Viivi ”Viv Magia” Vierinen, Joonas ”Koponee” Koponen, Juha Lahtinen: Käärijä-muraali. Tikkurilan Prisma, Unikkotie 13, 01300 Vantaa.
Poika on tullut kotiin. Tikkurilan Prisman seinää koristaa nyt kotikylän kasvatin Jere Pöyhösen pärstä. Suomea Euroviisuissa keväällä 2023 edustanut Käärijä hullaannutti suomalaiset, ja erityisesti vantaalaiset, jotka palkitsivat laulukilpailussa toiseksi sijoittuneen Pöyhösen mitalilla, vuoden ilmaisilla vuokrilla sekä muraalilla. Seinämaalausta varten Vantaan kaupunki tilasi taiteilijoilta luonnoksia, joista yleisö sai äänestää suosikkinsa. Kahdesta eniten ääniä keränneestä yleisösuosikista lopullisen valinnan teki Käärijä. Voittajaksi selviytyi Viivi ”Viv Magia” Vierisen, Joonas ”Koponee” Koposen ja Juha Lahtisen Käärijä-muraali, joka käsittelee tekijöidensä mukaan ”rohkeutta toteuttaa itseään valtavirran mieltymyksistä piittaamatta”.
Käärijä-hahmo tuulettaa 37 metriä leveässä ja isoimmillaan 17,5 metriä korkeassa muraalissa kädet ojossa ja kieli ulkona kuten niin usein tv-kameralle poseeratessaan. Hahmoa kaartaa voitokkaan Cha Cha Cha -kappaleen kertosäe kalligrafisesti kirjailtuna: Nyt lähden tanssimaan, niinku cha cha cha, enkä pelkääkään tätä maailmaa. Julkisivumaalilla telattu jälki on paikoin epätasaista, mutta värit harkittuja. Boleron käärijänvihreä sointuu upeasti lemmikkieläintarvikeketju Mustin ja Mirrin vihreään. Taustaväri on keltainen (Käärijän aiempi brändiväri ennen kuin UMK päätti vaihtaa sen vihreäksi, sillä keltainen oli Rasmuksen väri edeltävänä vuonna), mutta harmillisesti sen sävy ei mene täysin yhteen Prisman ja Subwayn keltaisen kanssa. Erityisesti huomiota kiinnittävät Käärijän silmärypyt. Onks toi vedetty jonku vanhentavan ig-filtterin läpi, kaverini pohtii Whatsappin ryhmäkeskustelussa. Vuosi viisuja näyttäisi olevan uusi kaksikymmentä vuotta humppaa.
Taidehistoriallisesti Käärijä-muraali ei oikein asetu jatkumoon. Luolissa on maalauksia ja kirkoissa freskoja, mutta modernin muraalin juuret ovat 1920-luvun Meksikossa. Siellä Diego Riveran ja David Alfaro Siqueirosin kaltaiset suuret taiteilijat valistivat kansaa valtavilla seinämaalauksillaan. Poliittinen painotus vahvistui kuusikymmentäluvulla Yhdysvalloissa, kun kansalaisaktivistit ottivat muraalit käyttöön taistelussa milloin mitäkin sortoa vastaan. Agnès Vardan dokumenttielokuvassa Mur murs (1981) Los Angelesin muraalit ilmaisevat marginalisoitujen meksikonamerikkalaisten ja afroamerikkalaisten tuntemuksia. Suomessa aktivistista katutaidetta harjoitetaan lähinnä graffitipiireissä ja Helsingin pormestaristossa. Muraalit puolestaan ovat uutta vetovoimaa kaupunkiin kaipaavien konsulttien todeksi tilaamia märkiä päiväunia. Mikäpä ilahduttaisi kuntalaista yhtä paljon kuin pieni piristys harmauteen!
Usein suomalaiset muraalit teetetään tilaustyönä ulkomaalaisilla taiteilijoilla. Teokset harvemmin keskustelevat ympäristönsä kanssa, vaan lähinnä pilaavat arkkitehdin työn. Sörnäisissä rapistuu italialainen kasviaiheinen turautus, Kemissä kaupunkikuvaa koristaa balilainen eksotiikka. Tästä näkökulmasta Käärijä-muraalia voi pitää onnistuneena. Humoristinen ryyppylaulu tatuoituna kauppakeskuksen sivuseinään on suomalaisen kulttuurielämän kuva.
Vakavasti ottaen muraaleja täytyisi ajatella elinkaariteoksina, jotka tietyn ajan jälkeen maalataan piiloon. Käärijä-muraalikin toimisi paremmin väliaikaisena juhlistuksena, joka seuraavien viisujen koittaessa poistettaisiin. Suomen ilmasto on hankala muraaleille, ja ne rapistuvat nopeasti. Vantaalaisia tämä suurteos ilahduttanee puoli vuosikymmentä. Siihen asti vantaalainen perheenisä voi rankan työviikon jälkeen ruokaostoksille saapuessaan katsoa Käärijän ryppyisiin silmiin, ostaa oluen ja vapautua huolistaan.
