Erotkaa Wilhelmsson ja Niiniluoto!
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos vaatii Facebook-ryhmässään yliopiston rehtorin ja kanslerin päitä vadille. Hänestä yliopistolain ja johtosäännön uudistuksella ei ole sitä laajaa kannatusta, joista yliopistojohto on julkisuudessa kertonut.
Roosin ja slaavilaisen filologian professorin Jouko Lindstedtin helmikuussa sähköpostitse Helsingin yliopiston professoreille tekemässä kyselyssä lain ja johtosäännön uudistuksen kannattajia oli parikymmentä. Kyselyyn vastasi 221 Helsingin yliopiston 495 professorista. Heistä 71 prosenttia kertoi vastustavansa hallituksen yliopistolakiesitystä.
Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson ei kyselyn tulosta purematta niele.
”Kysyttiin, hyväksyykö yliopistolain `sellaisena kuin sitä nyt esitetään`” Melkein jokainen voisi vastata tuohon, että ei. Nykyisessä muodossaan lakiesitys sisältää kohtia, joihin me kaikki suhtaudumme kriittisesti.”
Tyytymättömyyttä on, ja sen Wilhelmssoninkin mukaan kysely osoittaa. Hän ei silti ole varma, kuinka laajoja johtopäätöksiä kyselystä pitäisi vetää.
”Tuollainen kysely saa helposti haaviinsa ne, jotka suhtautuvat lakiin kielteisesti.”
Myös väite siitä, että yliopistolaisia ei olisi kuultu riittävästi, ei rehtorista pidä paikkaansa.
”Ainakin pyrkimyksemme on ollut, että laajasti kuultaisiin. Mutta yliopiston mielipidettä on vaikea kysyä kansankokouksessa.”
Miten yliopistoyhteisöä sitten kuultiin?
Kun esitys oli yliopistolla lausuntakierroksella, se kävi kaikissa tiedekunnissa kaksi kertaa. Thomas Wilhelmssonin mukaan tämä on lausunnolle poikkeuksellista.
”Olemme keskustelleet kollegiossa, kampustilaisuuksissa, laitosjohtajien kokouksissa. Olemme avanneet aiheesta ikkunan Almassa, siellä on kaikki aineisto. Kun lakia valmisteltiin, melkein jokainen vararehtori kirjoitti aiheesta mielipidekirjoituksia ja pääkirjoituksia. Olemme käyneet ylioppilaskunnan ja henkilöstöjärjestöjen kanssa tiivistä keskustelua. Laista todella kehotettiin keskustelemaan.”
Wilhelmsson vakuuttaa, että keskustelun leimahtaminen on hänestä hyvä asia. Rehtori uskoo, että erimielisyydet eivät lopulta ole mittavat. ”Loppujen lopuksi keskustelu koskee aika rajallista määrää kysymyksiä.”
Myös yliopiston uudistusprojektin johtaja Ulla Mansikkamäki tunnustaa tunteidensa olevan ristiriitaiset.
”Kyllä vähän sekava olo on. Mielestäni kaikki tehtiin niin kuin pitikin”, Mansikkamäki miettii.
Miksi monet sitten kokevat, ettei heitä ole kuultu?
”Tosi vaikea sanoa. Sisäistä viestintää mietittiin, ja luotimme normaaliin johtamisjärjestelmään.”
Mansikkamäki muistuttaa, että laista järjestettiin useita yleisiä tilaisuuksia. ”Jälkikäteen heränneet eivät osallistuneet niihin. Se on ikävää, olisi ollut parempi olla alusta asti mukana.”
Maaliskuun alussa konsistorin käsittelyyn tuli ensimmäinen versio yliopiston uudesta johtosäännöstä. Nyt yritetään Mansikkamäen mukaan huolehtia, että kaikki kokevat tulevansa kuulluiksi.
”Järjestämme kampustilaisuuksia. Mutta ikinä ei voi varmistaa, että ihan jokainen saa riittävästi tietoa.”
Veera Luoma-aho
