Muusikko Ville Matvejeff on myöhässä tapaamisestamme.
Boheemia ajankäyttöä, voisi kuvitella.
Asia ei kuitenkaan ole aivan niin. Säveltäjä-pianisti-kapellimestari-kauppatieteiden ylioppilas joutuu suunnittelemaan aikataulunsa tarkkaan ehtiäkseen tehdä kaiken haluamansa.Joka minuutti on käytettävä hyvin.
Matvejeff on kiistatta yksi tämän hetken menestyneimmistä nuorista muusikoista Suomessa. Orkesterit ovat kantaesittäneet useita Matvejeffin teoksia parin viime vuoden aikana. Viimeisimpänä Radion sinfoniaorkesteri, joka huhtikuussa soitti hänen sävellyksensä Ad Astra.
Helsingin Sanomat kutsui teosta tämän vuosituhannen Suomi-hitiksi ja julisti Matvejeffin tuoneen Sibeliuksen 2000-luvulle.
Miten mies on päätynyt sävellyskierteeseen?
”Homma toimii niin, että joku kuulee jossain biisin, josta pitää, sana alkaa kiertää ja sitä kautta kysytään lisää. Olen ollut onnekas, kun en ole joutunut hirveästi markkinoimaan itseään.”
Matvejeff päätti jo varhain muusikon urasta. Opinnot alkoivat Espoon musiikkiopistossa pianonsoiton parissa. Säveltäminen tuli mukaan kuvioihin teini-iässä.
”Ensimmäiset sävellykset olivat musikaalimaisia rakkausballadeja”, Matvejeff paljastaa.
Varsinaista musiikillista esikuvaa hänellä ei ole. Yksittäiset teokset inspiroivat häntä, kuten esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan maalaus Ad Astra, jossa meressä seisova alaston nainen tavoittelee hiukset hulmuten taivasta.
Kun Matvejeffilta kysyy, mikä saa hänet säveltämään päivästä toiseen, hän hiljenee hetkeksi.
”Tuo on vaikea kysymys. Ehkä se, etten ole vielä kuullut sellaista musiikkia, jota haluaisin kuulla.”
Jonkinlaisesta sisäisestä luomisen tarpeesta siinä on kyse.
”Kuulen mielessäni ideoita, jotka sitten päätyvät paperille.”
Juuri nyt Matvejeffilla riittää töitä tilattujen teosten ja esitysten parissa. Yhteistyö RSO:n kanssa jatkuu, sillä orkesteri on tilannut Matvejeffilta viulukonserton, joka esitetään Musiikkitalon avajaisviikolla syyskuussa 2011. Vielä tänä keväänä edessä on matka Kiinaan, missä hänen sellokonserttonsa esitetään koreografioituna Shanghain maailmannäyttelyssä.
Ainakin tähän mennessä Matvejeff on hoitanut keikkansa itse ilman managerin apua.
”Yhteydenpito eri tahoihin on helppoa. Maailma on paljon pienempi paikka kuin vaikka kymmenen vuotta sitten.”
Tiiviistä aikataulusta huolimatta tavoitteita ja unelmia riittää. Matvejeffin haaveena olisi säveltää elokuva-soundtrack.
Miestä kuunnellessa alkaa hengästyttää. Mieleen tulevat renessanssiajan monialaiset taiteilijat, jotka tekivät lähes mitä vain runoudesta kuvanveistoon.
Vertauksen kuullessaan Matvejeff naurahtaa.
”Pidän kyllä renessanssista, oikeastaan kaikesta taiteesta, jota silloin on tehty.”
Taisin vahingossa paljastaa taiteilijan inspiraation lähteen.
Kuka?
Ville Matvejeff, 23
Asuu Roihuvuoressa.
Opiskelee Sibelius-Akatemiassa ja Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa.
Yöpöydällä Joseph Volpen The Toughest show on Earth – My Rise and Reign at the Metropolitan Opera.
Vuonna 2020: ”Sävellän kolmatta oopperaani ja johdan omaa musiikkiteatteria jossain päin maailmaa.”
Sonja Saarikoski
Kuva Tuomas Karppinen
