Mitä jos kuoleman jälkeen ruumiisi polttohaudattaisiin ja tuhkistasi puristettaisiin timantti? Se on maailmalla yleinen mutta Suomessa laiton käytäntö.
Pari vuotta sitten Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelija Matias Stubbe luki tuhkausta käsitteleviä kirjoituksia ja törmäsi tähän erikoiseen linjaukseen. Häntä mietitytti, miksi timantin tekeminen vainajan tuhkasta on laitonta.
Pohdintojen tuloksena toukokuussa valmistui pro gradu -tutkielma. Siinä Stubbe selvittää, millaisia intressejä vainajan tuhkaan liittyy ja millaisia tuhkaa koskevia sääntelyratkaisuja Suomessa on.
Gradun valmistuminen vei puolitoista vuotta. Stubbe lopetti kokopäivätyönsä ja omisti aikansa gradutyöskentelylle.
”Hyppäsin syvään päätyyn ja lähdin sieltä polskimaan kohti oikeustiedettä. Ensimmäiset puoli vuotta käytin siihen, että kävin läpi aiempaa tuhkaamiskeskustelua.”
Stubbe kertoo nauttineensa erityisesti siitä, että graduprosessin aikana sai hetkeksi irtautua oikeustieteellisen opintojen ammattiin valmentavasta putkesta ja pohtia asioita monelta eri kantilta. Välillä tämä aiheutti myös haasteita.
”Sisälläni elää enemmän oikeusvertailija kuin oikiksen kurssi -ihminen. Tuloillaan oli paljon Mitä on kuolema? -tyyppisiä rönsyjä”, hän kertoo.
Stubben gradun aihevalinta on herättänyt hänen ympärillään paljon keskustelua. Monet ovat yllättyneet etenkin siitä, että Suomessa vainajan tuhkia ei saa levittää vaikkapa kahteen eri järveen ja siitä, että tuhkausta ylipäätään säännellään.
Lain mukaan tuhka tulee sijoittaa yhteen paikkaan. Timantintekoprosessissa tuhkat jaetaan, sillä koko tuhkaa ei voi muuttaa timantiksi.
”Tiedostan, että uran kannalta tämä [gradu] ei ole raketti menestykseen, mutta aihetta valitessani olin tosissani. Kipuilin sen kanssa, onko tässä järkeä. Graduohjaajani sanoi, ettei minun tarvitse ratkaista päivänpolttavaa ongelmaa, vaikka tutkin oikeustieteen ydintä.”
”Tuhkaamisessa on enemmän rituaalisuutta kuin siinä, että ruumis laitetaan maahan odottamaan matoja.”
Stubben tutkielma alkaa viittauksella ensimmäiseen Mooseksen kirjaan: ”Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat”.
Graduprosessin aikana Stubbe alkoi miettiä enemmän myös sitä, mitä haluaisi omille jäännöksilleen tapahtuvan kuoleman jälkeen. Hänestä tuhkaaminen on hieno riitti.
”Haluan, että minut tuhkataan. Tuli nopeuttaa hajoamisprosessia, mutta se ei muuten eroa maatumisesta. Tuhkaamisessa on enemmän rituaalisuutta kuin siinä, että ruumis laitetaan maahan odottamaan matoja.”
FAKTA
Gradun otsikko: Mitä meistä jää? Vainajan tuhka hallinto-oikeudellisen sääntelyn kohteena
Sivumäärä: 77 sivua + 5 sivua liitteitä
Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta
Opintosuunta: Hallinto-oikeus
Mikä oli prosessin tärkein anti? ”Valitsin esoteerisemman aiheen, joka kiinnosti minua oikeasti. Se on paljon palkitsevampaa kuin tehdä jotain vain siksi, että saisi työn pois alta. Kannustan kaikkia opinnäytetyön tekijöitä valitsemaan tutkielmalleen aiheen, jota todella haluaa tutkia.”
