Onko jompikumpi teistä morsian”, kysyy Little Details -nimisen hääasustekaupan perustaja Laura Pensasmäki, kun astumme sisään messutilaan.
Ei, mutta toinen meistä haaveilee salaa olevansa.
Messuhalli on täynnä kukkakoristeisia kuvausseiniä. Bilebändi Bile-Sanna tulkitsee Jenni Vartiaisen sateenkaarirakkauskappaletta Ihmisten edessä.
Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetään tammikuisena viikonloppuna Suomen suurimmat häämessut. Kaksipäiväiset Love me do -messut ilmoittavat kävijämääräkseen jopa 10 000 ihmistä. Lippujen hinta on 15 euroa ennakkoon, ovelta 16 euroa. ”Duo kahdelle”, 22 euroa.
Love me do -messut täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta, mikä on Tilastokeskuksen mukaan ensiavioliittojen keskimääräinen kesto ennen avioeroa, johon joka neljäs liitoista päättyy. Juhlavuoden kunniaksi tarjolla on skumppaa ja kuppikakkuja.
Olemme ilmoittautuneet messuilla yrityksensä hääasusteita kauppaavan Pensasmäen työpajaan Morsiuslook 2.0, joka alkaa myöhemmin iltapäivällä. Pensasmäki sanoo, että vaikka häähumu voi näyttää pinnalliselta, luvassa on syvällisempääkin sisältöä.
Näytteilleasettajan kojun henkareissa roikkuu beigejä ja valkoisia college-paitoja, joissa lukee WIFEY tai BRIDE.
”Häät ovat edelleen pitkälti sitä morsianta”, Pensasmäki sanoo.
Sen huomaa. Muutamaa frakkivuokraamoa ja liittymäkauppa Elisan pistettä lukuun ottamatta suurin osa messuille tulleista yrityksistä tarjoaa palveluitaan selkeästi morsiamelle: häämekkoja, kaasojen gift bagejä, morsiuskimppuja, kampauksia. Kojuissa kaupitellaan myös häämatkoja, kutsukortteja, kattauksia, limusiinipalveluita, sormuksia, wedding bestie -kuvauksia, aurakuvauksia, parantavia kiviä, hääkakkuja, catering-palveluita, sydänaurinkolaseja ja jotain, mitä mainostetaan valotaululla, jossa lukee you glow girl.
Frakkipalvelu NAM:n pisteellä täydellisesti istuviin pukuihin sonnustautuneet sliipatut herrasmiehet katsovat silmiin, hallitsevat small talkin ja ovat kiinnostuneita Sinusta. Tällaisia gentlemanneja olemme nähneet vain amerikkalaisissa elokuvissa. Frakkipalvelun mainos on kuin kannanotto morsiameen keskittyvillä häämessuilla. UUTUUS: SULHASPAKETTI – Ole juhliesi keskipiste!
Esittelijä Jukka Nyman kertoo, että pakettiin kuuluu mittapuvun lisäksi vuokrattavia asusteita, kuten plastron, eli kauluksesta tursuava hörsyke.
Toisella hääpukupisteellä loistaa värikäs Pride-lippu, joka on ainoa muistutus seksuaalisuuden moninaisuudesta muuten heteronormatiivisilla messuilla. Lipun yllä on kehopositiivinen taulu, jossa lukee #morsian on aina oikean kokoinen.
Jyväskyläläisen Wedding garage -hääpukuliikkeen perustaja Maija Putkonen kertoo, ettei sateenkaarilippu ole vain koriste. Liikkeessä käytetään morsius-sanaa, koska hääasu tunnetaan morsiuspukuna. Muuten puhutaan aina puolisoista, eikä oleteta kenenkään sukupuolta.
”Meidän ensimmäinen malli oli maahanmuuttajataustainen, jolla oli sivukeesi ja tatuointeja”, Putkonen sanoo.
Hän kertoo Pride-lipun nähneestä, kyyneliin liikuttuneesta asiakkaasta. Vieressä toinen myyjä solmii kaupat rintateipistä. Sillä tuunataan tissit hääkuntoon.
”Meillä on sellainen sanonta, että ylös, eteen ja keskelle, mutta erikseen”, Putkonen sanoo.
Toimitussihteeri katselee morsiuspukuja. Onko mekoissakin monimuotoisuutta, vai ovatko kaikki valkoisia?
”Tämä on samppanjanvärinen”, Putkonen sanoo ja osoittaa elävän mallin ylle puettua leninkiä.
Valkoisten – tai samppanjanväristen – hääpukujen suosion takana on yksi aikansa etikettiä rikkonut aatelisnainen: Englannin kuningatar Viktoria. Vuonna 1840 Viktoria avioitui serkkunsa prinssi Albertin kanssa valkoisessa mekossa. Asu oli silloin rajoja rikkova. Morsiamet pukeutuivat Euroopassa kirkkaisiin väreihin tai mustaan, ja valkoinen väri liitettiin suremiseen.
Brittilehdistö kuvaili Victorian ja Albertin prameita häitä ja pukuja yksityiskohtaisesti, ja niin valkoisesta tuli hääpuvun väri. Kuningatar Viktoria oli trendsetter, jota ylä- ja keskiluokka halusivat matkia häissään. Valkoinen henkii ylellisyyttä, koska se on vaikea pitää puhtaana.
Valkoinen morsiuspuku sopi 1800-luvun Euroopassa naisten siveellisyyttä vahtivaan eetokseen. Vuonna 1849 aikansa naistenlehti Godey’s Lady’s Book kirjoitti, että valkoinen on morsiamelle sopivin väri: ”puhtauden ja tyttöiän viattomuuden tunnusmerkki, ja tahrattoman sydämen, jonka hän luovuttaa valitulleen”.
Suomessa valkoiset hääpuvut alkoivat yleistyä vasta 1900-luvun alkupuolella. Ennen sitä morsian pukeutui tavallisesti mustaan.
Kolmen kaverin porukka, morsian Sini Räihä, 26, sekä kaasot Noora Utriainen, 26, ja Mirella Seppä, 31, ovat messuilla suunnittelemassa Räihän häitä, jotka järjestetään vuonna 2025. Häiden budjetti on 15 000 euroa. Kaasonsa morsian valitsi kaasokosinnalla, uudella häätrendillä, jonka morsian hoksasi somesta.
”Annoin lahjaboksit, joissa oli sisällä pieni skumppapullo, scrunchie, suklaata, sukat ja kortti, jossa kysyttiin, tulisitko kaasokseni”, Räihä kertoo.
”Vastasin heti kyllä”, Utriainen sanoo.
Räihän puoliso ei ole messuilla. Onko häiden suunnittelu mimmien homma?
”Toivoisin, että hän osallistuisi enemmän, mutta aika paljon lankeaa meidän harteille”, Räihä sanoo.
”Kyllä mä ymmärrän, että miehiä ei samalla tavalla kiinnosta tällaiset häähöpötykset.”
Mikä olisi miehelle sopiva tehtävä häiden järjestämisessä?
”Varmaan juomien hankkiminen”, Seppä sanoo.
Morsian näyttää peukkua.
Mitä häät maksaa -workshop (sic) alkaa myöhässä, koska mikkiä ei löydy. Pinkkiin jakkupukuun ja korkokenkiin pukeutunut hääyrittäjä Micu Mäkitalo pahoittelee viivästystä. Puhumassa on myös Pia Hopeavirta, niin ikään hääsuunnittelija, ”vähän myös malli”. Työpajassa on meidän lisäksemme kaksi osallistujaa.
”Ensimmäinen säästövinkki on vierasmäärän vähentäminen”, Mäkitalo sanoo.
Ylioppilaslehden säästövinkki on, ettei tule messuille tuhlaamaan rahaa.
Kaikki säästävät jostain, Mäkitalo muistuttaa.
”50 tonnin häissäkin voi olla säästöbudjetti. Jollekin ruoka voi olla tosi tärkeää, mutta musa on ihan sama.”
Paikalle astelee Gladiaattorit– ja Big Brother -ohjelmista tuttu Milena Vaittinen eli Milena-morsian. Milena-morsiamella on päällään t-paita, jossa on kuva hänestä morsiuspuvussa oman hääsuunnittelijan eli Mäkitalon kanssa.
”Paljonko teidän häät maksoivat?” Mäkitalo kysyy.
”No meidän häät maksoivat 60 tuhatta euroa”, Vaittinen sanoo.
”Kuulostaa ihan hirveeltä!” Mäkitalo sanoo.
”Mut sillä saa ihan hirveenä asioita”, Vaittinen jatkaa.
”Upeat, upeat”, Hopeavirta sanoo.
Vaittinen tarkentaa, että ilman kaupallisia yhteistöitä hinta olisi ollut vielä korkeampi.
Työpajan vinkit voi tiivistää yhteen ydinohjeeseen: häissä ei tarvitse olla asioita, joista ei itse pidä. Loppua emme ehdi jäädä kuuntelemaan, sillä messuhallissa kajahtaa jo tieto seuraavasta ohjelmanumerosta. Yläkerrassa alkaa tyyliasiantuntija ja tapakouluttaja Mirva Saukkolan hääetiketin question & answer.
Ehkä me Ylioppilaslehdessä voimme oppia täällä tavoille.
Hei ihanaa iltapäivää arvoisat Love me do -ystävät ja vieraat”, juontaja samettitakissa sanoo.
Vieressä seisoo tapakouluttaja Saukkola. Harmiksemme hän ei vastailekaan yleisön spontaaneihin kysymyksiin, vaan juontaja esittää ne hänelle juontolapuistaan.
Hääetiketti ei kuulosta vaikealta. Hääkutsun tulee olla teidän näköinen ja siinä pitää kertoa, missä juhlat pidetään. Erikoisruokavaliot tulee ilmoittaa pitopalveluun, mutta kenenkään horoskooppidieetistä hääpari ei ole velvollinen stressaamaan. Lapsettomat häät ovat ok, koska vanhemmillakin on kivempaa ilman lapsiaan. Sosiaaliset katastrofit välttää pitämällä huolen siitä, etteivät orvot pirut istu yksinään.
On aika siirtyä seuraavaan ohjelmanumeroon eli yllätyskosintoihin. Juontaja pyytää lavalle Love me do –messujen perustajaäidin Nonna Sjöbergin. Hän kertoo, että messut ovat tarjonneet puitteet yllätyskosijoille, kuten Elvistä laulavalle sulhaselle. Tina-mallia yllätyskosittiin viime vuonna muotinäytöksessä.
”Apua mä alan itkeä”, Sjöberg sanoo.
Yllätyskosintapareja piti olla kolme, mutta paikalle on saatu vain 1,5 paria. Kun he astelevat lavalle, messukävijä ei voi olla tuntematta pettymystä. Sitä toivoisi, että joku polvistuisi juuri nyt. Tarkoitus on kuitenkin vain muistella vanhoja. Vuorotellen tavikset kertovat, miten yllätyskosinta aikanaan oli viedä jalat alta.
Siskokset Saija ja Sonja Riikola, 23- ja 34-vuotta, ovat tulleet häämessuille Helsinkiin Kotkasta ja Torniosta saakka. Saija Riikola kuvailee kosintaansa ehkä vähän tylsäksi.
”Olimme puhuneet siitä pitkään, ja kauppakeskuksessa mies ehdotti, että katsoisimme sormuksia”, hän sanoo.
”Somessa kosinnat ovat isoja spektaakkeleita. Mutta mulle sopi yhteinen päätös. Sehän kihlaus on.”
Sonja Riikolan kihlaus tapahtui arkisesti autossa, jonka takapenkillä Saija-sisko istui.
Tuleeko morsianten häistä spektaakkelia someen?
”Tilini on yksityinen, mutta varmaan jotain kuvia laitan”, Saija sanoo. ”Kihlauksestakin laitoin, kun meillä oli matka varattuna Italiaan, niin siitä tuli sitten kihlausmatka.”
Historioitsija Kirsi Vainio-Korhonen kirjoittaa niin & näin -lehden numerossa 1/2015 suomalaisen avioliiton ja yhteiselämän historiasta. Käsitys nykyisen kaltaisista rakkausavioliitoista juontaa juurensa 1800-luvun valistusfilosofien ja rakkausromaanien Eurooppaan. Rakkauden vaatimus merkitsi Vainio-Korhosen mukaan etenkin naisille lisää käytös- ja ulkonäköpaineita. Samalla seksistä tuli demoni: naisille se sopi vain ”aviollisena velvollisuutena”.
Suomessa naisten asema hieman parani, kun puolisot saivat juridisesti tasa-arvoisen aseman ja avioliitosta tuli yksityisasia vuonna 1930, jolloin uusi avioliittolaki tuli voimaan. Ideologisesti liiton ainoaksi perusteeksi hyväksyttiin täälläkin rakkaus, kun aiemmin sopimuksessa oli kyse sukujen intresseistä.
Itsenäisessä Suomessa vihkimisestä tuli yhteiselämän alun normi yhteiskuntaluokasta riippumatta. Meni kauan, ennen kuin avioliitto kosketti muita kuin heterosuhteita. Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan vuonna 2017. Samalla laista poistettiin kohdat, joissa puhutaan vain miehistä ja naisista. Vasta kaksi vuotta myöhemmin laista poistettiin alaikäisten oikeus avioitua erillisluvalla.
Ensiavioitujien keski-ikä on ollut 1960-luvun lopulta saakka nousussa. Ihmiset sitoutuvat toisiinsa myöhemmällä iällä, mitä selittää esimerkiksi vapaampi suhtautuminen seksiin ja pidempi kouluttautuminen. Nykyään avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus, jolla esimerkiksi lasten huoltajuus, puolison periminen ja yhteinen talous järjestetään. Avioliitto on siirtymäriitti, jossa ihminen kokee kääntävänsä elämässään uuden sivun. Isot juhlat viestivät asiasta läheisille, ja kuten somesta näemme, nykyään myös ei-niin-läheisille.
Vaikka avioliittojen määrä on ollut pitkään laskussa, naimisiin menemisen symbolinen merkitys on yhä suuri. On melkoista keulimista sanoa toiselle ”kunnes kuolema meidät erottaa”, mutta mahdoton lupaus on romanttinen juuri siksi, että se on mahdoton.
Häämessujen Morsiuslook 2.0 -workshopissa on 12 osallistujaa, jotka istuvat pitkän pöydän ääressä. Little Details –kaupan Laura Pensasmäki jakaa materiaalit, eli muutaman A4:sen, joille on tarkoitus hahmotella pastellinvärisillä lyijykynillä oman tyylin kulmakiviä.
”Mitenkäs toimituksella sujuu?” Pensasmäki kysyy.
Oman tyylin määrittely on vaikeaa. Päätoimittaja kertoo pyrkivänsä arkisin sulautumaan massaan. Juhlat ovat kuitenkin juhlat, eikä silloin halua jäädä seinäruusuksi.
Pensasmäki ohjeistaa, että tässä tapauksessa päätoimittajan kannattaa ehdottomasti hakeutua ammattiavun piiriin. Kannattaa esimerkiksi sovitella mekkoja etukäteen asiantuntevissa liikkeissä.
Tämänkin työpajan ydinviesti on tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja ostaa sen selvittämiseen palveluita. Workshopissa piti olla syvällistä sisältöä, mutta ehkä hääsuunnittelusta ei vain saa syvällistä sisältöä.
Kun ohi kulkee miesoletettuja, joita messuilla käy naisia vähemmän, on paras lintsata kurssilta ja tökätä potentiaalisille haastateltaville nauhuri naamaan kiinni.
Markus Valle, 32, ja Jukka Mäkitalo, 37, ovat molemmat menossa naimisiin. Vallen häiden budjetti on noin 10 000, Mäkitalon 20 000 euroa. Puolisot istuvat paraikaa Morsiuslook 2.0 -workshopissa. Messuille parit ovat tulleet vertailemaan hintoja ja päättämään kukista.
Kysyttäessä, mikä messuilla on inspiroinut, miehet alkavat nauraa.
”Kävimme katsomassa häämuotinäytöksen, ja miesten pukeutuminen oli varsin pienessä roolissa”, Mäkitalo sanoo.
Muotinäytöksen teema oli tänä vuonna 1970- ja 1980-luvun disko.
”Jos katsoo sitä edustavana otoksena kansainvälisestä häämuodista, niin 75 prosenttia siitä sisältää diskokypärän”, Mäkitalo sanoo.
”Otan tämän kehotuksena yllättää puoliso.”
Miehet haaveilevat siitä, että vierailla on häissä hauskaa ja päivä sujuu ongelmitta. Moni muukin haastateltava kertoo tulleensa messuille käytännön syistä, hoitamaan muistilistansa kerralla kuntoon.
Lopulta häämessut tuntuvat palvelevan parhaiten sitä, joka haluaa joko kuluttaa tai somettaa.
Voi ei, miten noloa.”
Helsingin yliopistossa sosiaalisen median vaikuttajien merkitystä kuluttamiseen tutkiva Hanna Reinikainen vastaa puhelimeen huvittuneena. Hän ei ole tutkinut häitä, mutta on aiheen asiantuntija. Vuosina 2013–2015 hän kirjoitti Helsingin Sanomiin hääpalstoja Myötä- ja vastoinkäymisissä sekä Tahdon asialla.
”Häähörsellys” alkoi kiinnostaa Reinikaista sattumalta. Ennen ystävän häitä vuonna 2012 hän kirjautui naimisiin.fi -keskustelupalstalle.
”Siellä mulle aukesi sellainen maailma, että whaaat, tämähän on valtava asia monille ihmisille.”
Alustalla kirjoitettiin hääpäiväkirjoja, eräänlaisia hääblogien edeltäjiä. Niissä kerrottiin hääsuunnittelun edistymisestä. Reinikainen kiinnostui muiden hääkiinnostuksesta ja alkoi kirjoittaa häihin liittyvistä ilmiöistä: hääparin ensimmäisen yhteisen automatkan merkityksestä ja avioerojen ajankohdista. Itse hän meni naimisiin maistraatissa.
”Ei ollut tarvetta asettua spektaakkelin kohteeksi. Halusin tarkkailla.”
Reinikainen kertoo olevansa häämessuveteraani eli kiertäneensä vuosien ajan useita messuja.
”Vielä kymmenen vuotta sitten messuille menivät morsiamet kaasoineen. Jos miehet olivat mukana, he olivat siellä alistetun oloisina”, Reinikainen kertoo.
”Eräillä messuilla oli miesparkki. Sohvia, kaljaa, autoja ja bodauslehtiä, sellainen leikkiosasto.”
Miehet ovat sittemmin ottaneet hieman toimijuutta, mutta roolit istuvat tiukassa. Häärealityissä morsian laittautuu koko aamun naisten seurassa samalla kun sulhanen käy lyömässä bestmanin kanssa tieviittoja valtatien varteen.
Ovatko häät yksilökeskeisessä uusliberalistisessa kulttuurissa tapa pitää kiinni perheen ja tradition rippeistä?
Reinikainen huomauttaa, etteivät megalomaaniset white weddingit ole Suomessa kovinkaan pitkän perinteen tuotosta: vielä 1970-luvulla parit painelivat ruokatunnilla maistraattiin. Kaupalliset häät rantautuivat tänne Yhdysvalloista. Siellä häihin käytetään enemmän rahaa kuin Suomessa: The Knot -häälehden kyselytutkimuksen mukaan keskimäärin 16 000 dollarista 46 000 dollariin riippuen osavaltiosta (noin 15 000–42 000 euroina). Jos omalla tilillä ei ole ylimääräisiä kymppitonneja, on Yhdysvalloissa tavallista turvautua pankin myöntämään häälainaan. Suomessakin markkinoidaan nykyisin häälainoja.
”Suomessa tavoitellaan New Yorkin yläluokkaisia häitä hotellin upeassa juhlatilassa keijuvaloineen ja swing-bändeineen. Hamptons-häät siirtyvät navetan ylisille, mutta samoja elementtejä niissä on: puvut, valot, koristelut ja muut”, Reinikainen kuvailee. ”Ihanan tunkkainen perinne sekoittuu Amerikasta tuotuihin photoboothiin ja buffetiin.”
Hääblogit korvasi some, jossa visuaalisuus korostuu. Juhlat jatkuvat hääpäivän jälkeen seuraajille julkaistussa materiaalissa.
”Somen ansiosta tiedämme, miltä häiden kuuluu näyttää ja mitä niissä tavoitellaan.”
No mitä?
”Omanlaisia, meidän näköisiä häitä. Lopulta setti on pitkälti kaikilla sama: sormukset, asut, vihkimiset.”
Häissä pari esiintyy muille, ja valokuvaaja tulee taltioimaan jo laittautumista. Sekin on esiintymistä, vaikka ollaan vain ydinporukan kesken.
”Esiintyjät pyrkivät rakentamaan hetkiä, joissa kaaso auttaa puvun päälle ja sitten kilistellään”, Reinikainen sanoo.
First look -hetkessä, jossa sulhanen näkee morsiamen ensimmäistä kertaa, on saatava oikeanlainen tunne esiin:
”Että olet niin kaunis ja voi miten ihanaa. Sama suunnitelmallisuus jatkuu vihkimiseen, onnitteluun, syömiseen, tanssimiseen ja puheisiin. Spontaaneille tunteille ei jää juuri aikaa.”
Reinikaisen mukaan tarkasti suunniteltu päivä lievittää jännitystä, mutta sillä on kääntöpuolensa. Ihmiset odottavat suuria tunteita suurelta päivältään.
”On mahdollista, ettei niitä tuntemuksia tulekaan, itselle tai läheisille”, Reinikainen sanoo.
”Olet sen kaiken ympäröimänä ja mietit, että en mä pääse sinne.”
Vantaalainen Emma Kokko, 29, teki ensimmäisen ostoksensa heti messuille saavuttuaan. Valkoinen satiininen aamutakki on tarkoitettu hääaamulle, joka koittaa Oulussa elokuussa 2025.
”Tapasin sulhaseni keväällä 2018 Tinderissä”, Kokko sanoo.
Sulhanen kosi puolitoista vuotta sitten Roodoksella ”jonkunlaisen painostuksen jälkiseuraamuksena”.
”Olin esitellyt hänelle sormea, että vitsi kun tämä on tyhjän näköinen. Sormuksista laitettiin ehkä kuvia, että minkälaista pitää olla”, Kokko sanoo ja taputtaa ruusukultaista timanttisormusta nimettömässään.
Love me do -messuille Kokko on tullut tekemään sisältöä. Hän aloitti häävalmisteluistaan kertovan @sanotaantahdon-nimisen Instagram-tilin vuosi sitten. Lisäksi hän kirjoittaa Hääpäivä Oulu -sivustolle hääblogia. Kokko haluaa, että hänen somensa olisi samastuttava.
”Ei liian kiilloteltua, kaunisteltua tai filtteröityä.”
Kokon hääbudjetti liikkuu 10 000–15 000 euron välillä.
”Sekin on paljon rahaa. Kuuntelin tuossa Hääkupla-podcastia. Siellä oli huomattavasti korkeampia summia käytetty.”
Kyynikko voisi kysyä, kannattaako maksaa itsensä kipeäksi yksistä juhlista.
”Haluan ajatella, että se on elämän paras ja tärkein päivä. Olen haaveillut häistä yli 15 vuotta, siitä lähtien, kun siskoni meni naimisiin”, Kokko sanoo.
Kokko haluaa neutraalin sävymaailman, ”bohot” häät pinkin prinsessaunelman sijaan. Hän haluaa tuoda parin persoonallisuutta esiin.
”Jos se tarkoittaa vähän hintavampaa palvelua, niin sitten se on niin.”
Parturi-kampaajana työskentelevä Kokko ei tienaa hääsomellaan. Tulevaisuudessa on tarkoitus haalia kaupallisia yhteistöitä.
Kokon mukaan hääyrittäjien ja -somettajien yhteisö on tiivis. Messuilla hääyrittäjät ilahtuvat nähdessään häävaikuttajia pisteillään, eikä ihme: some tuo näkyvyyttä ja näkyvyys asiakkaita. Sunnuntaina syödään brunssia ja istutaan ykköspaikoilla häämuotinäytöksessä.
”Huomenna on hääsomettajien vip-päivä.”
