Kätevä elämä

Miten nuoret aikuiset haluavat asua? Lehtijuttujen perusteella parvilla, pakettiautoissa ja miniyksiöissä. Tutkimusten mukaan totuus on toinen. Nuoret haluavat asua samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

T:Teksti:

K:Kuvat: Joel Karppanen

Ida Pihlajamaa, Sörnäinen, 22 neliömetriä, 750 euroa.

Sonja Linkonevan asunnossa on ongelma. Siellä ei voi harrastaa seksiä. Siitä varoitti jo edellinen vuokralainen.

Syynä on viisikulmion muotoinen parvi, jonne mahtuu enintään 90 senttiä leveä patja. Tai mahtuu, jos sen asettelee vinoon.

”Siellä pystyisi harrastamaan ehkä jonkinlaista hyvin paikallaan pysyvää vaniljaseksiä”, Linkoneva arvelee.

Myöskään nukkuminen toisen ihmisen kanssa ei onnistu, sillä jalkoja ei mahdu suoristamaan kunnolla. Muutaman kerran sitä on kokeiltu, mutta siirrytty pian keltaiselle sohvalle.

Täydellinen asunto yksinasuvalle, Linkoneva muotoilee.

Sonja Linkoneva, Kallio, 29 neliömetriä, 855 euroa.

Verkon vuokra-asuntoilmoituksissa parvellisia asuntoja markkinoidaan näin:

Parvellinen tehoyksiö hyvältä sijainnilta Kalliosta. (732 euroa, 18 neliötä.)

Optimaalisella paikalla näppäräpohjainen yksiö isolla parvella. (780 euroa, 19 neliötä.)

Viihtyisä pikkukoti loistavalla sijainnilla. (825 euroa, 23 neliötä.)

Asunto on kauttaaltaan remontoitu kokonaisuus laatua ja toimivuutta. (888 euroa, 21 neliötä.)

Parvet herättävät paljon intohimoja. Media käy Martinlaaksossa kauhistelemassa Saton poikkeusluvalla rakentamia 15,5 neliön tehoyksiöitä, joita on täydennetty parvella ja yhteiskeittiöillä.

Pari vuotta sitten uutisoitiin ullanlinnalaisesta parvesta, jota tarjottiin vuokralle 481 eurolla kuussa. MTV-uutisten haastattelussa vuokranantaja kertoi, että mahdollisuus kiinnosti erityisesti vaihto-oppilaita.

Kauhistelun lisäksi pieniä koteja ihaillaan. Iltapäivälehtien sisustusjutuissa kerrotaan näppäristä ratkaisuista, jotka saavat ”tilan tuntumaan paljon isommalta” ja vakuutellaan, miten ”pieniin neliöihinkin voi luoda yksityisyyttä”.

Otto Kela, Töölö, 22 neliömetriä, 710 euroa.

Siirtymä on seitsemän puolaa. Otto Kela laskeutuu nukkumaparveltaan alas, avaa tietokoneen ja on töissä te-toimistolla. Sellaista on korona-ajan etätyö.

Kela muutti keväällä Jyväskylästä Helsinkiin töiden takia. Töölöläisen yksiön hän vuokrasi pelkkien kuvien perusteella: 22 neliötä, 710 euroa, ei uunia.

Kela kertoo olevansa ”lajiniilo”. Seinälle on kiinnitetty Manchester Unitedin entisen päävalmentajan Alex Fergusonin piirroskuva. Hyönteisjuliste on tyttöystävän hankkima. Parven alla on televisio, josta Kela katselee Sopranosia ja Kylmää rinkiä.

Toisin kuin Kela, suuri osa nuorista aikuisista asuu tilavasti.

Viime keväänä julkaistussa ympäristöministeriön ja Nuorisoasuntoliiton teettämässä kyselytutkimuksessa selvitettiin 18–29-vuotiaiden asumista ja toiveita kodeista. Sen mukaan nuoret aikuiset haluavat asua suunnilleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

(Reaaliset mahdollisuudet toiveiden toteuttamiseen ovat kuitenkin esimerkiksi alhaisen tulotason ja nopeasti muuttuvien elämäntilanteiden takia huonommat kuin monilla muilla.)

Tilavuutta mitataan asumisväljyydellä, eli sillä, paljonko neliöitä asunnossa on asukasta kohden. Vastaajien keskimääräinen asumisväljyys on 37 neliömetriä, vain muutaman neliömetrin vähemmän kuin keskivertosuomalaisella.

Asuinpaikkakin vaikuttaa. Helsingissä nuorten aikuisten keskimääräinen asumisväljyys on noin 30 neliömetriä, mutta esimerkiksi Etelä-Suomen maaseudulla yli kaksi kertaa enemmän. Vuokralaiset asuvat ahtaammin kuin omistusasujat ja kumppaninsa kanssa asuvat ahtaammin kuin yksinasujat.

Otto Kela asuu yksin, kuten noin puolet nuorista aikuisista. Osuus on kasvanut kovaa vauhtia. Ilmiötä selitetään kommunikaatiovallankumouksen, urbanisaation ja individualisoitumisen kaltaisilla hienoilla sanoilla, mutta kyse lienee myös asumistuesta.

Vuonna 2017 opiskelijoiden asumistuki ja opintotuki irrotettiin toisistaan, mikä pienensi yksiöiden ja yhteisasumisen välistä hintaeroa.

Jos Otto Kela voisi valita vapaasti, hän asuisi 50-neliöisessä asunnossa, jossa olisi olohuone, erillinen keittiö ja keittiössä tummanpunaiset seinät.

Kun yksin asuvilta nuorilta aikuisilta kysyttiin, mikä olisi nykytilanteeseen sopiva asunnon koko, noin 40 prosenttia valitsisi 40–65-neliöisen asunnon. Siihen mahtuisi jopa yli neljä Martinlaakson miniyksiötä.

Vain viisi prosenttia vastasi, että haluaisi asua alle 30-neliöisessä asunnossa.

Alle 20-neliöisille asunnoille ei ollut kyselyssä edes omaa saraketta.

Julia Mokko, Iina Immonen, Puppu ja Liam, Kruununhaka, 60 neliömetriä, 1290 euroa.

Kissan nimi on Liam, eikä se suostu kiipeämään parvelle. Kissa on saanut nimensä Oasiksen laulajan Liam Gallagherin mukaan, mutta sitä ei saisi oikeastaan sanoa ääneen, omistaja Julia Mokko tähdentää. Oasis ei ole enää huudossa.

Mokon toinen kissa Puppu sen sijaan kurkistelee parven neliönmuotoisesta aukosta keittiöön. Se on parven ainoa vakituinen asukas. 60-neliöisen kruununhakalaisen kaksion kämppiksillä, Julia Mokolla ja Iina Immosella, on molemmilla omat huoneet, jotka ovat suunnilleen kalliolaisen yksiön kokoisia. Keittiö ja viereinen parvi toimivat yhteisenä tilana.

Kissan lisäksi parvella majoittuvat juhlavieraat. Muuten sitä käytetään enimmäkseen jonkinlaisena varastona. Parvella on sähköpiano, yksinäinen kaapinovi ja presidentti Martti Ahtisaaren passikuva, joka on päätynyt sinne valokuvaliikkeessä työskennelleeltä ystävältä.

”En ole mikään parvien ystävä”, Julia Mokko tunnustaa.

Mokko ja Immonen kulkevat vastavirtaa. Nuoret eivät ole kovin yhteisöllisiä asujia.

Ympäristöministeriön tuoreen raportin mukaan enää vain reilu kolmannes vastaajista haluaisi asua ystäviensä kanssa. Vielä vuonna 2014 kimppakämppäilyä kannatti noin puolet vastaajista. Samanaikaisesti soluasumisen suosio on laskenut pohjalukemiin. Entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa haluaisi asua enää reilu kymmenesosa vastaajista.

Kun yleinen elin- ja asumistaso nousee, nuoret seuraavat perässä.

Ensimmäiset solut olivat laitoismaisia rakennuksia kaukana keskustasta. Yhteiset suihku- ja wc-tilat olivat kerroksen käytävällä. Ensin kylpyhuoneet jaettiin muutaman asukkaan kesken, sitten siirryttiin soluista kimppakämppiin ja lopulta yksiöihin.

”En ole mikään parvien ystävä.”

Nuorten haaveet asumisesta ovat samankaltaisia kuin vanhemmilla ikäluokilla.

Helsingissäkin jopa 40 prosenttia 18–29-vuotiaista nuorista haluaisi asua tulevaisuudessa omakotitalossa. Lisäksi halutaan niitä samoja asioita, joita asuntoilmoituksissa aina toistellaan: hyviä palveluita ja luonnonläheisyyttä.

Mutta mitä seuraavaksi?

”En ole ihan varma, että nuoret kokevat asumistason nousua enää neliömäärän kasvuna”, sanoo asuntorahoitukseen keskittyneen Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus. Hän istuu myös Hoasin eli Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön hallituksessa.

Nuoret ovat ilmastotietoisia, Brotherus sanoo. Pieniä asuntoja puoltaa se, että mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän lämmitettävää. Lisäksi nuoret pitävät sijaintia tärkeämpänä kuin neliöitä. Siksi esimerkiksi opiskelija-asuntoja rakennetaan lähemmäksi keskustaa ja niihin suunnitellaan uudenlaisia yhteistiloja. Suomessa jo ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijat asuvat usein yksiöissä, mikä on kansainvälisesti harvinaista, Brotherus muistuttaa.

Tutkimusten mukaan moni nuori aikuinen haaveilee myös omistusasunnosta.

Haaveen toteuttamiseen on Brotheruksen mukaan tällä hetkellä pienituloisellakin paremmmat mahdollisuudet kuin koskaan aiemmin. Asuntoja kyllä on, mutta väärässä paikassa.

”Onko realistista päästä omistusasuntoon? On. Onko realistista päästä omistusasuntoon Helsingin kantakaupungissa? Valtaosalle ei. Ei ainakaan heti asumisuran alussa.”

Taika ottaa muovihäkistä käteensä sinisen linnun.

”Moi”, Taika sanoo ja painaa lintua vatsasta.

”Moi”, lintu vastaa ja välkyttää siipiään.

Lelupapukaijan lisäksi parvella on pieni sänky, lelukasoja ja paljon pehmoleluja: Babypossu, Pilvityyny, Puputipu ja My little ponyn Pinkie Pie eli Pinkkipiirakka.

Juuri ensimmäisen luokan aloittanut Taika asuu Eirassa äitinsä Juuli Kangasniemen kanssa 40-neliöisessä yksiössä, jonka vuokra on poikkeuksellisen edullinen, noin 850 euroa.

He nukkuvat samassa huoneessa, Taika parvella ja äiti sen alla. Tosin useimpina öinä Taika kömpii äitinsä viereen.

Kun kaksikko muutti asuntoon, äiti maalasi keittiön punaisen seinän valkoiseksi.

”Mä toivoin enemmän väriä, mutta äiti otti sitä pois”, Taika sanoo.

Taikan haaveissa parvella olisi sininen katto ja seinään olisi maalattu kukkia. Toistaiseksi he ovat pärjänneet ilman omia huoneita. Jos huoneita haluaisi lisää kohtuullisella hinnalla, olisi muutettava pois kantakaupungista, ja sitä Juuli Kangasniemi ei halua vielä tehdä.

Keskusta ei kuitenkaan ole nuorten aikuisten ykköstoive.

Vuoden 2016 Asukasbarometrin mukaan 20–29-vuotiaista noin neljännes haluaisi asua nykyisessä elämäntilanteessa keskustassa. Osuus on hieman suurempi kuin kolme- ja nelikymppisillä. Parhaiten keskustassa viihtyisivät 15–19-vuotiaat ja yli 60-vuotiaat.

Nykyisessä elämässä nuorten aikuisten suosituin asuinpaikka olisi pientalovaltainen alue.

Juuli Kangasniemi ja Taika, Eira, 39 neliömetriä, 850 euroa.

Suomen opiskelija-asunnot (SOA) on opiskelija-asuntoja vuokraavien yhteisöjen edunvalvontajärjestö. Sen toiminnanjohtaja Jani Sillanpää kertoo suhtautuvansa parviin lämmöllä ja nukkuneensa parvella mielellään kumppaninsa kanssa.

”Mutta tää on vähän sellainen aurajuusto ruoassa. Toiset tykkää, toiset ei”, hän sanoo.

(Asiaa harkittuaan Sillanpää pyytää korjaamaan lausuntoaan muotoon ”ananas pizzassa”.)

Sillanpää on rakentanut omistamansa kaksion parven itse: ostanut Starkilta puutavaraa, käsitellyt laudat puuvahalla ja ruuvannut kasaan.

Nykyään Sillanpää asuu kumppaninsa kanssa toisessa kaupungissa. Parvellinen kaksio laitettiin vuokralle. Vuokralaisen pyynnöstä parvi tosin purettiin.

Sillanpää haluaa tarkentaa, ettei hän koe olevansa vuokranantajana ”tuottotavoitteinen kapitalisti, joka ylläpitää tätä konsumeristista yhteiskuntaa”. Sellaisiksi asuntosijoittajat hänestä usein maalataan.

“Tää on vähän sellainen aurajuusto ruoassa. Toiset tykkää, toiset ei.”

Opiskelijalle edullisin asumisvaihtoehto on opiskelija-asunto. Niiden vuokrissa ei ole tuottotavoitteita, ja vuokrat nousevat suunnilleen elinkustannusindeksin mukaisesti. Ympäristöministeriön muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan Helsingissä yksityisissä vuokra-asunnoissa neliöhinta oli lähes kaksinkertainen opiskelija-asuntoihin verrattuna. Raportin laskelmien mukaan yhteiskunnalle olisikin halvempaa tukea opiskelija-asunnoissa kuin vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvia opiskelijoita.

Asuminen vie opiskelijoiden tuloista ison osan. Asumiskustannusrasitteinen-sanahirviöllä tarkoitetaan henkilöä, jonka tuloista vähintään 40 prosenttia menee asumiseen. Pääkaupunkiseudulla opiskelijoista tämän rajan ylittää yli 60 prosenttia, kun koko vuokraväestön osuus on alle 15 prosenttia.

Tosin: osa opiskelijoista nostaa opintolainaa, eikä sitä lasketa tuloihin mukaan.

Uudellamaalla asuvista 18–29-vuotiaista lähes puolet pitää vuokratasoa liian korkeana. Ympäristöministeriön ja Nuorisoasuntoliiton asumiskyselyn mukaan puolet vastaajista on joutunut säästämään muusta elämästä asumisen takia ja hieman pienempi osuus on saanut asumiseen sukulaisiltaan apua – useimmiten rahaa.

Tällä hetkellä opiskelijoista silti vain noin neljäsosa asuu opiskelija-asunnoissa. Suurin osa vuokraa kotinsa yksityisiltä vuokranantajilta. Sillanpää uskoo, että suhde voisi vielä kääntyä toisin päin. Mutta siihen tarvittaisiin lisää yksiöitä.

Kampin yksiössä on hämärää. Sähkösopimus ei ole enää voimassa.

Parvellisen 23-neliöisen asunnon omistaja Valtteri Virtanen vaikuttaa hieman turhautuneelta. Ilmoitus on ollut esillä jo yli kuukauden, mutta uutta vuokralaista ei ole löytynyt. Näyttöjä on kyllä ollut. Niissä on käynyt lähinnä vaihto-opiskelijoita ja ulkomaisia tohtoriopiskelijoita. It’s quite small, ranskalainen vaihto-opiskelija oli kommentoinut.

Koronapandemia on myllännyt vuokra-asuntomarkkinoita. Samaan aikaan kun asuntojen myyntihinnat ovat nousseet, on vuokrien nousu hidastunut ja asuntoja, etenkin yksiöitä, tullut tarjolle enemmän kuin vielä pari vuotta sitten.

Esimerkiksi Oikotiellä oli alkukesästä noin 34 000 vuokra-asuntoilmoitusta, kun kaksi vuotta aikaisemmin kesällä niitä oli noin 24 000. Samaan aikaan Helsingissä ilmoitusten määrä on lähes kaksinkertaistunut melkein 8 000:een. Toisaalta vuokra-asuntoja on ollut myös tyhjillään enemmän kuin aiemmin.

Vuokraajien markkinat tuskin kestävät enää kovin kauan, kun koronan vaikutukset asuntomarkkinoihin tasaantuvat, Suomen Hypoteekkiyhdistyksen Juhana Brotherus arvelee.

Virtasen Kampin yksiön vuokrapyyntö on tällä hetkellä 800 euroa. Sitä on laskettu jo kerran.

Valtteri Virtanen osti asunnon itselleen kolmekymppisenä. Sitä ennen hän asui asunnossa vuosia vuokralla. Aikoinaan asunnossa on kuuleman mukaan ollut huoneistohotelli. Parven alla on baaripöytä, kaksi jakkaraa ja pieni keittiötaso mikrolla.

Parvi lienee tuttu myös Virtaselle. Omista parvikokemuksistaan hän on kuitenkin niukkasanainen.

”Sinänsä se on hyvä ratkaisu varsinkin pienessä asunnossa.”