Landys Roimola tiesi aina, että hänestä tulee taiteilija.
”Tunne on ollut niin voimakas, että voi puhua jonkinlaisesta vietistä. Minulla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.”
Kasvaessaan Roimolan selvitettäväksi jäi ainoastaan, millainen taiteilija – kuvataiteilija vai muusikko.
”Lapsena ajattelin, että minusta tulee Shakira, ja löydän sitä kautta Kolumbian äitini. Halusin, että kaikki kuuntelevat minua.”
Roimolan lapsuudenkodissa soi jatkuvasti lattarimusiikki. Se oli vanhempien tapa tuoda 2-vuotiaana Kolumbiasta adoptoidun Roimolan kulttuuri häntä lähelle. 90-luvun Lappeenrannassa Roimola oli koulunsa ensimmäinen ruskea ihminen, ja tuli kyllä nähdyksi, vain väärällä tavalla.
”Olen kärsinyt rasismista ja minua on kiusattu koulussa. Taide on ollut selviytymiskeino ja terapeutti”, Roimola kertoo.
”Minulta on kysytty, ovatko läpikäymäni asiat syy sille, että minusta tuli taiteilija. Jos kokemukseni ovat edellytys taiteilijuudelleni, se on ollut liian suuri hinta maksettavaksi.”
Taiteen avulla Roimola pyrkii nyt käsittelemään adoptioon liittyvää kipua ja antamaan äänen myös muille adoptoiduille. Taide tuo traumat kohdattavaan muotoon, jossa niistä pystyy keskustelemaan. Abstraktista tulee käsinkosketeltavaa.
Materiaalisuus on Roimolan taiteessa läsnä: identiteetin, ilmastotuhon ja massasukupuuton kaltaisia teemoja käsittelevät tila- ja ympäristötaideteokset valtaavat alaa valuen ja sykkien. Välillä teosten olemus on jopa uhkaava. Roimolaa kiinnostaa viehättävän ja ällöttävän rajapinta.
”Kauneus ja pelko kulkevat käsi kädessä.”
Opiskeluaikoina Roimola alkoi hyödyntää roskaa teostensa materiaalina. Ensin syynä oli rahanpuute, mutta pian hän huomasi materiaalissa muitakin mahdollisuuksia. Roskaa on maailmassa niin paljon, että teokset saivat kasvaa massiivisiin mittasuhteisiin, kuten Roimolan tunnetuimpiin teoksiin kuuluva installaatio Floor is Lava, joka rakentuu mustasta, kiiltävästä muovista.
”Kun äitini näki teoksen avajaisissa hän kysyi, onko minulla kaikki hyvin”, Roimola sanoo ja nauraa.
”Vastasin, että nyt on. Minusta vain pullahti ulos jotain. Purin teokseen ilmastoahdistustani.”
Ideat syntyvät öisin, niin myös Floor is Lava -teos. Uusi kumppani ihmetteli, kun Roimola nousi kesken unien luonnostelemaan valtavaa mustaa vuorta.
”Olen lapsesta saakka nähnyt voimakkaita unia. On ollut vaikea erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Olen keksinyt tarinoita siitä, mitä minulle tapahtui Kolumbiassa. Unieni kautta olen yhteydessä johonkin tuntemattomaan.”
Jos jokin voisi olla totta, miksemme antaisi sen olla niin.
Ystäviltä lahjaksi saatu dna-testi paljasti, että Roimolalla on juuria kolumbialaisen Muisca-alkuperäiskansan keskuudessa. Muiscien uskomuksiin kuuluu, että ihmisen ainoa tehtävä on suojella luontoa taiteen kautta. Se tuntui kohtalolta, viimeiseltä sysäykseltä tutkia kotimaata syvemmin. Tammikuussa Roimola matkaa neljäksi kuukaudeksi Kolumbiaan. Siellä hänellä on kaksi näyttelyä ja residenssi, jossa hän työstää Shakiran biisin mukaan nimettyä Pies Descalzos (avojaloin) -projektia.
”Uskon, että jokaisessa meissä on koodi, jota emme voi ohittaa, vaikka kuinka yrittäisimme. Kaikilla on oma polku, jota kuuluisi seurata”, Roimola sanoo.
Roimola uskoo, että hänen teoksensa ovat hengissä ja niillä on sielu. Yliluonnolliseen hän kuitenkin suhtautuu varauksella – siitäkin huolimatta, että viimeisimmän, rönsyilevien hiusten muodostamista maisemista rakentuvan Landscapes-installaation ympärillä alkoi tapahtua kummia.
Työryhmä kuuli tyhjässä tilassa Roimolan perässä kaikuvat toiset askeleet, sysimustan letin sisältä löytyi valkoisia suortuvia, ja mykkä sisäpuhelin alkoi yhtäkkiä soida.
”Muiscien, kuten monien muiden alkuperäiskansojen uskomuksiin kuuluu, että mitä pidemmät hiukset, sen vahvemmin on yhteydessä maahan. Teoksen oli tarkoitus toimia porttina esiäitieni luokse. Nyt mietin, minkä portin oikein olen avannut.”
Roimolan aiemmat teokset ovat käsitelleet maailmaa laajemmin, mutta tulevan Kolumbian-residenssin myötä hän kääntyy sisäänpäin, tutkimaan itseään.
”Olen aina tiennyt, etten täysin kuulu Suomeen ja tiedän jo, että en kuulu kokonaan Kolumbiaankaan. Mutta tarvitsen molemmat palat, jotta voin olla kokonainen.”
Landys Roimola, 30, kuvataiteilija
- Mistä tunnetaan: Tila- ja ympäristötaideteoksista sekä julkisen taiteen töistä.
- Työpöydällä nyt: Matka Kolumbiaan alkuvuodesta 2023, näyttely Toliman taidemuseossa ja LGM Galeriássa sekä residenssi Arcapachassa. Kurdiliiton tilaama teos Helsingin keskustakirjasto Oodissa 14.11. alkaen. Surface-teos Tiia Kasurisen kanssa Kuopion Kaupunginteatterille tanssiteatteri Minimin kutsumana, ensi-ilta 24.11, Helsingissä Kulttuurikeskus Caisassa 15-17.12.2022.
- Unelmien projekti: Olisi ihanaa peittää koko Eduskuntatalo Floor is Lava -teoksella.
- Mikä alalla mättää: Individualismi on raskasta. Kuvataiteilijalla ei ole tiimiä ympärillä auttamassa. Moni asia olisi ollut helpompi, jos ei olisi joutunut opettelemaan kaikkea yksin.
