
Julkisuudessa on hiljattain käyty keskustelua siitä, voisiko talousvaikeuksissa painiva Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) joutua myymään Uuden ylioppilastalon.
Hyyn omistamalla Ylva-konsernilla oli vuoden 2023 lopulla noin 235 miljoonaa euroa velkaa, ja hiljattain Ylva ilmoitti myyvänsä loput Hakaniemen Lyyra-korttelista taloustilanteen helpottamiseksi.
Se ei kuitenkaan välttämättä riitä. Helsingin Sanomien tietojen mukaan Uuden myyminen on aito mahdollisuus, joskin sitä tuskin myytäisiin kokonaan. Rakennuksessa on paljon opiskelijoiden tiloja mutta myös uusi Grand Hansa -luksushotelli.
Ylva on aiemmin kertonut selvittävänsä kiinteistöjensä aitoja markkina-arvoja myös Uuden ylioppilastalon osalta. Uuden myymisestä tai mahdollisista suunnitelmista myydä se ei kuitenkaan ole toistaiseksi kerrottu.
Ylioppilastalot ovat erityissuojeluksessa, joten niiden myynti vaatisi Hyyn sääntöjen mukaan 60-henkisen edustajiston päätöksen.
Ylvan toimitusjohtaja Mika Perkiö ei ole halunnut kommentoida, mitä tapahtuisi siinä ristiriitatilanteessa, että rahoittajapankit vaatisivat myyntiä mutta edustajisto ei tähän suostuisi.
Suorempi vastaus saadaan Helsingin yliopiston kauppaoikeuden professorilta Seppo Villalta.
”Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että velallisen pitää suoriutua veloistaan sopimansa mukaisesti”, hän toteaa.
Villan mukaan velkojat eli pankit yleensä edellyttävät, että velallinen antaa vakuuden velkansa suorittamisen varmistamiseksi. Nämä vakuudet voivat olla esimerkiksi osakepantteja, kiinteistökiinnityksiä, takauksia tai talletuksia.
Ylvan tapauksessa kyse on käytännössä siitä, että sen omistamat kiinteistöt ovat lainojen vakuutena.
Ellei velallinen suoriudu velastaan sopimuksen mukaisesti, velkojalla on Villan mukaan tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeus saada saatavalleen maksu vakuudesta. Tällaisen pakkorealisaation kohdalla edustajiston päätöksellä ei hänen mukaansa ole mitään merkitystä.
”Jos velat jäävät hoitamatta, pankeilla on oikeus saada suoritus annetusta vakuudesta riippumatta siitä, tekeekö edustajisto päätöksen vakuudeksi annetun omaisuuserän myynnistä.”
Villa huomauttaa, että Ylvalla on toinenkin vaihtoehto: myydä vakuudeksi annettua omaisuutta vapaaehtoisesti. Tällöin tarvittaisiin asianmukainen edustajiston päätös. Vapaaehtoinen myynti on Villan mukaan yleensä pehmeämpi tapa ja sillä voi saada paremman lopputuloksen.
Suurin osa edustajiston poliittisista ryhmistä ei halua vielä kommentoida sitä, miten ne suhtautuisivat Uuden ylioppilastalon myymiseen. Asiasta on kuitenkin käyty ryhmien puheenjohtajien kesken keskustelua.
”Hyyn ja Ylvan selvitystyö on vielä kesken, emmekä näe syytä lähteä spekuloimaan ilman faktapohjaa”, toteaa esimerkiksi osakuntalaisten ryhmäpuheenjohtaja Niko Kivinen.
Samoilla linjoilla on Hyyn Vihreiden ryhmäpuheenjohtaja Oscar Smith, joka kuitenkin nostaa esiin, että Uuden ylioppilastalon tilojen menetys olisi opiskelijakunnalle ”todellinen tragedia, joka olisi vaikeasti paikattavissa”.
Hän huomauttaa, että Ylvalla on muutakin omaisuutta taseessaan. Ylva omistaa Helsingistä useita rakennuksia, kuten Kaivotalon, Citytalon, Vanhan ylioppilastalon ja Domus Gaudiumin.
Osa ryhmistä kertoo toivovansa, että kiinteistöjen myymisen sijaan pohdittaisiin mieluummin palveluiden järjestelyä uudelleen. Esimerkiksi Kokoomus haluaisi ryhmän puheenjohtajan Binga Tupamäen mukaan ennemmin tarkastella henkilöstöön kohdistuvia menoja säästöjen hakemiseksi.
Viime vaaleissa yhdellä paikalla edustajistoon noussut konservatiivinen Murros on ainoa ryhmä, joka kertoo olevansa tarvittaessa valmis Uuden myymiseen.
Ryhmä ei ota vielä tarkemmin kantaa siihen, millä ehdoilla mahdollinen myynti voitaisiin toteuttaa, mutta se sanoo pitävänsä tärkeänä ”pienimmän haitan periaatteella” menemistä.
Edarin suurin ryhmä Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas) ei vastannut ajoissa Ylioppilaslehden kommenttipyyntöön.