Kapinalliset pyörien päällä
Joana Pimentan ja Adirley Queirósin Dry Ground Burning (2022) on kuin raukeampi, arkisempi versio Mad Maxista – brasilialaisittain ja kväärillä näyttelijäkaartilla. Öljypumppu kolkkaa ja prätkät murisevat maltillisesti, kun naismotoristijengi nyysii polttoainetta ja puolustaa sorrettuja Bolsonaron hirmuhallinnon alla. Etnografista dokumenttia, gangsterileffaa ja musiikkivideota kerrostavassa kimarassa on tuskin ainoatakaan kohtausta, jossa ei palaisi rööki, öljy tai kumi. Nähtävissä Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla.
Kaktuksen kyydissä
Sebastian Silvan Crystal Fairy & the Magical Cactus (2013) on trippielokuvaksi hauskan arkinen, melkein tylsä. Elokuvassa ajellaan Chilen komeilla tasangoilla ja vähän trippaillaan hallusinogeenisen San Pedro -kaktuksen kyydittämänä. Michael Cera esittää itseriittoista turistimoukka Jamieta, joka droppailee oppeja Aldous Huxleyn 50-lukulaisesta psykedeeliraamatusta. Girls-sarjastakin tuttu Gaby Hoffmann on eksentrinen parantajakeiju, joka patistelee matkaseuruetta laskemaan muurinsa ja jakamaan pelkonsa. Nähtävissä MUBI:ssa.
Katsomatta hyvä
Eläköitynyt opettaja Lia lähtee Crossing-elokuvassa (2024) etsimään georgialaisesta rantakylästä kadonnutta sisarentytärtään, transtyttö Teklaa. Reissukumppaniksi Istanbuliin lyöttäytyy naapurinpoika Achi. Ruotsalaisen Levan Akinin tuorein pitkä elokuva tulee Suomen ensi-iltaan vasta marraskuussa, mutta mikäli siinä on edes rahtunen edellisen ohjauksen (And Then We Danced, 2019) aistillista lumoa, uskallan povata Crossingista hienoa katseluelämystä. Ainakin ääniraidalla on kuultavissa päräyttäviä turkkilaisen kansanmusiikin helmiä. Nähtävissä jo etukäteen Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla.
