Suomessa on totuttu siihen, että yhteiskunnallisia mielipiteitä voi perustella hyvillä argumenteilla, huonoilla argumenteilla tai sotiemme veteraaneilla. Viimeksi mainitulla perustellaan yleensä kaikkein vastenmielisimpiä ja järjettömimpiä kantoja.
Sotiemme veteraanit -sokeroinnilla mielipiteen esittäjä vapauttaa itsensä logiikan ja inhimillisyyden aiheuttamista rasitteista. Yllättäen hän ei enää olekaan Suomi24:n keskustelupalstoilla tai Köyliön Perussuomalaisten kevätkokouksessa, vaan Raatteentiellä ja Portinhoikassa. Vastassa ei enää olekaan sateenkaariperheitä ja vegetaristeja, vaan taistolaisia ja Pohjois-Korea.
Sotiemme veteraanien perinnöllä on aina perusteltu oikeistolaista yhteiskuntapolitiikkaa ja konservatiivisia arvoja. Koska sotiemme veteraanit -hölötyksen kritisoiminen on yleensä katsottu maanpetokseen rinnastettavaksi toiminnaksi, on sotaveteraanipuheesta muovautunut oikeistolle erinomainen poliittinen strategia.
Ilmeisistä syistä tämä strategia ei voi toimia enää kovin montaa vuotta. Niinpä oikeistopiirit ovatkin alkaneet hiljalleen korvata sotiemme veteraaneja uudemmalla kirkas-otsaisen moraalisuuden perikuvalla, pienyrittäjällä.
Viime vuosina monet poliitikot ja elinkeinoelämän edusmiehet ovat toistuvasti varoitelleet ”yritysvastaisen ilmapiirin” leviämisestä Suomeen. Yritysvastaisuuden torjumiseksi yrittäjyyttä on tungettu peruskouluihin pakolliseksi oppiaineeksi, puolueet oikealta vasemmalle ovat rustanneet yrittäjyysohjelmiaan, ja verotusta on kevennetty kautta linjan.
Tämä ei kuitenkaan tunnu riittävän, sillä julkisuudessa kerrottavan tarinan mukaan Suomen tulevaisuus riippuu yritystoiminnan kannustimista. Tämän vuoksi perintö-, yritys- ja pääomatuloveroja on kevennettävä, ja ainakin nuorten työntekijöiden palkkoja heikennettävä. Muussa tapauksessa olemme Kreikan tiellä.
Tosiasiassa uudella yrittäjyyspolitiikalla ei ole juuri tekemistä pienyritysten menestymismahdollisuuksien kanssa. Yrittäjät nyt vain sattuvat nauttimaan laajaa arvostusta, joten heitä kannattaa hyödyntää, kun yhteiskunnallista rakennemuutosta halutaan runtata läpi. Ensisijaisestihan yritykset tarvitsevat ostovoimaisia asiakkaita, eivät tavattoman joustavia työmarkkinoita. Näin ollen esimerkiksi palkankorotusten jäädyttäminen tai julkisen kulutuksen vähentäminen usein suoraan heikentävät yritysten toimintamahdollisuuksia.
Katteeton yrittäjämyönteisyys onkin paljon suurempi uhka Suomen taloudelle kuin yritysvastaisuus. Yritysten kun on kovin hankala menestyä, jos niiden tavaroille ja palveluille ei ole kysyntää.
Lauri Holappa
