Juhlaperinteistä on tullut riesa. Joulu aiheuttaa taloudellisen katastrofin, vappu ja juhannus on juotu puhki. Juhlien uskonnollisista sävyistä vasta kiistaa onkin: Suvivirttä ja enkelilauluja veisataan monessa koulussa hammasta purren.
Ongelma on kuitenkin ratkaistavissa. Moni vaikea juhlapäivä on tuontitavaraa, vaikka perinteitä puolustetaan juuri vetoamalla suomalaiseen kulttuuriin. Ylkkäri kaivoi nykyisten ongelmajuhlien tilalle esi-isiemme todelliset klassikkokemut vuoden 2012 henkeen päivitettynä. Vapauta sisäinen karhusi!
1. Lallin vastalauseen päivä, 20.1.
Ennen: Perinteen sijasta päivää on oikeastaan vietetty vasta kerran, vuonna 1156. Silloin köyliöläinen talonpoika Lalli tappoi ristiretkellä olleen piispa Henrikin. Voiton merkiksi Lalli painoi piispan päähineen päähänsä, mutta se jämähtikin kiinni niin, että sitä riisuessa päänahka repesi irti.
Nyt: Päivää juhlistetaan järjestämällä A-studion keskusteluohjelma, jossa Päivi Räsänen väittelee ajankohtaisen vastapuolen kanssa polttavista arvokysymyksistä. Kotikatsomoissa ohjelmaa seurataan kierrättämällä olutkeissistä askarreltua piispan päähinettä päästä toiseen. Aina kun ruudussa mainitaan sana arvo, vuorossa oleva päähineen kantaja esittää vapaavalintaisen vastalauseen. (Ja juo.)
2. Kevätmatti, 24.2.
Ennen: Matti on keskiajalta asti ollut yleisimpiä miehennimiä Suomessa. Muinaiseen matinpäivään liittyi erilaisia kieltoja: hiuksia ei saanut kammata, tai ne irtosivat. Jos ompeli, käärme puri tulevana kesänä.
Nyt: Matti Meikäläisten juhlapäivä vastustaa ulkonäköpaineita. Hiuksia ei sovi edelleenkään kampailla, ja toimistoihin ja kampuksille saavutaan koti- tai mökkivaatteissa. Lehtien pääkirjoituksissa horistaan sisäisen kauneuden merkityksestä. Facebookin profiilikuvaksi ladataan teeman mukaisesti taikinanaamaisin kuva itsestä.
3. Ukon vakat, 25.5.
Ennen: Kevätkylvön yhteydessä esivanhemmat palvoivat Ukko Ylijumalaa sateen saamiseksi. Juhlakansa luki loitsuja, joi ”ukon maljoja” ja vapautui seksuaalisista estoista. Lopuksi kotiin palattiin puroa pitkin.
Nyt: Urbaaneissa olosuhteissa kevätkylvö ymmärretään luovuuden viljelyksi kesätöiden ja -tenttien edellä. Luovuuden herättelyksi maistellaan kausisiidereitä ja aloitetaan seksihelteen vietto jo etukäteen. Riittävän monen maljan jälkeen puhe myös kuulostaa loitsuilta. Kotiin palataan suihkulähteen kautta – sitähän Suomi opetteli jo viime kevään lätkähuumassa.
4. Naistenviikko, 18.-24.7.
Ennen: Keskiajalla samalle viikolle osui kahden pyhimyksen eli Maria Magdalenan ja Kristiinan merkkipäivät. Vähitellen viikko alkoi täyttyä muillakin naisten nimipäivillä. Erikoisviikko osui heinäteon ja tiiviin sään tarkkailun aikaan. Naistenviikolla sanottiin satavan koko ajan, koska naiset ovat kovia itkemään.
Nyt: Naistenviikko on feministinen toimintaviikko, jossa itkuvitsit on korvattu lutkamarsseilla. Ympäri maata järjestetään mielenosoituksia ja tiedostamisleirejä. Aktivismista kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä kestää – kauppiaat haistavat pian markkinaraon täyttääkseen naistenviikon ruusuilla, konvehtirasioilla ja kylpylämainoksilla.
5. Karhunpäivä, loppukesällä
Ennen: Vanha kansa uskoi, että karhu on ihmisen sukua. Siksi vietettiin symbolisia karhun ja ihmisen häitä, joilla luotiin positiivista mielikuvaa ihmisen ja karhun läheisestä suhteesta.
Nyt: Elävää kaupunkikulttuuria edistetään ripottelemalla teddynalleja naapurien pihoille ja kerrostalojen rappukäytäviin. Vegaanisilla nallekarkeilla ja Karhu-oluella saa kasvatettua itselleen kontiomaista vatsaa. Se on parran ja muun karvoituksen ohella kovassa huudossa, kun juhlija etsii sisäistä kontiotaan Karhupuiston liepeillä ja Nalle Pubissa.
6. Mikkelinpäivä, 29.9.
Ennen: Syksyyn siirtymistä ja sadonkorjuuta juhlittiin uhraamalla pässi. Piiat ja rengit pääsivät viikon lomalle ennen seuraavaan työpaikkaan siirtymistä.
Nyt: Epätyypilliset työsuhteet ansaitsevat oman juhlapäivänsä. Pätkätyöläinen voi juhlia parin päivän lomalla, jos kohdalle osuu viikonloppu. Freelancerit voivat kunnioittaa juhlaperinteitä viikonkin vapaalla, palkatta. Pässi korvataan juhlapöydässä eettisemmällä luomuvuohenjuustosalaatilla.
7. Jakoaika, 1.-10.11.
Ennen: Vanhan ja uuden vuoden vaihtuminen tarkoitti satokauden päättymistä ja uuden vuoden alkamista väliviikon jälkeen. Jakoajan aloitti kekri. Silloin kylillä kulkivat kekripukit ja kekrittäret, joille tarjottiin ruokaa ja juomaa. Yli viikon mittaisen juhlajakson aikana keittiössä käytettiin ahkerasti muun muassa talkkunaa eli keitetystä ja saunakuivatusta viljasta tehtyjä jauhoja.
Nyt: Jakoaika päivittyy opiskelijoiden köyhäilyviikoksi. Etenkin fuksi huomaa uuden ajan alkaneen, kun alkusyksyn hurvittelun jälkeen tili on miinuksella ja jääkaapin kallein tuote ketsuppi. Viikkoa juhlitaan päivisin yhteisillä keittolounailla Unicafessa, iltaisin nyyttikestiperiaatteella soluhuoneiden lattioilla.
Sanat Elina Loisa, kuva Otto Donner
