Kauhusta vapisevat fuksit saapuvat yksi kerrallaan ovesta sisään pilkkopimeään saliin, jossa istuu kolmesataa vanhempaa opiskelijaa.
Fukseihin suunnataan kaksi kirkasta valonheitintä, ja jokainen heistä joutuu esittelemään itsensä puhelinnumeroa myöten. Sitten on vastattava kompakysymyksiin, joiden tarkoituksena on lähinnä saattaa fuksi naurunalaiseksi.
Erästä naispuolista fuksia käsketään niiaamaan yleisön edessä, mutta tämä ei suostu vaan lähtee karkuun. Rangaistuksena fuksin kaulaan kiinnitetään suuri lehmänkello ja hänet laitetaan lukemaan eroottista runoa. Lopuksi fuksille pannaan vielä ruokalappu, jossa lukee: ”Tule, saat pusun” ja hänet passitetaan puoleksi tunniksi pöydän alle häpeämään.
Tällaisia fuksiaisia vietettiin Karjala-lehden mukaan vuonna 1935 Helsingin yliopiston Wiipurilaisessa osakunnassa. Vastaavaa nöyryytystä ja ivailua on arkistolähteiden perusteella tapahtunut monissa muissakin fuksitapahtumissa.
Esimerkiksi Karjalaisessa osakunnassa vuonna 1945 fuksit kasteltiin aluksi vedellä. Sitten heiltä leikattiin pois ”epänormaalit kynnet”, heille painettiin perunanuijan avulla leimat kasvoihin ja heidät pantiin lattialle sanomalehtien päälle odottamaan.
Yhdelle fuksille jopa juotettiin loppuhuipennuksena hänen tietämättään karvasvettä eli ulostuslääkettä.
On kenties epäreilua kaivautua näin syvälle historiaan puhuttaessa fuksiaisista, jotka moni tuntee nykyään lähinnä mukavana ryhmäytymiseen tähtäävänä rastikierroksena. Toisaalta fuksien nolaaminen ja alkoholilla läträäminen ei ole muinaishistoriaa vaan varsin tavanomaista vielä kymmenisen vuotta takaperin.
Kun Helsingin Sanomat keräsi vuonna 2021 lukijoidensa muistoja fuksiaisista, esiin nousi monia nöyryyttäviä ja ällöttäviä perinteitä lähihistoriasta. Eräissä fuksiaisissa ryhmän oli pitänyt pyörivän karusellin kyydissä juoda puolentoista litran pullosta sekaisin viinaa, kaljaa ja maitoa. Pois kyydistä ei päässyt ennen kuin pullo oli tyhjä. Yksi ryhmän jäsen uhrautui ja joi litkun lähes kokonaan yksin, ja – yllätys, yllätys – pian hän alkoi oksennella.
Joidenkin HS:n lukijoiden oli fuksiaisissa pitänyt kuljettaa kananmunan keltuaista suusta suuhun, toisten riisuutua ja tehdä vaatteista mahdollisimman pitkä letka, kolmansien saada kondomi dildon päälle käyttämällä suutaan.
Myös Ylioppilaslehden syksyllä 2017 teettämässä kyselyssä nousi esiin kyseenalaisia fuksiaisleikkejä pakkostrippaamisesta kosteisiin ryhmäaamiaisiin. Samalla selvisi, että joka kymmenes vastaaja oli kokenut tai todistanut häirintää fuksiaisissa.
Tuona pahamaineisena syksynä 2017 tämän jutun kirjoittajakin on ollut puolialastomana fuksina kasaamassa maahan vaateletkaa, tyhjentänyt viinapulloa piirissä ja osallistunut viestijuoksuun, jossa kapulan virkaa toimitti dildo.
Tuoreimpana esimerkkinä fuksiaiset nousivat julkisuuteen vuonna 2021, kun Helsingin yliopiston maantieteen opiskelijoiden fuksiaisten Afrikan tähti -teemaista pukeutumista kritisoitiin rasistiseksi. Fuksit olivat lautapelin hengessä pukeutuneet pelinappuloiksi sekä Afrikan tähdeksi, löytöretkeilijäksi ja kahdeksi maantierosvoksi.
Sekä Maantieteen opiskelijat ry että Helsingin yliopiston ylioppilaskunta pyysivät tapahtunutta anteeksi, eikä vastaavaa ole sittemmin tapahtunut.
On hyvin vaikea nähdä, että esimerkiksi ”viina-kalja-maito-karusellia” pystyttäisiin tänä syksynä järjestämään ilman, että päädyttäisiin iltapäivälehtien otsikoihin.
Fuksiaiset ovatkin viime vuosina selvästi siistiytyneet, alkoholin merkitys on vähentynyt ja erilaiset nöyryyttävät tai muuten epäkorrektit leikit ovat vähin äänin kadonneet. Muutos ei koske pelkkiä fuksitapahtumia vaan heijastuu opiskelijakulttuuriin laajemminkin, uskovat useiden eri ainejärjestöjen edustajat.
”Fuksiaisten rastit ovat aina yrittäneet olla hauskoja, mutta huumori muuttuu.” – Sakari Bister
Helsingin yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestön Kronoksen puheenjohtajalla Sakari Bisterillä käynnissä on viides opiskeluvuosi, ja hän kertoo havainneensa selvän muutoksen jopa omana opiskeluaikanaan.
Bister muistaa, että vielä ennen korona-aikaa Kronoksen Suomenlinnassa järjestettävien fuksiaisten rasteihin saattoi kuulua vaikkapa punaviinien maistelua tai alkoholittoman oluen tunnistamista alkoholillisten joukosta. Sittemmin alkoholin juomiseen painostavista rasteista on luovuttu, ja nykyään niiden tilalla on esimerkiksi pantomiimia tai tanssimista, joihin on mahdollista heittäytyä myös selvin päin.
Tapahtumat ja leikit ovat Bisterin mukaan ylipäätään muuttuneet ”poliittisesti korrektimmiksi”. Unholaan on painunut perinne, jossa Kronoksen fukseja on yllytetty Suomenlinnassa riisuutumaan ja menemään uimaan. Jo ennen Bisterin opiskeluaikaa historian hämäriin vaipui perinteinen öljypainitapahtuma.
”Fuksiaisten rastit ovat aina yrittäneet olla hauskoja, mutta huumori muuttuu”, hän sanoo.
Vielä alle kymmenen vuotta sitten fuksiaisten rasteilla on saatettu jakaa osallistujat oletetun sukupuolen mukaan tyttöihin ja poikiin, mitä ei myöskään Bisterin mukaan enää tehtäisi.
”Keskustelua on käyty myös fuksiaisten pukeutumisteemoista, ja nykyään ollaan tarkempia siitä, että asuvalinnoissa nauretaan jonkun kanssa eikä jollekin alaspäin.”
Myös Helsingin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden tiedekuntajärjestössä Pykälässä on panostettu alkoholin merkityksen vähentämiseen tapahtumissa, kertoo hallituksen puheenjohtaja Sari Oravainen.
Esimerkiksi tänä syksynä ensimmäistä kertaa järjestettävällä Haluatko oikkariksi –rastiradan kohdalla on etukäteen linjattu, että tapahtuma on kokonaan alkoholiton.
”Halusimme, että orientaatioviikolla on ainakin yksi päivä, joka on kokonaan alkoholiton, eikä tule paineita juomisen suhteen”, Oravainen sanoo.
Pykälän fuksiaisissa eli phuksiaisissa kierretään niin ikään rasteja Helsingin keskusta-alueella. Tehtävät vaihtelevat järjestäjän mukaan ja niissä jaetaan mielivaltaisesti pisteitä, mutta Oravaisen mukaan rasteilla on yleisesti pyritty siihen, ettei niissä olisi pakko juoda alkoholia. Usein mukana on ollut esimerkiksi pantomiimia tai lakikirjan heittoa.
Jos johonkin rastiin kuuluu vaikkapa kolmen huikan juominen, suoritus hyväksytään yhtä lailla alkoholittomasta juomasta hörpittynä.
”Olemme tietoisesti halunneet vähentää alkoholikeskeisyyttä ja jättää jokaisen opiskelijan omaksi valinnaksi, haluaako juoda vai ei.”
Jos aloitti lukuvuotensa Aalto-yliopiston kauppatieteiden fuksina eli mursuna, syyskuun alussa eräs päivä saattoi alkaa kello kuudelta kaalilla ja jallupiimällä.
Sen jälkeen matka jatkui Helsingin keskustaan, jossa mursut kävelivät kulkueessa yllään oranssien tarrojen koristamat jätesäkit ja päivän Kauppalehdestä taitellut hatut. Päivä jatkui kellon ympäri rastikiertelystä baarijatkoille ja sieltä takaisin Otaniemeen jatkojen jatkoille. Loppuun asti mukana pysyneet palkittiin Supermursu-haalarimerkillä.
Fuksiaisia eli mursujaisia on järjestetty pitkälti samalla kaavalla jo 1920-luvulta lähtien, kertoo Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden (KY) hallituksen puheenjohtaja Tilda Leikola.
Perinteistä ei ole haluttu luopua kokonaan, vaan niitä on muokattu sisäsiistimpään suuntaan. Nykyään esimerkiksi jallupiimästä voi Leikolan mukaan helposti kieltäytyä tai muodostaa haluamansa kombinaation, vaikkapa jalluttoman tai piimättömän version.
”Perinteet ovat säilyneet suurelta osin ennallaan, vaikka rastikiertelyn tehtävät ovat kehittyneet nykyjäsenistön näköisiksi. Tehtävät ovat siistiytyneet ja jokaisella pisteellä, jossa tarjoillaan alkoholia, on nyt tarjolla myös alkoholittomia vaihtoehtoja”, Leikola kertoo.
”Lisäksi tuutoreille on painotettu, että päivä on pitkä, eikä mursujen tulisi juoda ennen iltaa. Kaikki juomiseen pakottaminen on ehdottomasti kielletty.”
Teekkarikulttuurissa kosteat ja vauhdikkaat tapahtumat ovat takavuosina kukoistaneet. Viime vuosina on alettu käydä julkista keskustelua erityisesti miesvaltaisten alojen vanhoista perinteistä, joissa on ollut naisopiskelijoille nöyryyttäviä piirteitä.
Näin kävi esimerkiksi vuonna 2020, kun bloggaaja ja yrittäjä Natalia Salmela kertoi omista fuksikokemuksistaan Tampereen teknillisestä yliopistosta vuodelta 2007. Salmela muisteli saaneensa kutsun Mimmifutis-tapahtumaan. Paikan päällä hänelle selvisi, että tarkoituksena vaikutti olevan juottaa fuksityttöjä humalaan ja tämän jälkeen heittää nämä vaatteet päällä uimaan.
Salmela jakoi kokemuksensa sosiaalisessa mediassa ja sai viestitulvan, jonka perusteella vastaavaa on tapahtunut eri kaupungeissa vielä paljon hänen opiskeluaikansa jälkeenkin. Yle kertoi joulukuussa 2020 esimerkiksi LUT-yliopistosta kantautuneesta huhusta, jonka mukaan fuksirastilla olisi demonstroitu suihinottoa juomalla haarovälistä piimää.
Aalto-yliopiston Rakennusinsinöörikillan fuksikapteenit Pessi Parkkinen ja Elli Peltoniemi kuitenkin uskovat, että teekkarikulttuuri on muuttunut jatkuvasti parempaan suuntaan.
Kolmannen vuoden opiskelijoina he eivät itse ole kertaakaan Otaniemessä todistaneet nöyryyttäviä leikkejä, vaikka huhupuheita sellaisista on muista opiskelijakaupungeista toisinaan kantautunut.
Heidän mukaansa Aallon kiltojen välillä on ylipäätään käyty aktiivisesti keskustelua siitä, millaiset leikit ja ohjelmanumerot ovat hyväksyttäviä.
”Tapahtumien rasteilla mietitään aika tarkasti etukäteen, että ne ovat varmasti okei”, Peltoniemi sanoo.
”Vielä ysärillä on ollut paljon alkoholikeskeisempää ja kaiken maailman sekoilua.” – Pessi Parkkinen
Rakennusinsinöörikillassa on tarkoitus tänä syksynä järjestää fukseille monipuolisesti erilaisia illanviettoja ja bileitä sekä alkoholittomia urheilutapahtumia ja lautapeli-iltoja. Kaikki tapahtumat pyritään Parkkisen ja Peltoniemen mukaan järjestämään niin, että niissä viihtyisi myös selvin päin.
”Esimerkiksi sitseillä on nykyään jo tosi hyvät alkoholittomat vaihtoehdot, vaikkapa alkoholitonta viiniä eikä pelkkää mehua”, Peltoniemi kertoo.
Syksyn kohokohta on rastikierroksen muodossa toteutettavat fuksiaiset, jotka päättyvät näyttävään teekkarivalan vannomiseen. Parkkinen kertoo, että tapahtumiin liittyy tiettyä mystiikkaa eikä fukseille ole etukäteen kovin tarkkaan kerrottu, mitä tuleman pitää.
Hän vakuuttaa silti, ettei luvassa ole nöyryyttämistä tai muuta epämiellyttävää.
”Orientaatioviikolla fuksien saatua haalarit he möyrivät hetken maassa ja saavat vähän väriä niihin, mutta ei mitään sen kummempaa.”
Parkkinen ja Peltoniemi eivät ole omana opiskeluaikanaan huomanneet teekkarikulttuurissa merkittäviä muutoksia. He kuitenkin kertovat, että killan alumnien kanssa jutellessa tarinat viime vuosikymmeniltä kuulostavat välillä hurjilta – esimerkiksi sitseillä järjestetyt nyrkkeilyottelut eivät olisi välttämättä enää tätä päivää.
”Vielä ysärillä on ollut paljon alkoholikeskeisempää ja kaiken maailman sekoilua, eikä ihan niin hyvän mielen meininkiä. Se on fakta. Moni alumni on ollut samaa mieltä siitä, että nyt ollaan menossa hyvään suuntaan”, Parkkinen sanoo.
”Olen kuullut, että viimeistään koronapandemiaan tyssäsivät viimeisetkin joidenkin kiltojen ei-niin-soveliaat tapahtumat, ja ehkä hyvä niin.”
Kenties vuoden suurin fuksitapahtuma on vuodesta 2014 alkaen Helsingin keskustassa järjestetty Fuksiseikkailu, jossa on yleensä parisensataa rastia ja jopa 2000–3000 osallistujaa.
Vaikka rasteja on paljon, ne käydään aina ennakkoon tarkkaan läpi, kertoo Hyyn tapahtumien tuottaja Pia Blomstén.
Alkoholi ei saa millään tavalla sisältyä rastien suorittamiseen ja alkoholilahjusten tarjoaminen tai vastaanottaminen parempien pisteiden toivossa on ehdottomasti kielletty. Tehtävä ei saa sisältää myöskään pakottamista tai osallistujien nolaamista.
Esimerkiksi niin sanottu vaatejonoleikki ei Blomsténin mukaan ole ollut sallittu enää vuosiin. Hän ei parilta viime vuodelta muista kuin yhden tapauksen, jossa rastiin olisi tarvinnut etukäteen puuttua sen kyseenalaisen sisällön vuoksi.
Vuodesta 2016 alkaen on ollut mahdollista osallistua Fuksiseikkailuun ilman, että jatkolippu baariin tulisi automaattisesti kaupan päälle. Myöskään itse rastikierroksella ei Blomsténin mukaan saisi nauttia alkoholia, vaikka järjestäjät eivät toki voi valvoa, mitä ihmiset rastien välissä tekevät.
Yleisesti ottaen hän pitää hienona asiana sitä, ettei alkoholin käyttö ole enää ”se ykkösjuttu”.
”Järjestäjän näkökulmasta alkoholin käyttö aiheuttaa paljon vaaratilanteita ja ensiavun tarvetta, ja ne ovat nyt selvästi vähentyneet.”
Syksyn 2017 fuksiaiset tuntuvat lähes yhtä kaukaisilta kuin melkein sadan vuoden takaiset kertomukset osakuntien fuksiaisista.
Nopean muutoksen taustalla vaikuttaa ainakin osittain olleen koronapandemia, uskovat järjestöaktiivit ja asiantuntijat. Kun opiskelijasukupolvi ikään kuin vaihtui, monet alkoholiin keskittyneet tai muuten vanhentuneet perinteet hiipuivat pois, arvelee Hyyn Blomstén.
Toisaalta Kronoksen Bister uskoo, että korona-aika on toiminut enemmänkin muutoksen mahdollistajana kuin varsinaisena käynnistäjänä. Hän uskoo ajattelutapojen alkaneen kääntyä jo ennen pandemiaa ja muutoksen lähteneen pitkälti opiskelijoiden omista toiveista.
Biletyshalun puutteeseen saattavat vaikuttaa myös opiskelijoiden alati lisääntyvät paineet.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan nuorten alkoholinkäyttö on viime vuosina jatkuvasti vähentynyt. Humalahakuiseen juomiseen ei välttämättä suhtauduta enää yhtä myönteisesti.
Bisterin mukaan ainejärjestöissä mietitään nykyään muutenkin paljon sitä, millainen vaikutelma omasta toiminnasta halutaan antaa fukseille. Jos tulee nöyryytetyksi jo fuksiaisissa, ei välttämättä halua hakeutua toimintaan myöhemminkään.
Biletyshalun puutteeseen saattavat vaikuttaa myös opiskelijoiden alati lisääntyvät paineet.
Pykälän Oravainen nostaa esiin, että paineet hyvästä opintomenestyksestä, ajoissa valmistumisesta ja työssä käymisestä jo opintojen ohella ovat saattaneet vähentää alkoholin kulutusta varsinkin keskellä viikkoa järjestettävissä tapahtumissa.
Blomsténin mukaan viime vuoden Fuksiseikkailun palautekyselyssä moni nosti esiin, ettei halunnut osallistua torstaina järjestettävän tapahtuman baarijatkoille, sillä perjantaina oli tiedossa tentti tai tärkeä luento.
Tässä Blomstén näkee valtavan muutoksen esimerkiksi omaan fuksivuoteensa 2018 nähden.
”Silloin oli yleinen vitsi, että tentin voi uusia, mutta hyviä bileitä ei”, hän sanoo.
”Muutos on sinänsä surullinen, että sosiaalinen elämä voi jäädä aika vähälle, jos aina pitää priorisoida tenttejä. Itse koin, että juuri bileissä usein tutustui ihmisiin.”
Pohjimmiltaan kaikki haastatellut näkevät, että käynnissä oleva muutos on positiivinen. Vaikka n:nnen vuoden opiskelijat saattavat toisinaan harmitella ”hauskojen” perinteiden menettämistä, eivät ne nykynuorten silmissä ymmärrettävästi ole itseisarvoja.
”Mikään perinne ei ole säilyttämisen arvoinen vain perinteen vuoksi. Paljon arvokkaampaa on, että kaikilla on hyvä olla ja mukavaa”, Oravainen toteaa.
KY:n Leikolan mukaan koronapandemian jälkeen suhtautuminen bilettämiseen on muuttunut niin, että sen odotetaan nyt olevan arjesta selvästi poikkeavaa ja jopa spektaakkelimaista.
”Perinteiset baari-illat eivät enää houkuttele keskiverto-opiskelijaa, vaan kiinnostus kohdistuu erityisesti ainutlaatuisiin ja erikoisiin tapahtumiin.”
Bilettämisen voi siis ajatella olevan opiskelijan jokaviikkoisen aktiviteetin sijaan harvinainen, pienissä määrin nautittava herkku.
Juttua varten on haastateltu myös THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasaloa.
