Hyyn edustajistovaalien alla Ylioppilaslehti esitti vaaliliitoille yksinkertaisen kysymyksen. Ryhmät pantiin kertomaan, kuinka paljon heidän mielestään jäsenmaksua on pakko ensi lukuvuonna euromääräisesti korottaa ylioppilaskunnan vajeen paikkaamiseksi.
Lisätäydennystä vastauksiin saatiin Ylkkärin vaalipaneelissa. Vastaukset kuuluivat tiivistettynä näin: Kokoomus, Keskeiset, Help ja Murros pyrkivät jättimäisillä leikkauslistoillaan välttämään korotuksen kokonaan. Muut ryhmät taas näkivät korotuksen pakollisena leikkauksista huolimatta, mutta sen suuruusluokka vaihteli.
Osakunnat eivät halunneet ”missään nimessä” nähdä jäsenmaksun nousevan yli viidellä eurolla. Snäf oli valmis muutaman opiskelijahintaisen lounaan suuruiseen eli käytännössä alle kymmenen euron korotukseen.
Osy hyväksyi maltillisen korotuksen, jossa olisi kyse ”muutamista euroista”. Hyyn vihreiden puheenjohtajan Emil Aarnion mukaan korotuksessa oli ”aivan ehdottomasti” pysyttävä yksinumeroisessa summassa.
Hyalin mukaan kipuraja jäsenmaksun korotukselle meni noin 20 eurossa, jota ryhmän edustaja Oona Hartikainen kuvasi vaalipaneelissa jo ”aika äärimmäiseksi summaksi”.
Sitvas ei Ylioppilaslehden jutussa halunnut vielä ottaa kantaa korotussummaan, mutta vaalipaneelissa ryhmän puheenjohtaja Atte Ahokas totesi, ettei ”jättikorotuksia” ole tulossa ja että ”jo 20 euroa kuulostaa aika päätähuimaavalta”.
”En näe, että sen yli olisi mitenkään realistista mennä missään tilanteessa”, hän sanoi.
Kommentit olivat tietysti osa vaalikamppailua. Vaalien jälkeen todelliset talousluvut lätsähtivät vasten edariryhmien ja äänestäjien kasvoja.
Hyyn pääsihteeri Mikko Kymäläinen esitti budjettipohjassaan jäsenmaksuun huimaa 28 euron korotusta. Hän kertoi pitävänsä henkilökohtaisesti mahdottomana sekä toteuttaa edustajiston vasta hyväksymää strategiaa että tehdä 820 000 euron kulusäästöjä pelkästään toiminnasta leikkaamalla.
Edustajisto päätyi kokouksessaan 10. joulukuuta hyväksymään budjetin, jossa jäsenmaksua korotetaan 28 euroa. Vaikka leikkauksia tehtiin lopulta esimerkiksi järjestötukiin, edunvalvontaan sekä Ylioppilaslehteen, ei niillä hilattu jäsenmaksua euroakaan alaspäin pääsihteerin esityksestä.
Käytännössä yksikään ryhmä ei siis pitänyt kiinni puheista, joita jäsenmaksukorotuksesta pidettiin vaalien alla. Ne olivat yhtä tyhjän kanssa.
Toki osa ryhmistä onnistui muissa tavoitteissaan. Järjestötuista ei leikattu niin paljon kuin pelättiin ja Hyyn henkilöstö ja sitä myötä suuri osa edunvalvonnasta säilyi koskemattomana. Ylioppilaslehtikin jatkaa ilmestymistä ainakin seuraavaan leikkausintoon asti.
Vaikutti siltä, että vaalilupauksia tehtiin puolin ja toisin vailla parempaa tietoa.
Silti Hyyn taloustilanteen todellinen jama vaikuttaa päässeen yllättämään lähes kaikki ryhmät. Vaikutti siltä, että vaalilupauksia tehtiin puolin ja toisin vailla parempaa tietoa.
Esimerkiksi osakuntien esittämä viiden euron maksimikorotus olisi vaatinut jopa 650 000 euron leikkausten hakemista muualta, mutta tähän ryhmä ei ollutkaan lopulta valmis. Sitvas kokousti Ylioppilaslehden tietojen mukaan lukemattomia tunteja löytämättä budjetista juuri mitään leikattavaa, jota 20 euron korotuksessa pysyminen olisi vaatinut reilusti yli 250 000 euron edestä.
Myös Ylioppilaslehden toiminnan kannalta ryhmien tietämättömyys on ollut hätkähdyttävää. Kokoomus, Keskeiset ja Help väittivät, että Ylioppilaslehden rahoituksen olisi voinut ensi vuonna vetää jopa nollaan, vaikka todellisuudessa kustannussopimus sekä työntekijöiden määräaikaiset sopimukset estävät tämän.
Viimeistään budjettiedarissa ryhmät olivat ymmärtäneet realiteetit, ja Kokoomus päätyikin Akseli Lehtosen johdolla esittämään Ylioppilaslehteen reippaasti alle puolta siitä leikkauksesta, jota vielä vaalien alla heiluteltiin. Myös Hyal myönsi (tosin vasta budjetin hyväksymisen jälkeen) oman 20 euron kipurajansa perustuneen sille, että Ylioppilaslehden budjetista olisi voitu leikata kaikki pois.
Opiskelijoita vaaditaan ahkerammin vaaliuurnille vaikuttamaan, mutta äänestysprosentin nostaminen ei juuri lämmitä, jos äänestäjä ei voi luottaa siihen, että vaalilupauksista edes yritetään pitää kiinni. Edustajiston toiminta ei varsinaisesti herätä luottamusta ylioppilaskuntaa kohtaan myöskään vastuullisena työnantajana.
Viime kädessä edarin päätös tarkoittaa, että nykyiset opiskelijat maksavat enemmän ja saavat vähemmän. Toistaiseksi he eivät voi muuta kuin kuitata ylioppilaskunnan laskun.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n.
