Israelilaisia yliopistoja on vuosikymmenten ajan juhlittu länsimaissa moniarvoisuuden ja demokratian linnakkeina. Monista muista Lähi-idän yliopistoista poiketen niitä on pidetty erityisen sopivina akateemiseen yhteistyöhön.
Israelilaisilla yliopistoilla on vuodesta 1996 lähtien ollut erityispääsy EU:n sisäiseen tutkimusyhteistyöhön ja -rahoitukseen. Israelilaiset tahot saivat vuosina 2021–2024 Horisontti Eurooppa -rahoituksia yhteensä 1,1 miljardin euron edestä. Vertailun vuoksi Weizmannin tiedeinstituutti (167,7 milj.) ja Tel Avivin yliopisto (147,2 milj.) saivat enemmän EU-rahoitusta kuin Helsingin yliopisto (141,4 miljoonaa euroa).
Israelilaistahojen vastaanottama EU-rahoitus on vain kasvanut palestiinalaisten kansanmurhan kiihtyessä. Osa rahoista on selvitysten mukaan virrannut israelilaisille sotateollisuuden yrityksille ja esimerkiksi Gazassa käytettyjen drooniteknologioiden kehitykseen.
Tämä teksti pyrkii valaisemaan israelilaisten yliopistojen pitkäaikaista ja kiinteää yhteyttä Israelin harjoittamaan asutuskolonialismiin ja aseteollisuuteen. Tuorein esimerkki tästä kytköksestä on Gazaan kohdistuva hyökkäys, jolle kaikki israelilaisyliopistot ovat osoittaneet varauksettoman tukensa.
Osa Helsingin yliopiston yhteistyötahoista, kuten Jerusalemin heprealainen yliopisto ja Tel Avivin yliopisto, lupaavat jopa erityistä taloudellista tukea ja stipendejä opiskelijoille, jotka taistelevat Gazassa. Yliopistot myös hiljentävät järjestelmällisesti palestiinalaisia ja israelilaisia opiskelijoita ja tutkijoita, jotka kritisoivat Israelin toimintaa.
Israelilaiset yliopistot eivät historiansa aikana ole ainoastaan osallistuneet aktiivisesti Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamaan väkivaltaan vaan myös hyödyntäneet resurssejaan ja tutkimustaan sorron ylläpitämiseen, puolustamiseen ja oikeuttamiseen.
Näin toteaa tuoreessa kirjassaan israelilainen antropologi Maya Wind, jonka mukaan useat israelilaisten yliopistojen tieteenalat ovat kehittyneet käsi kädessä valtion sota- ja turvallisuusintressien kanssa ja tukevat aktiivisesti palestiinalaisalueiden alistamispyrkimyksiä.
Esimerkiksi Tel Avivin yliopistolla on erittäin tiiviit yhteydet Israelin armeijaan sekä sotilasoppien kehittämisen että niiden oikeuttamisen kautta. Oikeustieteellisen tiedekunnan yhteydessä toimiva Kansallisen turvallisuuden tutkimusinstituutti (INSS) on ollut etunenässä luomassa kansainvälisen oikeuden välineellistämiseen tarvittavaa tutkimuspohjaa.
Opiskelijat suorittavat opintoja sotilastukikohdassa, joka sijaitsee yliopiston kampuksella.
Tel Avivin yliopiston verkkosivuilla juhlistetaan avoimesti, kuinka INSS:n alumnit ovat olleet puolustamassa Israelia kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) sitä vastaan nostettuja kansanmurhasyytteitä vastaan.
INSS:ssä toimivat filosofi Asa Kasher ja kenraalimajuri Amos Yadlin taas ovat olleet mukana kehittämässä valtavasti siviiliuhreja vaatineiden sotilasdoktriinien eettis-oikeudellista kehystä, joka pyrkii oikeuttamaan armeijan toimia takautuvasti. Kasher on omissa kirjoituksissaan muun muassa esittänyt, että palestiinalaiset voitaisiin määritellä sotilaiden ja siviilien kategorioiden ulkopuolelle jääviksi, niin kutsutuiksi ”kolmansiksi persooniksi”.
Kaikki Israelin yliopistot ovat tiiviisti sidoksissa maan aseteollisuuteen ja armeijan toimintaan. Ne paitsi kehittävät sotilasteknologiaa myös kouluttavat ja tukevat armeijan ja tiedustelupalveluiden henkilökuntaa.
Jerusalemin heprealainen yliopisto tarjoaa Israelin asevoimille sotilastutkinto-ohjelmia, jotka keskittyvät asejärjestelmien kehittämiseen (Talpiot-ohjelma) ja tiedustelutoimintaan (Havatzalot- ja Gamla-ohjelmat). Opiskelijat suorittavat opintoja sotilastukikohdassa, joka sijaitsee yliopiston kampuksella. Yliopiston johto on väittänyt ohjelmien olevan ”puhtaasti akateemisia”, vaikka tosiasiassa niissä koulutetaan sotilashenkilökuntaa miehitystä ja kansanmurhaa suorittavalle armeijalle. Yliopisto on tiedotteidensa mukaan myös toimittanut ”monenlaisia logistisia laitteita useille armeijan yksiköille” Gazan kansanmurhan aikana.
Tel Avivin yliopisto puolestaan tarjoaa opiskelijoilleen Galim-maisteriohjelmaa, jossa koulutetaan kyberinsinöörejä Israelin puolustusvoimille. Yliopiston Yuval Ne’eman -työpaja kehittää ohjusteknologiaa, robotiikkaa ja kyberteknologiaa tiiviissä yhteistyössä Israelin armeijan ja turvallisuuspalveluiden kanssa. Lisäksi yliopisto järjestää yhdessä israelilaisen aseyhtiö Elbit Systemsin kanssa InnoBit-ohjelmaa, jossa opiskelijat kehittävät lopputyönään sota- ja turvallisuusteknologiaa yrityksen tarpeisiin.
Israelin teknillistä korkeakoulua Technionia pidetään Israelin sotateollisuuden tutkimus- ja kehitystyön johtavana instituutiona ja se toimii alan keskeisenä kouluttajana. Esimerkiksi israelilainen aseyhtiö Israel Aerospace Industries (IAI), joka valmistaa sotalentokoneita, lennokkeja ja ohjuksia, on saanut alkunsa Technionin ilmailutekniikan tiedekunnasta.
Technion on tehnyt laajaa tutkimusyhteistyötä Elbitin kanssa: aseyhtiö on rahoittanut yliopiston kohdennettua tutkimusta sadoilla tuhansilla dollareilla ja saanut vastineeksi muun muassa oman tutkimuslaboratorion kampukselle. Israelin valtion aseyhtiö Rafael taas tarjoaa Technionin opiskelijoille räätälöityjä urapolkuja ja rahoittaa sekä tutkimus- että opiskelijaprojekteja.
Israelilainen arkeologia on käytännössä luonut eristetyn kaikukammion.
Sotateknologisen ja oikeusopillisen tutkimuksen lisäksi monet humanistis-yhteiskuntatieteelliset alat on toistuvasti valjastettu tuottamaan tietoa, joka oikeuttaa miehityksen laajentamista ja palestiinalaisiin kohdistettua väkivaltaa.
Maya Windin mukaan israelilainen arkeologia on käytännössä luonut eristetyn kaikukammion, jota ohjaa lähes kyseenalaistamaton nationalistinen agenda. Antropologi Nadia Abu el-Haj’n mukaan arkeologinen tutkimus on muodostanut keskeisen tukipilarin sionistisen liikkeen pyrkimyksille rakentaa kansallista identiteettiä erityisesti vedoten ikiaikaiseen – ja väitetysti katkeamattomaan – juutalaisten läsnäoloon koko historiallisen Palestiinan alueella.
Arkeologista tutkimusta on tehty akateemisista periaatteista tinkien, jolloin arabien ja palestiinalaisten oikeutusta alueisiin on onnistuttu häivyttämään. Tel Avivin yliopiston arkeologian instituutti on johtanut kaivauksia laittomasti miehitetyllä Länsirannalla, ja Jerusalemin heprealaista yliopistoa on syytetty arabihistoriaan liittyvien kulttuuriaarteiden hävittämisestä historiallisessa Itä-Jerusalemissa tehdyissä tutkimuksissa. Kansainvälinen laki kieltää tiukasti miehittäjävaltioiden arkeologiset kaivaukset miehitetyillä alueilla.
Lähi-idän tutkimus on ollut Israelin valtion prioriteetti sen alkuajoista lähtien ja monet alan keskeiset israelilaistutkijat toimivat samanaikaisesti sekä tutkimusmaailman että valtion turvallisuuskoneiston sisällä. Lähi-idän tutkimuksella on tärkeä rooli myös tiedustelujoukkojen koulutuksessa.
Tel Avivin yliopiston yhteydessä toimiva Lähi-idän ja Afrikan tutkimuksen Moshe Dayan -keskus mainostaa kuukausittaisia julkaisujaan tärkeänä tiedon lähteenä Israelin turvallisuuspoliittiselle johdolle ja on hiljattain julkaissut muun muassa suosituksia hallinnolle parhaista tavoista hallita miehitettyjä alueita.
Keskuksen nykyinen johtaja Uzi Rabi esiintyy säännöllisesti julkisuudessa eräänlaisena sotastrategina. Syyskuussa 2024 hän ohjeisti radiohaastattelussa Israelin hallintoa Gazan hyökkäyksen osalta seuraavasti: ”Poistakaa koko siviiliväestö pohjoisesta, ja jokainen, joka sinne jää, tuomitaan laillisesti terroristina ja joutuu nälkiinnyttämisen tai tuhoamisen kohteeksi.”
Helsingin yliopiston edelleen jatkuva yhteistyö israelilaisten yliopistojen kanssa on kohdannut voimistuvaa kritiikkiä opiskelijoiden Students for Palestine ja tutkijoiden Tutkijat Palestiinan puolesta -liikkeiltä. Samoin sekä opiskelijoita edustava Hyy että henkilökunnan suurin edunvalvoja Tieteentekijät ovat vaatineet institutionaalisen yhteistyön katkaisua eli akateemista boikottia.
Se ei olisi pelkkää symboliikkaa vaan merkitsisi yhden kolonialistista valtaa kannattelevan pilarin murtamista. Israelin yliopistojärjestelmä osallistuu niin Gazassa käytettyjen aseteknologioiden kehittämiseen kuin palestiinalaisiin kohdistuvan sorron oikeuttamiseen.
Syyskuussa Helsingin yliopisto ja Taideyliopisto reagoivat yliopistoyhteisön kasvavaan paineeseen ja liittyivät vetoomukseen sulkea israelilaiset akateemiset instituutiot EU:n tutkimusrahoitusohjelman ulkopuolelle.
Helsingin yliopiston EU-tasolle kohdistuvan vetoomuksen ja sen oman toimimattomuuden välille muodostuu kuitenkin räikeä ristiriita. Vastuun siirtelyn sijaan johdon tulisi päättää, ettei israelilaisten kumppaneiden kanssa ryhdytä uusiin EU:n Horisontti-hankkeisiin ja että toimia nykyisen yhteistyön purkamiseksi tehdään.
Suomalaiset yliopistot ovat valinnan edessä: katkaistako suhteet vai jatkaa yhteistyötä kansanmurhaa tukevien instituutioiden kanssa? Toimimattomuus on jo itsessään päätös.
Kirjoittajat:
Riku Löf työskentelee yliopisto-opettajana ja väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston alue- ja kulttuurintutkimuksen oppiaineessa.
Onni Ahvonen on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan tutkimuksen oppiaineessa.
Lauri von Pfaler toimii väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan tutkimuksen oppiaineessa.
Otto Snellman on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian oppiaineessa.
Kirjoittajat toimivat Tutkijat Palestiinan puolesta -liikkeessä.
Fakta: Akateeminen boikotti
Israelin yliopistojen akateeminen boikotti on osa palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan (BDS-liike) kattavaa kutsua boikotoida, divestoida (eli vetää sijoituksia pois) ja asettaa sanktioita eli pakotteita Israelille ja sen rikoksiin osallisille tahoille.
Boikotti kohdistuu Israelin akateemisiin instituutioihin, koska ne ovat osallisina kansanmurhaan, asutuskolonialismiin, apartheidiin ja miehitykseen, ei niissä työskenteleviin yksilöihin. Sitä vaaditaan jatkettavan, kunnes Israel noudattaa kansainvälistä oikeutta.
