Vuonna 1952 taiteilija Tove Jansson teki jotain, mistä kolmekymppiset vailla vakityötä voivat nykyään vain haaveilla: hän osti vuokra-asuntonaan ja ateljeenaan toimineen huoneiston Kaartinkaupungista. Ullanlinnankatu 1:ssä sijaitsevaa asuntoa varten hän otti 1 200 000 markan (nykyrahassa noin 44 000 euroa) pankkilainan kymmeneksi vuodeksi.
Velka piti maksaa, eikä taiteilija ollut erityisen varakas. Lainanlyhennyksiään hän rahoitti tekemällä tilaustöinä seinämaalauksia, tai monumentaalitaidetta, kuten taidepiirit teoksia kutsuvat, eri puolille Suomea.
Osansa Janssonin siveltimenvedoista saivat myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan uudet opiskelijatalot Etu-Töölössä. Sotien jälkeen ylioppilaskunta rakennutti taloja Leppäsuonkadulle vastatakseen ylioppilaiden hälyttävään asuntopulaan.
Vuosisadan puolivälissä Jansson tunnettiin paremmin taidemaalarina kuin kirjailijana. Pari vuotta ensimmäisen Muumi-teoksen ilmestyttyä, vuonna 1947, Jansson maalasi ensimmäiset 24 koristemaalausta Domus Academica -talon hissejä ympäröiviin lasikehyksiin. Muumit eivät olleet menestys heti syntyessään, mutta siitä välittämättä taiteilija ujutti muumeja myös seinämaalauksiinsa.
Muutamaa vuotta myöhemmin Jansson maalasi Domus Academican C-talon rappukäytävän seiniin kahdeksan maalausta lisää. Niistä neljä on säilynyt nykypäivään saakka.
Seinämaalauksissaan Jansson ei häpeillyt toistaa jo kertaalleen käyttämiään aiheita. Esimerkiksi C-talon aulassa oleva seinämaalaus tenttimateriaalien ääreen nukahtaneesta ylioppilaasta muistuttaa erehdyttävästi Janssonin pari vuotta aiemmin Karjaalla sijaitsevaan koulurakennukseen tekemää seinämaalausta kirjan ääreen nukahtaneesta koululaisesta.
Taiteilijan ikonisimpia seinämaalauksia ovat hänen Helsingin kaupungintaloon maalaamansa freskot Juhlat kaupungissa ja Juhlat maalla (1947). Nykyään ne ovat esillä Helsingin taidemuseo Hamissa. Etelä-Pohjanmaalla Teuvalla sijaitsevaan kirkkoon Jansson maalasi 50-luvulla alttaritaulun Kymmenen neitsyttä. Kirjeissään hän moitti kirkon maalausolosuhteita viluisiksi ja haaveili eteläpohjalaisten lakeuksien sijaan istuskelemisesta pariisilaisravintoloissa taiteilijaystäviensä kanssa.
Lähteet:
Tuula Karjalainen: Tove Jansson – tee työtä ja rakasta. Tammi, 2013.
Juha Järvelä: Tove Janssonin Helsinki. Minerva kustannus, 2021.
Erik Kruskopf: Kuvataiteilija Tove Jansson. WSOY, 1992.
