Vielä muinaisella keskiajalla eli pari vuosikymmentä sitten uskottiin, että ihmisten päihderiippuvuuksiin voitaisiin vaikuttaa tutkimustietoon perustuvilla sosiaali- ja terveyspoliittisilla päätöksillä.
Alkeellisissa yhteiskunnissa vallitsi puutteellinen käsitys, jonka mukaan alkoholin ongelmakäyttöä hillittäisiin verotuksella, ikärajoilla, myyntiaikojen ja -paikkojen rajoituksilla, mainonnan sääntelyllä, terveysvalistuksella ja helposti saavutettavilla sosiaali- ja terveyspalveluilla. Kuinka naiivia!
Nykyään alkoholin ongelmakäyttö ja siitä luopuminen ovat yksilön ”matka”, jolle voi ”lähteä” ja jota voi tutkiskella someseuraajiensa kanssa sievästi Instagramissa.
Oma salonkikelpoinen riippuvuus kannattaa kaupallistaa juoma- tai tapahtumabrändiksi. Parhaiten tässä on onnistunut ”Selvin päin” Hanna Tikander (47 000 seuraajaa), joka luopui alkoholista 25-vuotiaana ja on siitä asti kertonut ”tarinaansa” haastatteluissa, podcasteissa, somekanavillaan ja elämäkerrassaan.
Ahkeria ovat olleet myös ”Darravapaat” Laura Wathén (23 000 seuraajaa) ja Katri Ylinen (6000 seuraajaa), jotka tosin kertovat pitävänsä parhaillaan taukoa alkoholittomien tapahtumien järjestämisestä.
Tilastojen mukaan alkoholin riskikäyttäjien osuus on edelleen suurin keski-ikäisten ja eläkeikää lähestyvien miesten joukossa. Vanhat miehet eivät kuitenkaan somevaikuttajia kiinnosta.
Kohderyhmää vaikuttavat olevan terveydestä ja hyvinvoinnista innostuneet nuoret kaupunkilaisnaiset. Puhe alkoholittomuudesta yhdistyy treeni- ja ihonhoitovinkkeihin. Samalla voi mainostaa lähes mitä tahansa geelikynsistä autoihin ja liukuvoiteisiin.
Kesän aikana Hanna Tikander on tarttunut Instagram-tilillään myös tärkeään päihdepoliittiseen kysymykseen: Miten bilettää festivaaleilla ilman päihteitä? ”Festarit selvin päin vaatii oikeen moden, ja sitä modea ei voi pakottaa”, Tikander pohdiskeli Provinssissa.
Moden voi kuitenkin ostaa rahalla. Vaativissa festivaaliolosuhteissa selviytymiseen tarvitaan kalliita erikoisvarusteita, joita luulisi löytyvän lähinnä ammattivuorikiipeilijän rinkasta: elektrolyyttejä, kofeiinitabletteja ja tietysti ”go-to-juomia”.
Tavaraakin tärkeämpää on ”sanoittaa” seuraajilleen jatkuvasti ääneen omia tunteitaan. Näin Tikander teki myös Ruisrockissa. Neljäs päihteetön vaellus Suomen Tiibetissä eli Turun Ruissalossa aiheutti holittomalle somesherpalle lopulta ”enemmän mukavia kuin epämukavia tuntemuksia”. Onneksi!
Alkoholilainsäädännön muutoksista vaikuttajat eivät vaikuta puhuvan juuri mitään.
Sosiaalisen median vaikuttajille alkoholi on sosiaalinen, mutta ei lähes koskaan poliittinen kysymys. Esimerkiksi alkoholilainsäädännön muutoksista vaikuttajat eivät vaikuta puhuvan juuri mitään.
”Kun mä mietin ennen tätä kirjaa alkoholia, muita päihteitä ja niiden vaikutuksia yhteiskuntaan, mä ajattelin ensimmäisenä dataa”, kirjoittaa Tikanderin elämäkerran (Selvin päin – Erään bilettäjän tarina, Storytel, 2022) loppusanoissa toimittaja Wilma Ruohisto.
Tämän sanottuaan Ruohisto päätti hylätä numerot ja keskittyä yksilökertomukseen, sillä tilastojen takana on ”aina ihminen”. Myöskään Wathénin ja Ylisen Darravapaassa käsikirjassa (Into Kustannus, 2023) ei puhuta politiikkaa vaan talutetaan lukijaa kohti raitista arkea.
Tikandermaisen keskiluokkainen ja epäpoliittinen mocktail-fiilistely puhuttelee varmasti muita hyväosaisia, mutta yhteiskunnasta se antaa raadollisen kuvan. Raittiusvaikuttajan sisältö viestii, että päihteiden ongelmakäytöstä toipuminen vaatii rahaa, kuluttamista, karismaa sekä läheisten ihmisten turvaverkkoa.
Ja tietysti hyvän ”moden”.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja dokumentaarisen elokuvan opiskelija.
