Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Helsingin asukasluku voisi kertaheitolla kasvaa keskikokoisen keskisuomalaisen kunnan väkimäärän verran. Silloin 13 000 sotaa paennutta ukrainalaista on oleskellut Suomessa vuoden ajan. Se tarkoittaa, että heillä on oikeus siirtyä vastaanottokeskusten avun piiristä tavallisiksi kuntalaisiksi.
”Hypoteettinen tilanne voi olla, että Rovaniemen vastaanottokeskuksessa asuva lapsiperhe ilmoittaa lomakkeessa kotikunnakseen Helsingin esimerkiksi käyttämällä jonkun tuttavan osoitetta. Tällaisia ilmoituksia kuntaan voi tulla kolme, tuhat, tai kaksi tuhatta”, sanoo Suomen Pakolaisavun yhteiskuntasuhdepäällikkö Katja Mannerström.
Kaikki kuntapaikkaan oikeutetut ukrainalaiset tuskin hakevat kirjoille Helsinkiin. Suomessa kaikilla on kuitenkin oikeus valita asuinpaikkansa – riippumatta esimerkiksi siitä, missä vastaanottokeskuksessa on kirjoilla.
”Jos kuntalaisiksi ilmoittautuu päivässä vaikkapa sata lasta, niin jo siinä on kunnalle paljon järjestettävää: koulut, päiväkodit, neuvolat ja niin edespäin”, Mannerström sanoo.
Tähän saakka ukrainalaiset ovat saaneet tilapäissuojelua eli heidän palveluistaan ovat huolehtineet vastaanottokeskukset, joissa noin puolet Ukrainasta paenneista ihmisistä asuu. Osan lapset ovat jo koulussa siinä kunnassa, jossa vastaanottokeskus sijaitsee, ja moni saattaa haluta jäädä sinne, mihin siteitä on muodostunut.
Oikeuden kuntapaikkaan saa tänä vuonna yli 45 000 Suomessa oleskelevaa ukrainalaista.
Ukrainasta paennut, Helsingissä asuva ja työskentelevä Stanislava Balandina kertoo hakevansa kuntapaikkaa kotikaupungistaan heti maaliskuussa.
Hän on Suomessa 4-vuotiaan tyttärensä kanssa ja uskoo, että kuntapaikka helpottaa arkea.
”Terveydenhuoltoa on hidasta saada vastaanottokeskuksen kautta. Hoitajalle voi soittaa vain kello 10:n ja 11:n välillä. Sosiaalityöntekijääni en ole tavannut koskaan. Päivähoidon järjestin lapselleni itse, ilman apua.”
Hiljattain myös Balandinan aviomies saapui Suomeen. Toisin kuin muu perhe, hän ei ole vielä oikeutettu kuntapaikkaan.
”Ei se mitään. Yritämme järjestää asioita. Vaikein on jo takana.”
Balandina viittaa paperiasioihin, joissa kukaan ei osaa auttaa tarpeeksi.
”Iso kuva on hukassa. Aina pitää kysyä monesta eri paikasta.”
Hän kertoo hakeneensa aiemmin suomalaisen pankkitilin ja pankkitunnukset, jotta voisi hoitaa asioitaan verkossa toimistoissa ravaamisen sijaan.
”Tyttäreni on todella vilkas, ja virastoissa jonottaminen on raskasta.”
Balandina saa jo lapsilisää, koska hän työskentelee Suomessa sopimuksella, joka oikeuttaa osaan Kelan tuista.
Apua hän on saanut muun muassa ukrainalaiselta ystävältään, joka on muuttanut Suomeen työluvalla. Kaikessa ystäväkään ei osannut auttaa, koska tilapäissuojelua saavan Balandinan lähtötilanne on erilainen kuin hänen.
”Iso kuva on hukassa. Aina pitää kysyä monesta eri paikasta.”
Mannerström ei usko, että kaikki ukrainalaiset osaavat, pystyvät tai jaksavat hakea kuntapaikkaa.
Maaliskuun alussa se kuitenkin on mahdollista, kun Digi- ja väestövirasto julkaisee verkkosivuillaan lomakkeen, joka kotikuntaa hakevan pitää täyttää.
Kotikunta vastaa jatkossa ukrainalaisten asumisesta ja koulutuksesta. Työttömät ukrainalaiset hakevat työttömyystukea Kelasta sen sijaan, että saisivat vastaanottorahaa. Terveydenhuollosta vastaavat uudet hyvinvointialueet.
Mannerström ennakoi, että muutoksesta seuraa ruuhkaa etenkin Kelassa. Suomeen saapuneet ukrainalaiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa – vauvasta vaariin – ja heidät kaikki pitäisi ohjata muiden tukien piiriin, kun heidän vastaanottorahansa loppuu.
”Kelan nettisivuilla on lukenut vuoden ajan, ettei ukrainalaisilla ole oikeutta Kelan tukiin, joten tietoa palveluista ja tuista täytyy nyt tuottaa heille nopealla aikataululla”, Mannerström sanoo.
”Paperibyrokratian määrä on järjettömän suuri ja epäselvä suomalaisellekin. Yhtäkkiä vastaanottorahan saamisen sijaan ukrainalaisen eläkeläisen pitää hakea Kelasta toimeentulotukea, koska eläkettä hän ei Suomesta saa. Eivät he ole tottuneet näin vahvaan valtioon ja viranomaiseen. Se on monelle ihan uutta, ja moni tarvitsee paljon apua.”
Kuka heitä auttaa?
Tammikuussa Suomessa tajuttiin, että ukrainalaisten tilapäissuojelu loppuu pian, eikä tähän ollut varauduttu. Suomi otti aikalisän: Maahanmuuttovirasto ilmoitti, että ukrainalaisten tilapäissuojelua jatketaan ensi vuoden maaliskuuhun saakka.
Nyt viranomaisilla on enemmän aikaa kertoa ukrainalaisille siitä, mitä kuntalaisuus käytännössä tarkoittaa. Jos tilapäissuojelu yhtäkkiä lakkaisi, moni uhkaisi jäädä ilman peruspalveluja.
Sisäministeriön erityisasiantuntijan Tiina Järvisen mukaan vastaanottokeskukset järjestävät jatkossa ukrainalaisille kotikuntainfoja ja tarjoavat henkilökohtaista apua heitä mietityttäviin kysymyksiin.
Suomessa tilapäistä suojelua saavista ukrainalaisista 40 prosenttia asuu jo omassa vuokra-asunnossa tai yksityismajoituksessa. Heillä ei välttämättä ole juurikaan yhteyksiä vastaanottokeskukseen. Järvisen mukaan heidänkin pitäisi saada apua siitä vastaanottokeskuksesta, jossa he virallisesti ovat kirjoilla. Katja Mannerström kuitenkin epäilee, että nämä ihmiset ovat vaarassa kadota viranomaisten avun piiristä.
Järvisen mukaan tarkoitus ei ole, että ukrainalaiset muuttavat vastaanottokeskuksen tarjoamasta majoituksesta pois ennen kuin asunto, Kelan etuudet ja muut palvelut ovat selvillä.
”Mikäli siirtyy kuntaan ilman asuntoa, on samassa tilanteessa kuin muutkin asuntoa hakevat kuntalaiset.”
Kelassa tilapäissuojelua saavien palveluiden kehittämisestä vastaava Pilvi Vanne kertoo, että Kela on valmistautunut ukrainalaisten tilapäissuojelun päättymiseen esimerkiksi ukrainan- ja venäjänkielisillä ohjeilla, tukienhakulomakkeiden kääntämisellä ja kapulakielisten termien aukikirjoituksella.
Hänen mukaansa tyypillisin Kelan uusi asiakas on äiti, jolla on kaksi lasta.
”Heitä varten meillä on helmikuun loppuun mennessä valmiina yhteislomake, jolla voi hakea yhtä aikaa oikeutta Kelan etuuksiin, Kela-korttia ja lapsilisää.”
Kela on ohjannut ruuhkaisimmille alueille Etelä- ja Länsi-Suomeen lisää työvoimaa, ja ruuhkien välttämiseksi se varautuu olemaan pidempään auki tai järjestämään neuvontaa esimerkiksi vastaanottokeskuksiin.
Vanne arvelee, että moni lapsen kanssa Ukrainasta paennut hakee kuntapaikkaa vasta kevätlukukauden loputtua, jotta lapsen oppivelvollisuus alkaisi syksyllä yhtä aikaa muiden kanssa.
Suomen Pakolaisavun Mannerströmin mukaan kuntalaisjärjestely voi toteutua epäreilusti: ensin tulleet voivat olla kuntamarkkinoilla myöhemmin saapuneita paremmassa asemassa.
”Käykö niin, että kunta tarjoaa asuntoja ensimmäisille ilmoittautuneille, mutta asunnot loppuvat kesken vaikkapa kahden kuukauden päästä? Entä ne ukrainalaiset, jotka saapuivat myöhemmin Suomeen?”
Kun on tottunut kotimaassa korruptioon, epäluuloa herää helposti myös vastaanottavassa maassa.
”Olemme jo kuulleet vastaanottokeskuksissa ajateltavan, että jotkut saavat asuntoja suhteilla.”
Tilapäissuojelu eroaa turvapaikkaprosessista siten, ettei suojeltujen kohdalla tehdä yksilöllistä harkintaa, vaan rajattu kohderyhmä saa suojelua automaattisesti ja nopeasti. Käytännössä Ukrainasta tulleiden on pitänyt vain todistaa kotipaikkansa ja henkilöllisyytensä.
”Vastaanottokeskuksissa on tällä hetkellä todella katkeria muiden maiden kansalaisia, jotka ovat odottaneet pitkään omassa turvapaikkaprosessissaan. He tulevat hirvittävistä olosuhteista, mutta heidän hätäänsä ei vastata samalla kaliiperilla. Nyt he näkevät, että ukrainalaisille annetaan suoraan koteja ja he pääsevät elämässään eteenpäin.”
