Helmikuussa Kanadassa mielenosoittajat valtasivat Ottawan kadut. Tuhannet saapuivat rekoilla ja muilla raskailla ajoneuvoilla protestoimaan koronarajoituksia ja energian hintojen nousua vastaan. Pian Convoy rantautui myös Yhdysvaltoihin, Uuteen-Seelantiin, Ranskaan – ja Suomeen.
Mielenosoittajat saapuivat Helsingin keskustaan 4. helmikuuta ja tukkivat Eduskuntatalon ympäristön ajoneuvoilla muutamaksi päiväksi. He ampuivat virkavaltaa ilotulitteilla ja häiritsivät muun muassa toimittajia.
Sana convoy, saattue, sai uuden merkityksen, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta. Ilmakuvissa näkyi 65 kilometrin pituinen letka armeijan raskasta kalustoa matkalla kohti pääkaupunki Kiovaa.
Oulun yliopiston tutkija Sonja Pietiläinen on tutkinut Convoyn taustalla vaikuttavia ilmiöitä, kuten fossiilifasismia, petromaskuliinisuutta, ilmastodelianismia ja äärioikeiston toimintaa.
Pietiläinen on maantieteilijä ja väitöskirjatutkija, joka tutkii äärioikeiston suhdetta luontoon. Hän on kiinnostunut siitä, miten äärioikeisto käsittää luonnon ja luonnonvarat, ja miten ne kytkeytyvät nationalismiin, rasismiin ja misogyniaan.
”Tietyt asiat, kuten lihansyönti ja rakkaus fossiilisiin polttoaineisiin nivoutuvat yhteen. Energiakysymys puolestaan yhdistyy osaksi fasistista myyttiä ei-toivotusta puhdistautumisesta kohti kansakunnan uudelleensyntymistä. Suomi takaisin. Make America Great Again. Fossiiliset polttoaineet kulkevat käsi kädessä tämän myytin kanssa”, Pietiläinen sanoo.
Pietiläinen on osa äärioikeiston poliittista ekologiaa tutkivaa kansainvälistä Zetkin-kollektiivia, jossa on mukana tutkijoita, opiskelijoita ja aktivisteja. Zetkiniltä ilmestyi viime vuonna teos nimeltä White Skin, Black Fuel: On the Danger of Fossil Fascism. Pietiläisen laajaan aineistoon pohjautuva osuus käsitteli perussuomalaisia.
Pietiläinen päätyi osaksi Zetkinia ollessaan maisteriopiskelijana Lundin yliopistossa. Siellä hän tutustui kollektiivin perustaneeseen apulaisprofessoriin ja kirjailijaan Andreas Malmiin. Tähän mennessä Zetkin on tutkinut 13 maan äärioikeistopuolueita.
Zetkinin tutkimusten mukaan äärioikeistolla on monenlaisia tapoja ja metodeja kieltää ilmastonmuutos. Siksi äärioikeistoa pitäisi Pietiläisen mukaan tarkastella omassa kulttuurisessa viitekehyksessä. Liike toimii esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa eri tavalla kuin Suomessa, vaikka niillä on myös yhteisiä piirteitä, kuten pääoman puolustaminen ja ilmastotoimien vastustaminen.
Pietiläinen ei ole tutkinut Convoyta akateemisesti, mutta hän seurasi mielenilmauksia Oulusta käsin. Hän kertoo, että mielenosoitukset ovat saaneet erilaisia ilmenemismuotoja eri maissa, mutta niitä yhdistävät esimerkiksi halvan energian puolustaminen, (korona)salaliittoihin uskominen, oikeistolainen tai äärioikeistolainen osallistujaprofiili ja vallankumouksellinen mentaliteetti.
Liike toimii aktiivisesti myös sosiaalisen median kanavissa. Esimerkiksi Facebookin Convoy Freedom -ryhmässä on yli 200 000 jäsentä, varhaisimmassa suomalaisessa Telegram-ryhmässäkin lähes 15 000.
Pietiläinen näkee Convoyn osana laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä, jossa ylempi keskiluokka pelkää ilmastotoimien vaikutuksia omaan elämäänsä ja kulutustottumuksiin. Suomessa mielenosoituksen yhteentuojina eivät olleet ”kansan syvät rivit”, vaan hyvin toimeentulevat lääkärit, asianajajat ja sijoittajat, Pietiläinen kertoo.
”Fossiiliyritykset ovat mobilisoineet paljon rahaa vaientaakseen tutkimusta.”
Pietiläisen mukaan marssi oli kuin oppikirjaesimerkki petromaskuliinisuudesta. Käsitteellä tarkoitetaan ajattelutapaa, joka puolustaa läntistä maskuliinisuutta, fossiilitaloutta ja -kulttuuria. Petromaskuliininen kulttuuri näkee uhkana yhteiskunnan, jossa ajetaan tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.
”Isänmaasta ja omasta vapaudestaan huolestunut hyväosainen miespainotteinen joukko matkasi ’rohkeasti’ läpi Suomen, pääkaupunkiin asti, haastamaan hallitusta tukkimalla keskustan tyhjäkäynnillä olevilla autoilla, huutamaan aggressiivisesti keskellä katua, uhoamaan hikisenä ilman paitaa ja kaljoittelemaan. ’Kyllä suomalainen mies ilman maskia on seksikäs’ luki jonkun kyltissä”, Pietiläinen sanoo.
Pietiläisen mukaan petrokulttuurien uudelleen nousu kietoutuu maahanmuuttovastaisuuteen ja symbolisiin rajoihin kansakunnan sisällä. Kaikki eivät kuulu kansaan.
”Kansallisuusaatteet eivät ole välttämättä pahasta, ellei niihin sisälly ihmisten kategorisointia ja ulossulkemista sosiaalisesti määriteltyjen ominaisuuksien, kuten ’rodun’ tai kulttuurin, perusteella”, Pietiläinen sanoo.
Fossiilifasismi on Virginian yliopiston apulaisprofessori Cara Daggettin käyttämä termi. Se kuvaa tilannetta, jossa autoritaaristen liikkeiden päästyä valtaan fossiilisia polttoaineita poltetaan yhä enemmän, ilmastonmuutoksesta välittämättä.
Pietiläisen mukaan fossiilifasismissa keskeistä on pääoman edun ajaminen, vallan keskittäminen, sosiaaliset hierarkiat ja väkivalta niin ihmisiä kuin luontoa kohtaan.
Nyt uhkana on, että Venäjästä muodostuu fossiilifasistinen hylkiövaltio.
Venäjällä on esimerkiksi astunut voimaan laki, jonka nojalla ”valeuutisia” levittävä ihminen voidaan tuomita jopa 15 vuodeksi vankilaan. Sodan ensimmäisen viikon aikana länsimaiden pakotteet irrottivat Venäjän kansainvälisestä järjestelmästä.
Jos valtiot irtautuvat myös Venäjällä tuotetusta energiasta, tulee pohdittavaksi myös se, mistä Eurooppa energiansa tulevaisuudessa hankkii. Ilmastokriisin pahentuessa onkin Pietiläisen mukaan mahdollista, että fossiilifasismi nostaa päätään myös muualla maailmassa.
Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyy erilaisia kulttuurisia ja psykososiaalisia eroja. Ihmiset suhtautuvat yhteiskunnan rakenteiden muutokseen eri tavoin tai saattavat ummistaa silmänsä tieteeltä omia etujaan tai intressiryhmiään suojellakseen.
”Ilmastodenialismi ilmiönä on erittäin tärkeä. Fossiiliyritykset ovat mobilisoineet paljon rahaa vaientaakseen tutkimusta. Heillä on paljon rahaa ja vaikutusvaltaa lobata.”
EU:n päätöksentekoa ja lobbaamista tutkiva Corporate Europe Observatory tutkimusryhmä kuvaili loka–marraskuussa 2021 pidettyä Glasgow’n ilmastokokousta ”historian suurimmaksi viherpesutapahtumaksi”. Glasgow’ssa fossiiliyritykset olivat hyvin edustettuina, mutta esimerkiksi maailman pienimpien valtioiden edustajat eivät päässeet paikalle.
Pietiläisen mukaan lähes yhtä haitallista kuin ilmastodenialismi on ajatella, että ”markkinat korjaavat” tai että päästöjä kompensoimalla voidaan välttää ilmastokatastrofi. Filosofisesti ollaan samassa ajatuskehässä: mitään ei tarvitse tehdä.
Glasgow’n ilmastokokouksessa esimerkiksi Kiina, Australia, Arabiemiraatit, Puola ja Unkari vastustivat yhteisiä päästövähennystavoitteita ja sääntelyn kirjaamista sopimuspapereihin.
Tällainen retoriikka on tuttua myös äärioikeistolle, joka joko kieltää ilmastonmuutoksen tai korostaa sen globaalia vastuuta. Ilmastotoimia vastustetaan sanomalla, että Suomi on pieni maa ja suomalainen tehtaanpiippu ekoteko.
”Suomessa uudessa äärioikeiston retoriikassa ilmastonmuutos ja ympäristökatastrofit tunnustetaan, mutta niiden syyksi asetetaan väestönkasvu”, Pietiläinen sanoo.
Ilmastonmuutoksen tosiasiaksi tunnustaminen tarkoittaisi sekä globaaliin että kansalliseen talousjärjestelmään puuttumista. Se on vielä ennen Venäjän aloittamaa sotaa ollut esimerkiksi perussuomalaisille vaikea paikka.
Venäjän hyökkäyksen jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho kirjoitti Facebookissa, että fossiilisista polttoaineista luopuminen on nyt ”sekä välttämätöntä että mahdollista”. Halla-aho myös kertoi, että hänen täytyy päivittää omaa ajatteluaan fossiilisista polttoaineista irtaantumisesta.
Viime vuoden kesäkuussa Elokapina järjesti mielenosoituksia ympäri Suomea, erityisesti Helsingin keskustassa. Mielenosoitusten liepeillä parveili myös äärioikeistoa, kuten Soldiers of Odinin ja Rajat kiinni! -liikkeen jäseniä. Humalaiset keski-ikäiset uhkailivat teini-ikäisiä ilmastoaktivisteja ja huutelivat heille.
Pietiläisen mukaan se herätti joidenkin aktivistien keskuudessa pelkoa. Elokapina vaati, että Suomen hallitus julistaisi ilmastohätätilan. Humalaiset vastamielenosoittajat halusivat ”järjestyksen takaisin”.
Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyy erilaisia kulttuurisia ja psykososiaalisia eroja. Ihmiset suhtautuvat yhteiskunnan rakenteiden muutokseen eri tavoin tai saattavat ummistaa silmänsä tieteeltä omia etujaan tai intressiryhmiään suojellakseen.
Maailman autoritääriset johtajat Venäjän Vladimir Putinista Brasilian presidentti Jair Bolsonaroon ovat tehneet pilkkaa ilmastoaktivistien näkyvimmästä hahmosta Greta Thunbergista. Internetissä leviää meemejä, pilakuvia, uhkailuviestejä ja niin edelleen.
Miksi autoritääriset johtajat tai äärioikeisto ovat ottaneet silmätikukseen ilmastoliikkeen tai sen yksittäisiä aktiiveja?
”Äärioikeisto ei puhuisi ilmastoaktivisteista, elleivät näkisi heitä uhkana. He käyttävät sukupuolta ja ikää kyseenalaistaakseen mielenosoittajien sanomaa”, Pietiläinen sanoo.
Elokapina on Pietiläisen mukaan äärioikeistolle punainen vaate, koska sen toiminnan perustana on sosiaalisesti kestävä, antirasistinen ja feministinen ideologia.
Pietiläinen on huolissaan siitä, mitä tapahtuu ilmastonmuutoksen voimistuessa ihmisille, jotka ovat eriarvoisessa asemassa luokan, sukupuolen, uskonnon, etnisyyden, kulttuurin tai jonkin muun tekijän vuoksi.
”Vallan ja varallisuuden jakautuminen globaalisti ovat asioita, joita pitää ottaa huomioon, kun puhutaan energiasiirtymästä.”
Pietiläisen mukaan on välttämätöntä, että köyhimpien maiden ja esimerkiksi alkuperäiskansojen edustajat ovat mukana kansainvälisissä ilmastokokouksissa. He ovat ilmastonmuutoksen suurimpia kärsijöitä.
