Hyvä vitsi tekee joskus kipeää. Huhtikuussa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoa oli kerääntynyt Uuden ylioppilastalon Wilhelmsson-saliin keskustelemaan Ylioppilaslehden tulevaisuudesta, kun salin laidalla alkoi äkkiä näkyä levotonta liikettä. Tuolit kolisivat, kun seinän vierellä istuneet Hyyn hallituksen jäsenet ryntäsivät ulos salista kesken päätoimittaja Roosa Wellingin esityksen.
Syy paljastui hetkeä myöhemmin. Uuden ylioppilastalon eteen oli putkahtanut kyltti, jossa ilmoitettiin Uuden olevan myynnissä 152 miljoonalla eurolla. ”Hyväkuntoinen ja historiallinen arvokiinteistö”, ilmoituksessa mainostettiin. ”Ei sisällä autopaikkaa.”
Teekkarijäynä ehti seistä paikalla vain hetken ennen kuin se vietiin pois.
Yli sata vuotta vanhat Uusi ja Vanha ylioppilastalo ovat osa Hyyn identiteettiä mutta myös sen varallisuuden maamerkkejä, joiden ympärille ylioppilaskunnan muu kiinteistötoiminta on voinut kasvaa. Omistukset Helsingin ydinkeskustassa ovat olleet olemassa niin pitkään, että ne ovat tuntuneet turvatuilta.
Vuosi sitten Helsingin Sanomat kysyi Hyyn hallituksen silloiselta puheenjohtajalta Antti Kaijansinkolta, voiko Hyyn taloustilanne mennä niin pahaksi, että Uusi tai Vanha joudutaan myymään. Kaijansinkko totesi, että tällaisesta ei ole ollut puhetta.
Nyt on toisin: Hyy kompuroi. Kesäkuussa julkaistun tilinpäätöksen mukaan Hyyn kiinteistö- ja ravintolatoiminnasta vastaava Ylva teki viime vuonna yli 74 miljoonaa euroa tappiota ja sen velkasaldo kasvoi 267 miljoonaan. Luvut ovat hurjia, erityisesti konsernille, jonka liikevaihto oli viime vuonna 33 miljoonaa euroa.
Tilinpäätöksessä todetaan, että ”tapahtumat ja olosuhteet osoittavat sellaista olennaista epävarmuutta, joka saattaa antaa merkittävää aihetta epäillä yhtymän kykyä jatkaa toimintaansa”. Ylva on siis konkurssiriskissä.
Ylva on saanut pankeilta lyhennysvapaata syyskuun loppuun asti, minkä jälkeen velanhoitosuunnitelman pitäisi olla valmis. Elokuun lopussa Ylvan toimitusjohtaja Mika Perkiö muotoili Ylioppilaslehdelle sähköpostitse, että neuvottelut olivat edenneet hyvin, mutta että hän ei voinut vielä kommentoida niiden sisältöä tai mahdollista lopputulosta tarkemmin.
Käytännössä ylioppilaskunta etsii ulospääsyä kiinteistöjensä pakkomyynnillä. Keväällä se myi loput vuonna 2024 valmistuneesta Hakaniemen Lyyra-korttelista kiinteistösijoittaja Niamille. Se on selvittänyt markkina-arvoja myös Kaivotalolle, Citytalolle sekä Uudelle ylioppilastalolle ja siihen kuuluvalle Grand Hansa -hotellille. Vanha ylioppilastalo ja Domus Gaudium eivät olleet mukana arvioinnissa, mutta se ei tarkoita, etteikö niitäkin voitaisi myydä.
Jo keväällä Hyyn edustajiston ryhmäpuheenjohtajat kävivät Ylioppilaslehden tietojen mukaan periaatekeskustelua siitä, myytäisiinkö mieluummin Uusi vai Vanha ylioppilastalo. On siis aito mahdollisuus, että Hyy menettää toisen tai molemmat rakennuksista, joihin sen historia nojaa. Samalla sen rooli kiinteistösijoittajana on murroksessa.
Ylioppilaslehti selvitti lehdessä 02/2025, miten Hyyssä elänyt unelma jäsenmaksuttomuudesta johti isoihin kiinteistöprojekteihin vuodesta 2017 eteenpäin ja miten hankkeet rynnistivät naama edellä seinään koronan ja Ukrainan sodan myötä.
Pandemiasta ja hyökkäyssodan alusta on kuitenkin jo useampi vuosi. Miten on päädytty tilanteeseen, jossa vakavissaan pohditaan historiallisten ylioppilastalojen myymistä, kun vielä vuosi sitten se vaikutti lähes mahdottomalta ajatukselta? Mitä rakennusten menettämisestä seuraisi? Tämä juttu kertoo siitä.
Kun korona levisi Suomeen keväällä 2020, myös Ylvassa elettiin muutoksen kautta. Toimitusjohtaja Antti Kerppola, jonka johdolla suuret Lyyra- ja Grand Hansa -hankkeet oli käynnistetty, jätti tehtävänsä. Loppuvuodesta hänen seuraajakseen valittiin Leea Tolvas, 35, jolla oli vahvoja näyttöjä kiinteistöalalta. Nimitystiedotteessaan Tolvas kertoi olevansa innoissaan päästessään luomaan ”kestävämpää kaupunkia, yhteiskuntaa ja työelämää”.
Ylipäätään ylioppilaskunnassa oltiin epävarmuuden keskellä optimistisia ja uskottiin taloustilanteen nopeaan elpymiseen. Joulukuun 2020 edustajiston kokouksessa Ylvan talousjohtaja Eemeli Lehto kertoi, että vaikka konsernin operatiivinen tulos tulisi selkeästi heikkenemään, kyseessä olisi väliaikainen investointivaiheen kehitys.
”Tähän [tulokseen] vaikuttaa ennen kaikkea keskustan suuri määrä tyhjiä tiloja ennen kuin toi hotelliprojekti on valmis ja se saadaan auki, niin sen jälkeen tulos rupeaa oikenemaan ja palataan ennen investointivaihetta alkaville tasoille tuloksissa”, Lehto sanoo Youtubesta löytyvällä kokoustallenteella. Lyyran ja Grand Hansan positiivisten vaikutusten odotettiin näkyvän tuloksissa jo vuosina 2022–2023.
Koronapandemian aikana Ylvan liikevaihto kuitenkin puolittui ja rakennuskustannukset sekä korkokulut alkoivat kohota. Tilanne vaikeutui entisestään vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, venäläisturistit katosivat ja inflaatio kiihtyi.
Leea Tolvas joutui muuttumaan kriisijohtajaksi.
Isoja rakennushankkeita edistettiin, vaikka kustannukset ja korkokulut olivat ampaisseet pilviin.
Tolvas työskentelee nykyään kiinteistösijoitusyhtiö Nordisk Rentingin Suomen maajohtajana. Ylioppilaslehti lähetti hänelle haastattelupyynnön ensimmäisen kerran tämän vuoden tammikuussa, muttei useista yrityksistä huolimatta saanut vastausta.
Elokuussa lähestyimme Tolvasta uudelleen, jolloin hän kertoi jääneensä juuri vanhempainvapaalle ja kieltäytyi haastattelusta vetoamalla aikataulusyihin ja salassapitovelvollisuuksiin. Ennen jutun julkaisua tarjosimme Tolvakselle vielä mahdollisuutta kertoa oman näkemyksensä viime vuosien tapahtumista, jolloin hän lähetti yhteensä kuusi pitkää tekstiviestiä.
Viesteissä hän kertoo joutuneensa kaudellaan käytännössä vain ennakoimaan, hallitsemaan ja kontrolloimaan realisoituvia riskejä, minimoimaan vahinkoja ja tuomaan huonoja uutisia.
”Aika eri tilanteessa hyppäsin mukaan, kuin ulkoa sen kuvittelin olevan vakavaraisena ylioppilaskuntana!” Tolvas kirjoittaa.
Hän muistelee olleensa helmikuussa 2021 töissä vasta yhdeksän päivää, kun päälle iski uusi koronasulkutila. Ylvan henkilöstön lomautuksia oli jatkettava ja opiskelijaravintolat pidettävä suljettuina.
Ylva joutui nopeasti vaikeuksiin pankkilainojen lyhentämisen kanssa. Syksyyn 2023 mennessä konsernin tilanne oli jo niin hankala, ettei se pystynyt enää maksamaan Hyylle voittoa lainkaan, kun kaikki syntyvä tuotto meni kohonneisiin rahoituskuluihin.
Samana vuonna ensimmäinen osa Lyyrasta myytiin Niamille, YL:n tietojen mukaan suhteellisen halvalla. Hyyssä jouduttiin leikkaamaan palveluista ja käymään muutosneuvottelut, jotka johtivat yhden ihmisen irtisanomiseen ja toisen osa-aikaistamiseen.
Suuri linja kuitenkin jatkui kriisien keskellä samana. Isoja rakennushankkeita edistettiin, vaikka kustannukset ja korkokulut olivat ampaisseet pilviin.
Ylioppilaslehti haastatteli yhteensä viittä Hyyn entistä hallituslaista sekä Ylvan hallituksen opiskelijajäsentä eri vuosilta. Yksikään haastateltavista ei muista, että missään kohtaa olisi tosissaan puhuttu suunnan muuttamisesta. Moni kuvailee kokeneensa, että hankkeissa oltiin jo niin syvällä, ettei niistä pakittaminen ollut enää mahdollista.
Tolvas näkee asian eri tavalla. Hänen mukaansa suurten rakennushankkeiden ”suuntaa muutettiin ja ulkoisiin vaikutuksiin reagoitiin jatkuvasti”. Viesteissään hän luettelee esimerkkejä vuosilta 2021–2023: puolet Ylvan lainoista korkosuojattiin, Grand Hansan talousvaikeuksiin ajautunut hotellioperaattori vaihdettiin ja omaisuutta realisoitiin, kun Lyyran täydestä omistuksesta ja sen jälkeen toimistotontista, Villa Kuunarista sekä Domus Academican B-talosta luovuttiin.
”Asioiden vakavuus on ollut musertavaa ja vaikeaa, mutta en itse luonteeltani ole sitä lattianrajasta itkenyt, vaan tuonut tosiasioina tietoon ratkaisuvaihtoehtojen kanssa”, Tolvas kirjoittaa.
Moni haastateltu opiskelijaedustaja kiittelee, että Tolvas luovi parhaansa mukaan alati muuttuvassa tilanteessa.
”Mikään siitä, mitä Leea palkattiin tekemään, ei toteutunut suunnitelman mukaisesti. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin jäi siihen viemään hommaa eteenpäin”, sanoo Nea Hakala, joka istui Hyyn hallituksessa vuosina 2022 ja 2023, jälkimmäisenä vuonna puheenjohtajana.
Ylvan hallituksessa opiskelijajäsenenä vuosina 2021–2023 toiminut Joel Lindqvist muistelee olleensa vaikuttunut siitä, miten hienosti toimitusjohtaja hoiti vaikeaa tilannetta.
”Hänelle jaettiin mahdollisesti Ylvan historian huonoimmat kortit, kun miettii, millaisissa olosuhteissa hän joutui luovimaan. Kaksi isoa investointia käynnissä ja mustat joutsenet pölähtävät paikalle.”
Toisaalta Hyyssä ja Ylvassa oltiin pitkään optimistisia sen suhteen, että vaikka hankkeet viivästyisivät, ne saadaan kyllä maaliin ja tuottamaan rahaa. Samalla ajateltiin, että valmiita kiinteistöjä on tarvittaessa helpompi myydä kuin keskeneräisiä.
Jälkeenpäin katsottuna erityisen kummalliselta näyttää, miten pitkään tavoite Hyyn jäsenmaksuttomuudesta näkyi asiakirjoissa. Vielä vuoden 2021–2024 keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmassa todetaan, että Hyy tähtää jäsenmaksuttomuteen vuonna 2025.
”Ylva on edelleen sitotunut jäsenmaksuttomuustavoitteen toteutumisen mahdollistavaan tuloutuksen nostamiseen”, asiakirjassa lukee.
Hyyn edustajisto on hyväksynyt asiakirjan syyskuussa 2022 – siis puoli vuotta sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Hyyn hallituksessa vuonna 2024 Ylva-vastaavana toimineen Henna Heinon mukaan Hyyn piirissä käydyissä keskusteluissa ei hyvin pitkään haluttu myöntää ääneen, kuinka vaikea tilanne todellisuudessa on. Hänen mukaansa riskejä käytiin kyllä läpi, mutta niiden toteutumiseen ei viimeiseen asti haluttu uskoa.
”Pitää antaa myös pisteet Hyyn ja Ylvan viestinnälle, että asiat on saatu viestittyä halutulla tyylillä, eikä niitä siksi ole välttämättä tongittu sen syvemmälle”, hän sanoo.
Osa opiskelijahaastateltavista kokeekin, että edustajistolle on viime vuosina annettu Ylvan taloustilanteesta ehkä turhan optimistinen kuva. Heinon mukaan tämä saattaa johtua siitä, että varsinkin Tolvaksella oli tapana esittää asioita ”Valkoisen talon hymyllä”.
”Leea oli tosi mahtava esittelemään asiat nimenomaan haluamallaan tavalla. Siinä piti harjaannuttaa rivien välistä lukemista ja diaesitysten hyvin tarkkaa syynäämistä.”
Heino toivoo, että kommunikoinnissa olisi löytynyt keskitie, jossa ei mennä paniikkiin muttei myöskään tuudittauduta optimismiin. Samalla hän muistuttaa, että on edaattoreiden tehtävä ottaa selvää ja haastaa esittelijää eikä sokeasti uskoa kaikkea.
Tolvas taas toteaa viesteissään, että Hyyllä omistajana on ollut poikkeuksellisen avoin näkyvyys Ylvan toimintaan. Hänen mukaansa Hyyn hallituksella on osallistumisoikeus Ylvan hallituksen kokouksiin ja talousjohtaja on etukäteen käynyt esittelemässä esimerkiksi budjettia ja tilinpäätöstä Hyyn keskeisille toimielimille, joten suuri osa päättäjistä on saanut tilannetiedot jo ennen edustajiston virallisia kokouksia.
Lisäksi Ylva on järjestänyt Business Schooleja, joissa Tolvas sanoo vuodesta 2021 lähtien avoimesti kertoneensa Hyyn päättäjille pyydetysti, ”kuinka kusessa ollaan”.
On kuitenkin epäselvää, kuinka paljon keskivertoedaattorit ymmärsivät Ylvan taloustilanteen vakavuudesta. Jopa eräs Hyyn hallituksessa istunut haastateltava kertoo joutuneensa esitysten aikana toisinaan googlaamaan käytettyjä termejä.
”Huomattiin, että mennään kovempaa alas, kuin mitä oli tarkoitus.”
Suurelle yleisölle Hyyn ja Ylvan todellinen taloustilanne alkoi valjeta toukokuussa 2024, kun Helsingin Sanomat uutisoi ”maailman mahdollisesti rikkaimman ylioppilaskunnan jättiveloista”.
Tolvas ennakoi jutussa, että Ylvan omavaraisuusaste tulee alimmillaan käymään 42–43 prosentissa, vaikka se ei omistajastrategian mukaan saisi markkina-arvoin laskea alle 50 prosenttiin. Jo saman vuoden lopussa lukema oli vaivaiset 28,1 prosenttia.
Henna Heino kertoo, että viimeistään viime hallituskaudella tajuttiin, että tilanne on heikkenemässä vauhdilla.
”Yritettiin koko ajan tehdä asioita hallitusti, ettei tulisi mitään syöksyräjähdysonnettomuutta. Loppuvuonna kuitenkin huomattiin, että mennään kovempaa alas, kuin mitä oli tarkoitus.”
Samassa HS:n jutussa Hyyn hallituksen silloinen puheenjohtaja Antti Kaijansinkko vakuutteli, ettei ylioppilastalojen myynnistä ole ollut puhetta. Hän huomautti, että kiinteistöt ovat erityissuojeluksessa, eli niistä luopuminen vaatisi Hyyn 60-henkisen edustajiston päätöksen. Kaijansinkko kieltäytyi Ylioppilaslehden haastattelusta, sillä hän on nykyään Ylvan hallituksen opiskelijajäsen.
Tosiasiassa edustajisto ei voi estää ylioppilastalojen myyntiä, jos rahoittajapankit sitä vaativat. Jos velkaa ottaa, sitä pitää pystyä lyhentämään, ja Ylvan kiinteistöt ovat sen lainojen vakuutena.
Osalle Hyyn päättäjistä on tullut yllätyksenä, että Uusi ja Vanha ovat lainojen vakuutena. Eräs vuoden 2022 hallituslainen kertoo, ettei muista ikinä kuulleensa tai lukeneensa mistään, että ylioppilastalot olisi pantattu. Hän uskoo, että myös valtaosa edustajistosta on ollut asiasta ”aivan pihalla”.
Tämän vuoden maaliskuussa Hyyn edustajiston Telegram-ryhmään lävähti viesti: ”Uunituore päätös edariPJ:stä!!”
”EDARI HÖPÖHÖPÖ” -niminen ryhmä on ainoa kanava, jossa koko edustajisto varaedaattoreita myöten voi epävirallisesti keskustella Hyytä koskevista asioista. Maaliskuisessa viestissä kerrottiin ryhmäpuheenjohtajien yksimielisestä linjauksesta: Jos jatkossa joku ryhmän jäsen pyytää siirtämään keskustelua toiseen ajankohtaan tai kokee keskustelun sävyn ”liian tulehtuneeksi”, on jäsenillä velvollisuus lopettaa reaktion aiheuttanut viestittely.
Sinänsä sympaattinen ja harmittoman oloinen linjaus avaa vielä yhden ikkunan siihen, miten ylioppilaskunta on päätynyt nykyisiin vaikeuksiinsa.
Hyy on julkisyhteisö, jonka asioista päättävät demokraattisilla vaaleilla valitut opiskelijat. Samalla sen alla operoi liiketaloudellinen konserni, jolla on oma hallitus, toimitusjohtaja ja liikesalaisuuksia – ja satoja miljoonia euroja velkaa.
Edustajistossa istuu hyvin nuoria ja usein kokemattomia päättäjiä, jotka vasta harjoittelevat poliittista retoriikkaa, yhteistyötä ja päätöksentekoa. Edaattorit myös vaihtuvat tavallisesti kahden vuoden välein ja Hyyn hallitus joka vuosi.
Kun asiat ovat suuria ja monimutkaisia, päättäjät joutuvat luottamaan vahvasti Ylvan asiantuntijoiden sanaan, vaikka teknisesti vastuu päätöksistä on opiskelijoilla itsellään. Samalla Hyyn toimintaa kyseenalaistavat edaattorit saavat helposti hankalan tyypin maineen. Kriittiseen keskusteluun edustajiston sisällä ei ainakaan Telegram-linjauksen perusteella varsinaisesti kannusteta.
Juuri nyt Hyy on keskellä 157-vuotisen historiansa suurinta kriisiä.
Kun ryhmässä tehdään päätöksiä, fokus voi helposti mennä konsensuksen hakemiseen, sanoo Aalto-yliopiston liiketoiminnan analytiikan apulaisprofessori Eeva Vilkkumaa.
”Ei ehkä esitetä kritiikkiä niin helposti tai lopetetaan pohdinnat vähän ennenaikaisesti.”
Vilkkumaa on päätösanalyytikko, joka rakentaa matemaattisia päätöstukimalleja yrityksille ja julkisorganisaatioille. Hän painottaa, ettei tunne Hyyn tai Ylvan toimintaa tarkemmin vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
Erityisesti tappiotilanteessa ihmiset ovat halukkaampia ottamaan riskejä päästäkseen takaisin voiton puolelle. Vilkkumaa puhuu uponneiden kustannusten vinoumasta, jossa jälkikäteen katsottuna väärään ratkaisuun jäädään, koska pelissä on jo niin paljon.
Ryhmän sisäisessä päätöksenteossa ilmiö on yleensä vielä voimakkaampi, Vilkkumaa sanoo. Jos ryhmässä on riskihakuisia ihmisiä, ryhmä saattaa päätyä olemaan vielä riskihakuisempi yhdessä. Toisaalta lopputuleman perusteella ei hänen mukaansa voi kritisoida päätösprosessia. Kurjasti voi käydä, vaikka prosessi olisi ollut kuinka hyvä.
Juuri nyt Hyy on keskellä 157-vuotisen historiansa suurinta kriisiä. Näin arvioi Helsingin yliopiston eurooppalaisen historian professori Laura Kolbe, joka on erikoistunut yliopiston ja ylioppilaiden sodanjälkeiseen historiaan ja julkaissut kaksi kirjaa Hyyn historiasta.
”Totta kai tämä on traagista kaltaiselleni tyypille, joka on seurannut 70-luvun lopulta lähtien, että miten hienosti hoidettu ylioppilaskunnan kokonaistalous on voinut läsähtää tällä tavalla. Se on ihan käsittämätöntä.”
Ylioppilastalojen menettäminen olisi Kolben mukaan erityisen dramaattinen muutos. Hyy on päässyt Vanhan ja Uuden ja myöhemmin Kaivopihan projektien kautta vaikuttamaan Helsingin kehitykseen ja viitoittamaan suuntaa pääkaupungin laajentumiselle. On globaalisti uniikkia, että kaupungistumisen, yliopiston ja ylioppilaskunnan välillä on näin likeinen suhde, Kolbe sanoo.
Hyy on ollut kiinteistöomistustensa kautta myös keskeinen osa suomalaisten poliittisten aatteiden historiaa. Fennomania, Akateeminen Karjala-Seura, Vapauden Akateeminen Liitto, 60-luvun radikalismi, 70-luvun taistolaisuus, vihreät, Kolbe luettelee.
”Tapaan sanoa, että kaikki suomalaiset poliittiset aatteet ovat syntyneet ylioppilastaloissa.”
Vaikka huoli Uudesta ja Vanhasta on opiskelijapäättäjien keskuudessa suuri, Hyyn suunnalta on kuulunut myös toppuuttelevia puheenvuoroja: ylioppilaskunta pärjää ja on olemassa myös ilman ylioppilastaloja.
Kolbe kertoo käyneensä vastikään osakunnan tapahtumassa ja katsoneensa Uuden ala-aulassa listaa järjestöistä, jotka käyttävät A-rapun tiloja. Niitä on valtavasti. Uusi on voinut tarjota tilat monille järjestöille, joilla ei ole merkittävää omaa varallisuutta.
”Mitä tälle porukalle tapahtuu? Kuka kantaa vastuun sitten?” Kolbe pohtii.
”Kyllähän opiskelijakulttuuriin kuuluu vaikuttamista, politiikan tekoa, sosiaalista elämää, yhdessä olemista, oppimista.”
Siihen toistaiseksi tarvitaan tiloja ja taloja.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n.
Poimintoja ylioppilastalojen historiasta
1870: Vanha ylioppilastalo valmistuu suolle Helsingin silloisen keskustan laitamille. Siellä ylioppilaat saavat juhlia ilman, että se häiritsee muita kaupunkilaisia.
1880: Fennomaanien ja ruotsinkielisten opiskelijoiden kieliriita kärjistyy. Ylioppilastalon kymmenenvuotisjuhlassa ei lauleta Maamme-laulua, sillä laulukielestä ei päästä yhteisymmärrykseen. Ruotsinkieliset ylioppilaat alkavat karttaa ylioppilastaloa.
1909: Ylioppilaskunta tarjoaa Uuden ylioppilastalon harjakaisissa kahvit ja röökit. Osakuntatalo-nimellä tunnettu talo päätettiin rakentaa tilanpuutteen vuoksi: ylioppilaiden määrä on muutamassa vuodessa kasvanut parilla tuhannella. Rakentamiseen otetaan lainaa, ja jo alusta lähtien talo jakautuu vuokratuottoja tarjoavaan liikeosaan ja opiskelijoiden käytössä olevaan akateemiseen osaan.
1920: Kieltolain vuosina Vanhalla tai Uudella ei tiettävästi myydä alkoholia, mutta spriitä haetaan kauppiailta ja pirtuastiat kolisevat osakuntien juhlissa. Raittiusmieliset ovat huolissaan Uuden A-rapun juhlien tapainturmelluksesta, ja korttipelejä ja tanssejakin paheksutaan.
1939: Talvisodan aikana Uudella toimii Suomen Punaisen Ristin sidevalmistamo. Puolustusvoimat ottaa Uuden käyttöönsä niin ikään myöhemmin jatkosodassa, jolloin talossa toimii myös Saksan asevoimat.
1950: Ylioppilastalojen välistä toria kutsutaan ”Perunatoriksi”, koska Ylioppilastuki myy siellä nakkeja ja ranskalaisia. Perunatorista tulee lättähattujen kokoontumispaikka, ja järjestyshäiriöt erityisesti Uuden A-rapussa lisääntyvät seuraavina vuosina. Oikeisto- ja vasemmisto-opiskelijat ovat yhtä mieltä siitä, että poliisin kutsumista on vältettävä.
1968: Vanha vallataan 25. marraskuuta, päivää ennen Hyyn satavuotisjuhlia. Vasemmistolainen opiskelijaoppositio kapinoi yliopiston hallintoa ja opetuksen sisältöä vastaan vuorokauden ajan – ja siivoaa sitten kiltisti jälkensä.
1969: Vanhalla alkaa puuhata Hyyn Kulttuurikeskus, joka ajetaan alas vasta vuonna 1993. Vuosikymmenten saatossa Vanhan kuppilan hämyssä istuu (ja alkoholisoituu) valtava määrä kulttuurivaikuttajia. Rakennuksessa ehditään nähdä lukemattomia esityksiä avantgardesta rock-keikkoihin ja Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperaan.
1978: Vanha palaa pahasti. Juhlasali ja näyttämö tuhoutuvat täysin, ja rakennuksen katto putoaa alas. Samalla palaa myös Ylioppilasteatterin pukuhuone, salainen panopaikka. Kymmenen vuotta myöhemmin Hyyn 120-vuotisjuhlavuonna palon muistoksi teetetään tulitikkuaskeja.
1982: Uudella järjestetään ensimmäinen valtakunnallinen lesbotapaaminen Vapautuspäivien yhteydessä. Seta on aloittanut edellisvuonna Vapautuspäivien mielenosoituskulkueet, joista Pride-marssit myöhemmin kehittyvät. Suomessa on vielä voimassa kehotuskielto, eli julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuteen on rangaistavaa.
2000: Opiskelijakulttuuri Vanhalla alkaa hiipua ja vuokratoiminta puolestaan kasvaa. Kehitys jatkuu 2000-luvulla. Vuonna 2015 asiaa ratkotaan jo hallinto-oikeudessakin, kun Hyy päättää häätää Vanhan alkuperäiset musiikkijärjestöt kotisalistaan vuokratakseen tiloja paremmin Royal Ravintolat Oy:lle.
2018: Hyy ostaa Uuden viereisen Seurahuoneen, ja Grand Hansa -hotellihanke alkaa hahmottua. Lumipallo alkaa vieriä kohti kiinteistötoiminnan kriisiä, vaikkei sitä vielä osata arvata.
Aikajanan lähteet: Matti Klinge: Ylioppilastalo (Hyy, 1990), Jari Eerola (toim.): Uusi ylioppilastalo – 100 vuotta Helsingin sydämessä (Gaudeamus, 2010), Outi Popp ja Asko Mäkelä: Vanha palaa! (Like, 2017), Laura Kolbe: Eliitti, traditio, murros – Helsingin ylipoiston ylioppilaskunta 1960–1990 (Otava, 1996), Yle, sateenkaarihistoria.fi.
