Joitakin vuosia sitten päätin ryhtyä menestyjäksi. Hankin tekoturkiksen ja hain työharjoitteluun palkittuun mainostoimistoon.
Työhaastattelu järjestettiin ison avokonttorin lasiseinäisessä neuvotteluhuoneessa. Kukaan kolmesta haastattelijasta ei vaikuttanut olevan suuresti kiinnostunut taidoistani tai aikaisemmasta työhistoriastani. He halusivat tietää, millaisia asioita teen vapaa-ajallani.
Rakastan teknoa, aloitin hätäisesti. Ei reaktioita.
Luen b-kirjaimella alkavia kirjailijoita, jatkoin yrittämistä.
Miksi juuri b-kirjaimella, yksi haastattelijoista halusi tietää. En ollut varautunut kriittisiin lisäkysymyksiin.
Kolmas haastattelija nousi pöydän takaa ja lähti hakemaan keittiösyvennyksestä kahvia. Tilanne vaikutti huonolta.
Epätoivoissani muistin harrastuksistani vielä yhden, yökävelyn.
Haastattelijat valpastuivat. Yökävely! Mitä se sellainen on?
Selitin yökävelyn tarkoittavan sitä, että kävelen öisin kaupungilla. Vieläpä ilman päämäärää!
Mainosala toisteli sanaa ja vaikutti olevan siitä haltioissaan.
Silloin kun en yökävele, luen viestintä- ja markkinointialan firmojen sivuilta työntekijöiden esittelyitä.
”Henna rakastaa tarinoiden etsimistä brändeistä ja brändien takaa.”
”Anna meditoi kukkia kastelemalla ja kerää energiaa tanssilattialla.”
”Petri on rokkia kuunteleva isoisä, jota markkinointi-ihmisten kohderyhmäajattelu ärsyttää.”
”Valentina rakastaa seikkailuja ja irtokarkkeja.”
Treffi-ilmoituksia muistuttavat työntekijäesittelyt houkuttelevat uusia asiakkaita. Tekstien tehtävänä on todistaa, että suuryritys koostuu yksilöllisistä ihmisistä, jotka valjastavat vapaa-aikansa työelämän käyttöön. Mukaan liitetään mustavalkoinen – ei koskaan värillinen – studiokuva kädet puuskassa nauravasta poolopaitaihmisestä.
Tärkeintä on, ettei työntekijä ole tylsä, sillä tylsyys ei ole tuottavaa. Turvallisella tavalla erikoinen harrastus herättää asiakkaissa mielenkiintoa (pubivisat, purjehtiminen, quad-rullaluistelu), mutta tukee työntekijöiden jaksamista (pilates, äänikirjat).
Samalla esittelyt ovat tunteiden liioittelun ja kuluneiden kielikuvien taidetta. Ei riitä, että viestintäkonsultti on hyvä työssään tai että hän pitää siitä. Työtään pitää jatkuvasti rakastaa.
Tekstilajissa ”kielet ovat rakkaus ja rikkaus” ja jopa viestinnän työharjoittelija ”seuraa sydäntään”. Stressiä, uuvuttavaa työtahtia ja kiukuttelevia asiakkaita kutsutaan ”pirullisiksi haasteiksi”, joita ei ainoastaan ratkaista tai voiteta. Niistä ”sytytään”.
Ei riitä, että viestintäkonsultti on hyvä työssään tai että hän pitää siitä. Työtään pitää jatkuvasti rakastaa.
Yökävely oli menestys, mutta työharjoitteluni mainostoimistossa kaatui lopulta palkkaneuvotteluihin. Muutamia kuukausia myöhemmin sain kuitenkin viestin eräältä tuotantoyhtiöltä. Se oli kuvaamassa mainoskuvia yksityiselle lääkärifirmalle. Kampanjan idea oli, että jokaisella suomalaisella on oma tapansa parantaa henkistä ja fyysistä hyvinvointiaan.
Tuotantoyhtiö oli kuullut harrastuksestani, ja se oli heistä ”supermielenkiintoinen”. Olisinko valmis yökävelemään mainoksessa?
Harkinnan jälkeen kieltäydyin. Pelkäsin, että yökävelykampanjan seurauksena menettäisin erikoislaatuisuuttani symboloivan supervoimani, enkä saisi enää kävellä öisin rauhassa.
Tarjouksesta rohkaistuneena olen toistellut yökävelyn ilosanomaa järjestelmällisesti kaikissa mahdollisissa työhakemuksissa ja -haastatteluissa, useimmiten pyytämättä. Sen merkitystä voi vain arvailla. Ehkä yökävely on ollut juuri se ratkaiseva yksityiskohta, le détail décisif, joka on erottanut minut muista tasaväkisistä hakijoista ja tuonut minulle töitä ja menestystä.
Ja miksi ei olisi?
Onhan yökävely rakkaus ja rikkaus.
Juho Kankaanpää on toimittaja ja yökävelijä, jonka sydän sykkii syvällisille kolumneille.
