi, Turku, Vaasa, Joensuu. Uudistuksen myötä pääsykoetta varten ei tarvitse enää päntätä kirjoja, pelkästään lukea paria päivää ennen koetta julkaistava pieni ennakkomateriaali. Ei kuulosta kovin vaikealta.
2.6. klo 13.25
Avaan aamulla julkaistun ”pienen” ennakkomateriaalin ja tunnen epätoivon pistoksen. Naamalle lävähtää 200-sivuinen kuivakka selvitys oikeusvaltiollisuudesta Euroopan unionissa ja Suomessa.
Yritän tulostaa tekstiä heikolla menestyksellä. Paperin säästämiseksi käytän pientä pränttiä ja kaksipuolista aanelosta, jonka arkit jäävät jumiin ja repeytyvät, kun riuhdon niitä irti Ylkkärin surkeasta printteristä. Tulee hiki. Olen jo neljä ja puoli tuntia jäljessä niitä, jotka aloittivat pänttäämisen heti aamulla.
En usko selviytyväni pääsykokeesta kunnialla, joten pyydän oikkarikaveriltani apua. Koe on kuulemma vain muistipeli, joten teksti kannattaa lukea lopusta alkuun ja pyytää tekoälyltä tiivistelmää. Neuvoista viisastuneena välttelen lukemista koko loppupäivän.
3.6. klo 22.21
Vihdoin alkaa sujua. Materiaali on luettu kertaalleen läpi, ja tuntuu jopa, että ymmärrän siitä jotain. Iso kuva hahmottuu, nippelitieto ei niinkään. Aika tulee varmasti loppumaan kesken.
4.6. klo 22.51
Olen käynyt aineiston nyt läpi kahteen otteeseen. Ei tätä millään ehdi ulkoa oppia, mutta keskeiset pointit ovat kuitenkin hallussa. Yliviivaustussia on kulunut ja läppäri viritetty pääsykoekuntoon.
5.6. klo 9.32
Pää(sykoe)päivä! Herään virkeänä ja seurailen Jodelin @paasykokeet-kanavalla kasvavaa paniikkia. Tuolta minustakin kai tuntui kahdeksan vuotta sitten. Tällä kertaa olo on rauhallinen, kun ei ole mitään menetettävää.
Pyydän vielä Chatgpt:ltä apua kertaukseen. Pakkaan evääksi kaksi karjalanpiirakkaa, Twix-patukan ja pähkinöitä. Käytän viimeisen tunnin ennen lähtöä Love Islandin uusimpaan jaksoon, vaikka siitä tuskin tulee montaakaan kysymystä.
Tuntuu kummalliselta laskeutua Messukeskuksen valtavaan halliin yli viidentuhannen muun kokelaan kanssa. Kun puhelinta ei saa enää käyttää, koko lauma ei voi kuin odottaa ja pälyillä ympärilleen. Pyydän valvojalta nenäliinaa ja saan karhean käsipaperin. Kohta mennään.
Tuntuu melkein huijaamiselta, että pääsykokeessa voi nykyään käyttää ctrl+f-toimintoa.
5.6. klo 14.15
Koe alkaa vartin myöhässä. Aloitan oikiksen ennakkomateriaaliin perustuvasta B-osasta, johon käytän 45 minuuttia. En tiedä, minkä mielenhäiriön vallassa päätän vastata joka ikiseen monivalintakysymykseen, vaikka vääristä vastauksista saa miinuspisteitä.
Koko valintakoe G:lle yhteiseen A-osaan on aikaa kaksi tuntia. Se koostuu kahdesta kokeessa jaettavasta tieteellisestä artikkelista, joista toinen koskee ilmastonmuutosta ja toinen syrjäytymistä.
Tuntuu melkein huijaamiselta, että pääsykokeessa voi nykyään käyttää ctrl+f-toimintoa eikä tarvitse raapustaa mitään konseptipaperille. Tai ylipäätään kirjoittaa, kun koe sisältää yhteensä sata monivalintakohtaa.
Koehallista ulos astuessa on pöllämystynyt mutta tyytyväinen olo. Palkitsen itseni hampurilaisella ja viinillä.
5.6. klo 22.44
Ennen nukkumaanmenoa sängyssä iskee epäilyksen peikko. Miksi ihmeessä vastasin niin moneen kysymykseen? Toisaalta Jodelista huomaan, että moni piti A-osaa vaikeana, vaikka itse koin sen suhteellisen helpoksi. Ei-ensikertalaisen tausta varmasti auttaa, sillä olen lukenut edellisten opintojen aikana kymmeniä vastaavia tieteellisiä artikkeleita.
27.6. klo 10.34
Olen lomamatkalla Färsaarilla, kun kavereilta alkaa tulla viestejä, että tulokset on julkaistu. Kirjaudun Opintopolkuun ja näen, että minulle tarjotaan opiskelupaikkaa… Helsingin yliopistosta?
Sain 76 pistettä, joilla ovet olisivat auenneet kaikkiin Suomen oikiksiin. Tulee epäuskoinen olo. Tässä täytyy olla jokin virhe. Laitan kuvankaappauksen perheen ja kavereiden Whatsapp-ryhmiin ja onnitteluja satelee. Lähden hämmentyneenä vaeltamaan tuulisille kukkuloille.
3.7. klo 14.21
Pidin sisäänpääsyä niin epätodennäköisenä, etten ole etukäteen juuri miettinyt, haluaisinko tai voisinko ylipäätään ottaa paikkaa vastaan.
Soittelen liittoon, yliopistoon ja työkkäriin ja yritän selvittää, miten opiskelijastatus vaikuttaisi esimerkiksi media-alalla olennaiseen työttömyystukeen. Paljastuu, että tapauksessani opinnot katsottaisiin sivutoimisiksi ja niitä voi periaatteessa edistää niin hitaasti kuin haluaa. Saisin myös aiemmasta tutkinnosta hyväksilukuja.
Suurin kysymys lienee, riittävätkö aika ja motivaatio kokoaikaisen työn ohella vielä toiseenkin tutkintoon. Ja veisinkö ”vitsilläni” paikan joltain sellaiselta, joka on haaveillut oikikseen pääsystä jo vuosia?
26.7. klo 15.23
Tapaan ystäväpariskunnan häissä entisen lukioluokkalaiseni, joka on valmistumassa parin viikon päästä oikeustieteen maisteriksi. Totean hänelle, että tämä on nyt läpystä vaihto, sillä olen päättänyt ottaa opiskelupaikan vastaan.
Luokkakaverini onnittelee mutta kertoo samalla, ettei juristienkaan työtilanne ole tällä hetkellä erityisen hyvä. Hip hei.
21.8. klo 16.34
Orientaatioviikkoa odotellessa mielessä pyörii, onko tässä mitään järkeä. Olenko ansainnut opiskelupaikkaa? Kiinnostaako oikeustiede tarpeeksi? Jaksanko tai haluanko enää rellestää muiden fuksien mukana?
Ennen kaikkea mietin, toimiiko pääsykoeuudistus niin kuin sen on tarkoitettu. Uusi monivalintakoe mittaa lähinnä luetunymmärtämistä ja tiedon sisäistämistä lyhyessä ajassa, jotka ovat toki tärkeitä taitoja yliopisto-opinnoissa.
Mutta eikö merkitystä pitäisi olla myös motivaatiolla ja sinnikkyydellä? Helsingin oikiksen hakijamäärät kasvoivat edellisvuodesta yli 45 prosenttia, joten yksittäisen hakijan sisäänpääsy on vaikeutunut entisestään. Samalla kokeeseen on jatkossa lähes mahdotonta valmistautua etukäteen. Ainakin yksi kilpakumppani olisi tippunut täältä heti pois, jos koetta varten olisi pitänyt opetella ulkoa kolme kirjaa kuten aiemmin.
Pääsykokeisiin lukiessa on ennen saanut hyvää esimakua siitä, mitä tulevat opinnot pitävät sisällään. Substanssiosaamisen kerryttämisen ja oman soveltuvuuden pohtimisen sijaan opiskelijat menevät jatkossa sokkoina testaamaan, pystyvätkö he käyttämään ctrl+f:ää tarpeeksi nopeasti.
Todennäköinen seurauskin on jo tiedossa, sillä ensikertalaiset voivat aina kiertää pääsykokeen todistusvalinnalla. Minä tunnen, kuinka ylioppilaskokeiden uusimisvauhti kiihtyy.
