Ovatko yliopistot pilalla? Siltä ainakin vaikuttaa Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Hanna Kuuselan elokuussa ilmestyneen Syytös: Muuan akateeminen komitragedia (Vastapaino) perusteella. Faktaa ja fiktion keinoja yhdistävässä mutta ”totuudelle uskollisessa” kirjassaan Kuusela kirjoittaa, että yliopistot ovat kadottaneet merkityksensä.
Ränttäys keskittyy Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston fuusioitumiseen yhdeksi säätiöyliopistoksi vuonna 2019. Kuuselan mukaan tämä heikensi yliopistodemokratiaa, koska yliopiston asioista alkoivat päättää muut kuin yliopistolaiset.
Oikeastaan Syytös kohdistuu koko nyky-yhteiskuntaan, koska olemme ”valmiita myymään sivistyksen vähiten tarjoavalle”. Ylioppilaslehti selvitti, mikä on Tampereen ja Helsingin yliopistojen lähtöhinta.
Keijo Hämäläinen, Tampereen yliopiston rehtori
On selaillut Syytöksen läpi.
Kuinka tuohtunut olitte, kun kuulitte syytöksistä?
Olen ollut Tampereella rehtorina vasta reilun vuoden. Oletko tietoinen tästä? En ollut elämässä niitä muutoksia ja en osaa kommentoida niitä. En näe itseäni osallisena tai syytöksen kohteena.
Kuuselan mukaan rehtorit ovat muutosjohtajia, jotka runnovat muutokset läpi ja lähtevät sitten kivampiin hommiin. Suunnitteletteko jo exitiä?
Hehe, suunnittelen eläke-exitiä. En ole koskaan kokenut olevani muutosjohtaja enkä ajattele tässäkään niin. Eläkkeeseen asti ajattelin hoitaa näitä hommia.
Asteikolla 1–10, kuinka tärkeää yliopistodemokratia teille on?
Riippuu, miten se määritellään, mutta varmaan kymmenen.
Tampereen yliopiston hallituksen seitsemästä jäsenestä vain yksi on Tampereen yliopistosta. Miksi hallitukseen ei haluta yliopistolaisia?
Meillä konsistori valitsee hallituksen jäsenet. Varmaan perusteet sille, keitä valitaan, pohjaavat olemassa olevaan lainsäädäntöön ja johtosääntöajatukseen, että minkä tyyppistä osaamista tarvitaan. Rehtorina otan vastaan aina sen hallituksen, joka minulle annetaan.
Pitäisikö humanistien ja muiden idealistien vihdoin oppia, että markkinat hoitavat?
Markkinat hoitaa mitä?
Lähinnä kaiken. Sen, että syntyy hyvää tulosta.
No ei.
Kirjassa rehtoreita pidetään osasyyllisinä siihen, että markkinavetoisen ajattelun lisääntyessä yliopistot ovat hukanneet sivistyksen ja totuuden ihanteet. Tunnistatteko huolen?
Tämä on kova syytös. En voi tunnistaa, että olisin hukannut sivistyksen ja totuuden ihanteet, jotka ovat yliopiston perusarvoja.
Millä summalla olisitte valmis myymään Tampereen yliopiston sivistyksen?
En millään hinnalla.
Sari Lindblom, Helsingin yliopiston rehtori
Ei ole lukenut Syytöstä, mutta on tutustunut lehdistön tekemiin juttuihin kirjasta.
Kuinka huojentunut olette siitä, että olette Helsingin yliopiston ettekä Tampereen yliopiston rehtori?
Keijo Hämäläinen on erittäin hyvä ja arvostamani kollega. Hain Helsingin yliopiston rehtoriksi siksi, että se on tieteellinen kotini. Olen opiskellut ja työskennellyt täällä. Juuri tämän yliopiston eteen haluan tehdä kaikkeni.
Kirjassa rehtorit ovat osasyyllisiä siihen, että markkinavetoisen ajattelun lisääntyessä yliopistot ovat hukanneet sivistyksen ja totuuden ihanteet. Tunnistatteko huolen?
En lainkaan. Sivistys on yksi neljästä arvostamme ja erittäin tärkeää meille kaikille. En näe markkinavetoisuutta ongelmana. Helsingin yliopisto on menettänyt opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksestaan viidesosan eli sata miljoonaa. Puolet meidän rahoituksesta tulee OKM:stä ja toinen puoli pitää saada jostain muualta. Yrityksiltä tuleva rahoitus on yksi tapa tasapainottaa yliopiston taloutta. Päätämme itse, kenen kanssa ja mistä aiheista teemme tutkimusta. Emme mene markkinoiden perässä tai niin, että joku sanoisi meille, että tutkikaa tätä. Tällaistakin välillä tarjotaan.
Milloin Helsingin yliopisto muutetaan säätiöyliopistoksi?
Ei koskaan.
Kuinka tärkeää yliopistodemokratia on teille asteikolla 1–10?
Olen huolissani siitä, että meillä on vaikeuksia saada opiskelijoita koulutusryhmien johtoryhmiin. Monessa asiassa rehtori, vararehtori tai dekaani tekee lopullisen päätöksen, muttei koskaan ilman keskustelua. Yliopistodemokratia on niin tärkeää kuin mahdollista eli kymppi tietenkin.
Pitääkö yliopistoa johtaa kuin a) valtiota b) yritystä c) lasten iltapäiväkerhoa?
Hehe! Ei millään tavalla näistä. Valtion ongelmana on se, että hallitukset vaihtuvat ja pitkäjänteisyys puuttuu. Yritysmaailma on aika armoton ja joustamaton monesti. Lastentarha, mm, joo, mutta en haluaisi olla se päiväkotitäti kuitenkaan.
Millä summalla olisitte valmis myymään Helsingin yliopiston sivistyksen?
Se ei ole kerta kaikkiaan myytävänä. Eikä se voi olla kompromissin kohteena.
