Splort! Splort! Splort!
Pinkki, punainen ja oranssi vesi-ilmapallo – kaikki poksahtavat rikki auton ajaessa niiden päältä. Muovituubit ruikkivat moniväristä tahnaa, hedelmäkarkit murskautuvat jauheeksi ja vihreällä limalla täytetty putkilo räjähtää renkaiden paineen alla pitkin asfalttia.
Olen eksynyt katsomaan Youtuben minulle suosittelemaa livelähetystä, joka toistaa tauotta videoita autosta ajamassa värikkäiden esineiden päälle. Vastaavilla yksinkertaiseen aististimulaatioon perustuvilla nettivideoilla on parhaimmillaan satoja miljoonia katsojia.
En ole genren ylin ystävä, mutta kieltämättä jokin videoiden toistossa, väreissä, sekä tuhoutuvien esineiden vaihtuvissa tekstuureissa ja koostumuksissa kutittelee mobilea tuijottavan vauvan tasolle jäänyttä osaa kognitiossani.
Splort!
Tämä minulle tarjottu lobotominen videonautinto, samoin kuin jonkun toisen krapulainen Teams-kokous, kolmannen rasistinen Twitch-striimaus ja neljännen lapsipornon lataaminen darkwebistä on mahdollista valtavan merikaapelien, datakeskusten ja yhdysliikennepisteiden verkoston ansiosta. Helposti unohtuu, että internet, tuo hähmäinen, aineeton hyperobjekti, on itse asiassa kovaa kalustoa ja infrastruktuuria.
Kaikki tämä kuluttaa tietenkin energiaa, paljon. Joidenkin arvioiden mukaan tietoliikenne tuottaa kansainvälisesti jopa enemmän päästöjä kuin lentoliikenne.
On vaikea mitata tarkasti, paljonko sähköä netinkäyttö imee. Tietoa internetin energiankulutuksesta on hankala kerätä, ja tulosten epätarkkaa uutisointia kauhuotsikoineen on jouduttu vetämään takaisin.
”On syytä tiedostaa, kuinka paljon energiankulutusta ja sitä kautta päästöjä ulkoistetaan rajojemme toiselle puolelle”, muistuttaa Sitran asiantuntija Lotta Toivonen suomalaisten netinkäyttäjien energiankulutuksesta Suomen Kuvalehdessä (41/2022).
Samassa SK:n artikkelissa kuitenkin arvioidaan, ettei käyttämämme datan määrä ole ainakaan vähenemässä. Siitä pitävät huolen esimerkiksi netissä striimatun videokuvan yhä terävämpi laatu ja teknologiajättien suuruudenhullut suunnitelmat metaversumeista. Yhtenä ratkaisuna energiankulutuksen vähentämiseen on esitetty ”vihreää koodia”, eli nettisivuja pyörittävän koodin muokkaamista vähemmän energiaa kuluttavaksi. Tivi-lehden mukaan (9/2022) tällainen energiankulutuksen optimoiminen ekologisuuden ja palvelinkustannusten nimissä on noussut Suomenkin it-alalla kuumaksi puheenaiheeksi.
Toinen radikaalimpi ilmastoteko, jota SK ei ota esille, on autokauppias Timo Tuomin meemiksi muodostunut ehdotus vuodelta 2009: internetin räjäyttäminen. Kaikki muu nimittäin kuulostaa näpertelyltä vallitsevan tilanteen (ilmastokriisi, energiakriisi, internetin yleisen paskuuden kriisi) mittasuhteet huomioiden.
Vaihtoehtoisia tapoja internetin räjäyttämiseen olisivat lamauttavat kyberiskut tai keskeiseen infrastruktuuriin kohdistuvat hyökkäykset. Lopullisesti internetistä pääseminen olisi toki äärimmäisen vaikeaa ja vaatisi runsaasti resursseja sekä koordinoitua toimintaa, mutta ei se mahdotonta olisi. Ilmastokriisiä internetin räjäyttäminen ei tietenkään ratkaisisi, mutta se poistaisi ainakin yhden merkittävän osatekijän. Samalla häviäisivät lukuisat internetin yhteiskuntiin tuomat negatiiviset lieveilmiöt, kuten netin välityksellä masinoidut äärioikeistolaiset vallankaappausyritykset ja vihakampanjat sekä yläastekavereidemme postaamat kiusaannuttavat Kätyri-meemit.
Miksi emme siis räjäyttäisi internetiä?
Splort! Splort! Splort!
Onneksi Youtube ehtii suositella minulle kaksitoistatuntista ”oudon tyydyttävää” koostetta värikkäiden limojen puristelusta ennen kuin ajattelen asiaa enempää.
Sillä tässä minä olen, osana tätä verkostoa, kykenemättä näkemään todellisuutta siitä irti silvottuna. Internetin tuhoaminen olisi lopulta myös minun itseni tuho.
