Paula asuu lähtövalmiina tuttujen laina-asunnossa. Sitten hänen on ilmoittauduttava Helsingin kaupungille, ”irtolaiseksi”. Jari ja Jaana jakavat huoneen Jarin vanhempien luona. Vanhemmat toivoisivat, että asuntotilanne olisi kohentunut sitten heidän nuoruutensa, mutta ei.
Paula, Jari ja Jaana esiintyvät Pesäpuu hukassa -dokumentissa, jonka voi katsoa Ylen Elävässä arkistossa. Vuosi on 1985. Sen jälkeen collegepaidat ovat kuolleet sukupuuttoon, mutta Helsingin asuntopula on vain kärjistynyt.
Nuorisoasuntoliitto arvioi kodittomia nuoria olevan jo tuhansia. Piiloasunnoton saattaa virallisesti asua vanhemmillaan, eikä yhteiskunnan papereissa silloin lue kaverin sohvaa. Helsingissä muuttamisen vaikeus venyttää jo nuorten itsenäistymistä.
Suomessa ollaan ahkeria hankeihmisiä, ja meillä on myös Nuorten tuetun asumisen kansallinen hanke 2008-2011. Sen toimenpiteillä ei kuitenkaan muuteta metropolialueen rakentamista tai muuttovirtoja. Jotenkin hymähdyttää, että jo vuoden 1985 muovisankaisten silmälasien takana kaipailtiin ”tonttipolitiikan” muutoksia.
Usein ongelmien vakavasti ottaminen edellyttää numeroita. Piiloasunnottomuus huutaa lisää tutkimusta jo kodittomuuteen liittyvän leimankin häivyttämiseksi. Valelääkärit ovat puhkaisseet kuplan terveydenhuollon valvonnassa. Vähemmän lööppejä syntyy valekodeista. Sellaisessa asuva ei leiki muiden terveydellä. Hän vain piilottaa asunnottomuutensa, vielä.
Veera Jussila
