Opetusministeriö on yliopistojen rahoituksen uudistamista suunnitellessaan väläyttänyt, että yliopistoille voitaisiin alkaa jakaa rahoitusta sen mukaan, miten opiskelijat työllistyvät. Aalto-yliopiston vararehtorin Heikki Mannilan mielestä pelkkä työllistyminen ei riitä, vaan yliopisto saisi rahaa niistä opiskelijoista, jotka ovat työllistyneet omalle alalleen (Aamulehti 25.10.).
Vararehtori Mannila, miten määritellään oman alan työt esimerkiksi humanistisilla ja yhteiskunnallisilla aloilla? Eihän yliopisto valmista mihinkään ammattiin, eikä esimerkiksi filosofilla ole samanlaista suoraa polkua kuin vaikka teekkarilla tai kauppatieteilijällä?
”Eihän tämä yksinkertaista ole. Mittaaminen ei ole helppoa, eikä me tiedetä, millaisia valmiuksia 30 vuoden päästä tarvitaan työelämässä.”
Tämähän tarkoittaisi sitä, että vaikkapa kustannustoimittajana työskentelevä filosofi ei olisi työllistynyt niin, että yliopisto saisi hänestä rahaa.
”Näen oman alan laveana, ja ehkä sitä ei kaikilla aloilla voi mitatakaan. Tällä tarkoitin nyt sitä, että pistetään kuriin se, että kouluttaudutaan tietylle alalle ja sijoitutaankin aivan toiseen ammattiin, joka vaatisi aivan toista tiukkaa ammattipätevyyttä.”
Eikö laaja-alaisuus ole sitten hyvä juttu? Joidenkin mukaan Nokialla menee huonosti, koska sen aivoriihissä kuhisee vain insinöörejä.
”Ehkä se omalle alalle työllistymisen mittaaminen ei olisikaan hyvä juttu kaikkialla, vaan toimisi vain aloilla, joilla sitä pystytään tarpeeksi laveasti mittaamaan. Esimerkiksi jos sijoittuu hoitoalan tehtäviin, ja on opiskellut jotain aivan muuta. Kaikkein selvintä tämä olisi esimerkiksi lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä.”
Ann-Mari Huhtanen
