Oletko kuullut termeistä button nose, defined jawline tai glass skin? Jos puhelimessasi on Tiktok, vastaus on todennäköisesti kyllä.
Sovelluksen kautta tuputetaan enemmän ja vähemmän suoraan ajatusta siitä, että täydellinen nenä on hieman ylöspäin kaartuva pieni nykerö. Ihanteellinen leukalinja on mahdollisimman tarkkarajainen, optimaalinen iho puolestaan lasimaisen virheetön.
Lantiolla ei saa olla hip dipejä eli lonkkakuoppia, hiusten täytyy olla tuuheat ja kiiltävät, silmien ulkonurkkien tulee kaartaa kohti kulmakarvoja. Huulissa tavoitellaan täydellistä amorinkaarta ja täyteläistä mutta luonnollista lopputulosta. Hampaiden on oltava valkoinen ja tikkusuora rivistö.
Kauneusideaaleja on ollut kautta historian, mutta 2000-luvulla ne vaikuttavat muuttuneen yhä yksityiskohtaisemmiksi. Samalla julkisuuden henkilöt ovat alkaneet muistuttaa ulkoisesti toisiaan.
Ulkonäköpaineet voi halutessaan kuitata turhamaisuuden ilmentymänä, mutta niillä saattaa olla haitallisia, jopa hengenvaarallisia seurauksia. Tässä esseessä pohdin, mistä tiukat kauneusstandardit oikein tulivat ja kuka niistä hyötyy. Entä voiko niiden vaikutuksilta välttyä?
Instagram-naama. Sellaiseksi The New Yorkerin toimittaja Jia Tolentino keksi jo vuonna 2019 nimittää kyborgimaista 2010-luvun ulkonäköstandardia, jonka arkkityyppejä ovat Kim Kardashian ja Bella Hadid.
Tolentinon mukaan Instagram-naaman synnystä voidaan kiittää (tai syyttää) sosiaalista mediaa, kuvankäsittelyohjelmia sekä kauneuskirurgiaa. Se heijastaa länsimaista ideaalia, jossa nuoruus, feminiinisyys ja valkoisuus ovat kovinta valuuttaa.
Myöhemmin rinnalle nousi uusi termi, iPhone-naama, joka sai alkunsa historiallisten draamojen näyttelijöiden ulkonäöstä. Vaikka tarkkaa tietoa näyttelijöille tehdyistä kauneusoperaatioista ei ole, monet some-keskustelijat kokivat, että esimerkiksi Florence Pugh elokuvassa Little Women (2019), Timothée Chalamet elokuvassa The King (2019) ja Millie Bobby Brown elokuvassa Damsel (2024) näyttivät epäuskottavilta aikakausidraamaan – siltä, kuin olisivat nähneet iPhonen.
Botoxilla, täyteaineilla tai hammaslaminaateilla kyllästetyt kasvot saattavat syystäkin tuntua yhteensopimattomilta viktoriaaniseen aikaan sijoittuvassa elokuvassa. Somen kuvastossa ne ovat arkipäivää. Hypervisuaalisten alustojen ja algoritmien brutaalissa maailmassa aidosti tavallisen näköiset ihmiset eivät pääse yhtä herkästi esille.
Käsitys siitä, miltä normaali ihminen näyttää, vääristyi.
Paikannan tämän tuoreimman, hegemonisen ulkonäköihanteen ja sen tuottamat musertavat paineet erityisesti Tiktokin suosion räjähtämisen ja koronapandemian yhdistelmään.
Kun meidät suljettiin neljän seinän sisälle katsomaan ruuduilta a) algoritmin tarjoilemia, toinen toistaan paremman näköisiä Instagram-naamaisia ”taviksia” sekä b) itseämme alati Facetimen, Zoomin ja Teamsin kameroista tukka sekaisin ja pyjama päällä, jokin naksahti.
Käsitys siitä, miltä normaali ihminen näyttää, vääristyi.
Lukuisat tutkimukset osoittavat, että ihmisten suhtautuminen omaan ulkonäköönsä todella muuttui koronakriisin aikana. Pandemia on yhdistetty esimerkiksi häiriintyneeseen syömiseen sekä kehonkuvan vääristymiseen, ja sen on katsottu lisänneen kiinnostusta plastiikkakirurgiaa kohtaan.
Myös tuoreessa suomalaistutkimuksessa todettiin, että koetut sosiaalisen median aiheuttamat ulkonäköpaineet lisääntyivät koronakriisin aikana, tosin vasta pandemian loppupäässä ja vähemmän yllättäen vain naisten kohdalla. Kaoottisina maailmanaikoina ulkonäön parantelu voi olla epätoivoinen yritys säilyttää edes jonkinlainen kontrolli.
Itse onnistuin kehittämään korona-aikana täysin uusia ulkonäköön liittyviä epävarmuuksia. Tuntikausia Tiktokia selatessani panin merkille, että muiden ”tavisten” iho näytti aina tasaiselta, mutta oma meikitön pärstäni oli punakka ja kuhmurainen.
Muiden ”tavisten” hiukset olivat suorat ja kiiltävät, mutta omani olivat kuivat ja pörröiset. Muiden ”tavisten” otsaan ei tullut vinoa pinoa juonteita, kun he nostivat kulmakarvojaan. Muilla ”taviksilla” oli täydellinen, suora ja vitivalkoinen hymy, kun omat hampaani olivat lapsuuden oikomishoitojenkin jälkeen jotenkin vähän vinksallaan.
Korona-aika päättyi, epävarmuudet jäivät. Moni tuli ulos eristyksistä aivan eri näköisenä, ja pandemian jälkeen puhuttiin jopa kauneuskirurgian buumista. Enää kauneusfiltterit eivät riitä, vaan filtteröidyltä halutaan näyttää myös oikeassa elämässä.
Samalla botoxista ja huulitäytteistä on tullut entistä saavutettavampia ja edullisempia. Pistoshoitoihin turvautuvat jo monet parikolmekymppiset, osa ennaltaehkäisevästi.
Helsingin Sanomat haastatteli viime keväänä viittä suomalaista kauneusvaikuttajaa, jotka ovat päättäneet ottaa botoxia jo nuorena. Jutussa Kata Kämäräinen kertoi kokeilleensa sitä ensimmäisen kerran 24-vuotiaana ja myöhemmin huomanneensa, että hän ja kaikki kaverinsa alkoivat näyttää toisiltaan, kun hoidot poistivat yksilöllisiä eleitä ja ilmeitä.
Hesari oli juttua varten lähestynyt kymmeniä julkisuudesta tunnettuja naisia aiheeseen liittyen, mutta suurin osa kieltäytyi haastattelusta. Kun moni ei halua julkisesti puhua hoidoista, mielikuva luonnollisuudesta vääristyy entisestään.
Lindsay Lohan on väittänyt, että muodonmuutoksesta on kiittäminen terveellisempiä elintapoja ja vihermehua.
Tiktokista noussut clean girl –trendi opettaa, että illuusio meikittömyydestä vaatii oikeanlaisen meikin. Suomessa arvostetaan edelleen saunanraikkaita ”Lumene-tyttöjä”, vaikka luonnollisen ilmeen saavuttaminen vie todellisuudessa paljon vaivaa.
Taannoin näin Tiktokissa videon, jolla stereotyyppisen kaunis nainen kertoi saavansa usein varsinkin miehiltä kehuja luonnonkauneudestaan. Sitten hän listasi (ihailtavan rehellisesti) kaikki toimenpiteet, joita hänelle on tehty alkaen botoxista, rintaimplanteista ja nenäleikkauksesta aina ripsien- ja hiustenpidennyksiin.
Yhteensä ulkonäön paranteluun oli naisen mukaan mennyt arviolta 30 000 dollaria. Kaikki tuo raha vain, että voisi näyttää luonnolliselta – aikamme kuva!
Hiljattain huomiota ovat herättäneet Kris Jennerin, Lindsay Lohanin ja Christina Aguileran nuorekkaat kasvot. Monet ovat epäilleet, että heille on tehty kirurginen, syvälle kasvojen kudoksiin ulottuva deep plane facelif. Lohan on väittänyt, että hänen kohdallaan muodonmuutoksesta on kiittäminen terveellisempiä elintapoja ja vihermehua.
Oma roomalainen imperiumini eli asia, jota ajattelen toistuvasti, on purukalustot. Somen ja populaarikulttuurin perusteella aidosti luonnolliset hampaat vaikuttavat jääneen paitsioon.
Suomessa omien hampaiden peittäminen laminaateilla tai niiden hiominen pois kruunujen edestä on toistaiseksi suhteellisen harvinaista. Kiitos kuuluu hyvälle julkiselle hammashoidolle. On ollut ilahduttavaa huomata, että jopa maamme kärkipoliitikoilla on edelleen epätäydellisiä hammasrivejä emmekä ole vielä täysin amerikkalaisten häikäisevän valkoisten hymyjen tiellä, vaikka sellaiset yleistyvätkin parhaillaan Suomi-julkkisten keskuudessa.
Tiktokin @veneercheck-tilillä amerikkalainen hammaslääkäri Sara Hahn arvioi julkisuuden henkilöiden hampaita ja surkuttelee, kuinka monet ovat vaihtaneet persoonalliset hampaansa tylsään vitivalkoiseen tasariviin: Selena Gomez, Emma Stone, Zac Efron, Taylor Swift…
”Hollywoodin traagisin tarina on Tom Wellingin hammaslaminaatit”, nimimerkki southernNHgirl425 kommentoi videota, jossa harmitellaan näyttelijän luopuneen uniikeista kulmahampaistaan.
Toisaalta Sex Education ja White Lotus –sarjoissa nähty brittinäyttelijä Aimee Lou Wood on tullut tunnetuksi nimenomaan persoonallisista, isoista etuhampaistaan. Ja juuri niistä häntä myös pilkattiin ankarasti Saturday Night Liven sketsissä. Ohjelman tekijät pyysivät Woodilta myöhemmin anteeksi.
Jos seitsemäsluokkalainen kokee tarpeelliseksi käyttää ryppyjä ehkäisevää seerumia, olemme epäonnistuneet yhteiskuntana.
Entä mitä sitten? Mitä väliä tällä kaikella ulkonäkökeskeisyydellä ja pinnallisella napanöyhdän pyörittelyllä on? Löytyy maailmasta kai oikeitakin ongelmia.
Väitän, ettei ilmiötä kannata sivuuttaa yhdentekevänä. Olen seurannut huolestuneena vierestä, kuinka paljon yläaste- ja lukioikäiset pikkusiskoni kavereineen käyttävät rahaa ja aikaa ulkonäkönsä miettimiseen ja paranteluun. Kosmetiikkaliike Normalista hankitaan toinen toistaan trendaavampia tuotteita, vaatekaapin sisältö vaihtuu tiuhaan ja suurentavien peilien avulla analysoidaan jokaista ihohuokosta.
Suuri syy on sosiaalinen media, josta vyöryy kehotuksia ostella ulkonäköä parantavia tuotteita ja painetta näyttää hyvältä Snapchat-kameran edessä. Mutta jos seitsemäsluokkalainen kokee tarpeelliseksi käyttää ryppyjä ehkäisevää seerumia, olemme epäonnistuneet yhteiskuntana. Ja hullummaksi vain menee: marraskuussa näyttelijä Shay Mitchellin lanseeraama kosmetiikkabrändi Rini alkoi markkinoida kasvonaamioita alkaen 4-vuotiaille lapsille.
Kaupallisesti ei ole kannattavaa sanoa, että olet jo ihan hyvä tuollaisena etkä tarvitse enää yhtäkään uutta voidepurnukkaa tai jaderullaa. Eniten tilanteesta hyötyvätkin kosmetiikkabrändit ja kauneusoperaatioita tarjoavat tahot.
Euroopan kosmetiikkamarkkinat olivat vuonna 2023 arvoltaan noin 96 miljardia euroa, ja suomalaisten kosmetiikan kulutus on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tuplaantunut. Ikääntymistä peittävien anti-aging-tuotteiden maailmanmarkkinoiden ennustetaan globaalisti kasvavan lähes 70 prosenttia vuoteen 2032 mennessä.
Nuorten kokemat paineet sopia tiettyyn ulkonäkömuottiin voivat saada myös äärimmäisiä seurauksia. Tiktokissa trendannut niin sanottu looksmaxxing ohjeistaa nuoria miehiä parantelemaan ulkonäköään. Trendiin kuuluu esimerkiksi kasvolihasten treenaaminen tai purkan jauhaminen leukalinjan terävöittämisen toivossa.
Osalla nuorista ulkonäön optimointi kumpuaa pimeästä paikasta. Looksmaxxing-trendi on yhdistetty esimerkiksi inceleihin ja verkon syövereiden naisvihaan, jotka puolestaan olivat taustalla esimerkiksi vuonna 2014, kun Elliot Rodger tappoi kuusi ihmistä Kalifornian Isla Vistassa.
Ulkonäkö on ensimmäinen asia, jonka ihmisestä näemme, ja sillä on vaikutusta ura- ja parisuhdemenestykseen. On siis täysin ymmärrettävää, että haluamme panostaa itseemme ja kuulua joukkoon.
Usein kuitenkin unohtuu, miten valtavasti aikaa ja rahaa ”oikeanlaisen” ulkokuoren tavoittelu voi viedä. Moni perustelee vaivannäköä sillä, että haluaa vain ilmaista itseään. Tosin silloin voi kysyä, miksi lähes kaikki meikkaavat samalla tavalla tai teetättävät samantyyppisiä kosmeettisia toimenpiteitä, jos tavoitteena on puhtaasti itseilmaisu.
Ulkonäkötrendien heilahdellessa suunnasta toiseen moni on sittemmin poistattanut fillereitä ja implantteja.
The Washington Postin toimittaja Jessica M. Goldstein on kuvannut, että ihmiset pyrkivät nykyään samankaltaisuuteen osana kapitalistista kulttuuria. Ulkonäkö toimii todisteena kalliiden hoitojen ostamisesta. Hänen mukaansa hajuton ja mauton ulkonäköstandardi on ”aidolle” kauneudelle sitä, mitä ChatGPT on kirjallisuudelle.
Tällaista ulkonäköä ei Goldsteinin mukaan voi saavuttaa geenilotossa, liikunnan tai hyvän ravinnon avulla. Se täytyy ostaa, sitä täytyy ylläpitää sekä optimoida kurinalaisesti hoidoilla, jotka ovat työläitä, kalliita ja mahdollisesti vaarallisia.
Esimerkiksi takapuolta muotoileva brazilian butt lift (BBL) on yksi vaarallisimmista kosmeettisista toimenpiteistä, botoxissa käytettävä botuliini on maailman voimakkain myrkky ja hammasoperaatioissa vahingoitetaan monesti omaa hammaskiillettä tai -luuta peruuttamattomalla tavalla.
Ulkonäkötrendien heilahdellessa suunnasta toiseen moni on sittemmin poistattanut fillereitä ja implantteja. Sekään ei ole ilmaista tai riskitöntä: kapitalismin pussi kilahtaa jälleen, ja pian onkin aika uusille toimenpiteille.
Kuten usein, ongelmaan ei ole helppoa tai nopeaa ratkaisua. Yksi omaa riittämättömyyden tunnettani selvästi vähentänyt teko on ollut sosiaalisen median käytön vähentäminen, erityisesti aikarajoittimen asettaminen Tiktokiin ja Instagramiin.
Kannustan myös kiinnittämään kaupungilla liikkuessa huomiota siihen, miten persoonallisia, kauniita ja ennen kaikkea tavallisia ihmisiä keskuudessamme on. Erinomainen paikka tällaiseen tarkkailuun on uimahalli, jossa kohtaa satoja erilaisia vartalotyyppejä ja meikittömiä kasvoja. On hyvä aina välillä muistuttaa itseään, että some heijastaa lopulta hyvin pientä osaa ihmisyydestä.
Lisäksi kannattaa pyrkiä pois ajatuksesta, että ”hyvännäköisyys” nykystandardeilla mitattuna olisi ylipäätään tavoiteltava päämäärä, tai että pelkkä ulkonäkö määrittäisi ketään ihmisenä. Ulkonäkö on toki pääomaa, mutta lopulta varsin haurasta sellaista, toisin kuin vaikkapa älykkyys, huumorintaju tai empaattisuus.
Juttua varten on haastateltu taloussosiologian väitöskirjatutkija Anna Grahnia Turun yliopistosta.
