SYL haluaa stipendiohjelman, jonka kautta vainoa ja kriisejä pakenevat yliopisto-opiskelijat voisivat tulla Suomeen opiskelemaan, ministeriö selvittää

Norjassa Students at Risk -stipendiohjelma on ollut toiminnassa jo useamman vuoden. Saksassa vastaava ohjelma käynnistettiin tänä vuonna.

T:Teksti:

K:Kuva Shutterstock

Turkin Istanbulissa yliopisto-opiskelijat vastustivat presidentti Recep Tayyip Erdoğanin tekemää rehtorinimitystä tammikuussa 2021.

Turkin Istanbulissa yliopisto-opiskelijat vastustivat presidentti Recep Tayyip Erdoğanin tekemää rehtorinimitystä tammikuussa 2021.

Viitisen vuotta sitten Hector Ulloa oli Väli-Amerikassa sijaitsevan Hondurasin opiskelijaliikkeen edustaja ja oikeustieteiden opiskelijoiden yhdistyksen varapuheenjohtaja.

Hän osallistui opiskelijoiden demokratiaa puolustaviin mielenosoituksiin ja esiintyi julkisuudessa opiskelijaliikkeen edustajana. Ulloa kertoo saaneensa tappouhkauksia ja poliisin etsineen häntä yliopiston kampukselle tehdyssä ratsiassa.

Demokratia- ja vapauskehitystä seuraava Freedom House -järjestö määrittelee Hondurasin osittain vapaaksi maaksi. Maa on sekoitus demokraattista ja autoritaarista hallintoa.

Paikallisen järjestön kautta Ulloa ehdotettiin opiskelijaksi Norjan Students at Risk -ohjelmaan. Hänet hyväksyttiin, ja hän muutti Norjaan opiskelemaan kahden vuoden maisterintutkintoa.

Nykyään Ulloa on puheenjohtajana SAIH-järjestössä, joka on opiskelijoiden ja tutkijoiden kansainvälinen tukijärjestö Norjassa.

Juuri SAIH on alun perin lobannut idean Students at Risk -ohjelmasta maan hallitukselle yhdessä Norjan opiskelijajärjestön kanssa.

Valko-Venäjän ja Afganistanin tapahtumat ovat herättäneet yliopistoyhteisön miettimään, miten vainoa kohtaavia opiskelijoita voisi auttaa ja voisiko vastaava ohjelma toimia myös Suomessa.

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on ajanut hanketta ja käynyt asiasta keskusteluja muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Asia on noussut esille myös eduskunnassa, jossa vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen esitti hallitukselle kirjallisen kysymyksen afganistanilaisten opiskelijoiden tukemisesta.

Nyt opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää, millaisia mahdollisuuksia Suomella olisi auttaa kriisejä ja vainoa pakenevia korkeakouluopiskelijoita sekä myös tutkijoita ja muuta henkilökuntaa.

SYL:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Yuri Birjulin kertoo, että tavoitteena on saada käyttöön ohjelma, johon voisi hakea opiskelijoita mistä tahansa maasta, ei vain Afganistanista.

Esimerkiksi Norjaan on tullut Students at Risk -ohjelman kautta opiskelijoita muun muassa Nicaraguasta, Sambiasta ja Zimbabwesta sekä Valko-Venäjältä.

“Tämä olisi yksi väylä lisää sille, että edistettäisiin ihmisoikeuksia, saataisiin Suomeen huippuosaajia maailmalta, tiivistettyä yhteyksiä eri maihin ja tuettua opiskelijaliikkuvuutta.”

Birjulinin mukaan ohjelman avulla Suomi pystyisi tekemään myös kehitysyhteistyötä, joka perustuisi tasavertaisiin yhteyksiin globaalin etelän maiden kanssa. Tällaista kehitysyhteistyötä on korostettu myös Suomen Afrikka-strategiassa.

Korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä pitää tärkeänä, että opiskelumahdollisuuksien ja mahdollisten stipendien lisäksi selvitetään, miten opiskelijoita voitaisiin tukea myös maahantuloon ja työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä.

Suomessa toimivat jo kansainväliset Scholars at Risk ja Scholar Rescue Fund -ohjelmat, joiden kautta Suomeen on tullut muutamia tutkijoita.

Tiivistetysti ohjelma toimii Norjassa näin:

Norjan hallitus vastaa ohjelmasta ja rahoittaa sitä. Ohjelmalla on useita yhteistyöjärjestöjä, jotka voivat ehdottaa opiskelijoita ohjelmaan. Sellaisia ovat esimerkiksi Ulloan johtama SAIH, Norjan suurlähetystöt ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty.

Ulloan mukaan usein jokin paikallinen opiskelijajärjestö ottaa yhteyttä SAIHiin ja kertoo vainoa kohtaavasta opiskelija-aktiivista. SAIH pyytää opiskelijaa lähettämään todisteet opinnoista ja vainosta.

Vainoa ja riskejä arvioidaan yksilöllisesti, mutta usein kyse on siitä, että opiskelija on erotettu yliopistosta tai hän ei kykene jatkamaan opintoja aktivisminsa takia. Opiskelija on saattanut olla esimerkiksi opiskelijaliikkeen edustaja, jonka poliisi on ottanut kiinni tai joka on saanut tappouhkauksia. Joku on saattanut pyörittää järjestölehteä tai ollut aktiivinen sosiaalisessa mediassa, minkä takia heitä syytetään rikoksista.

“Ohjelman tarkoituksena on tarjota turvallinen paikka, jossa suorittaa opinnot loppuun”, Ulloa sanoo.

SAIH arvioi tiedot, ja jos opiskelija täyttää valintakriteerit, tiedot välitetään ohjelmasta vastaavalle taholle, joka arvioi opiskelijan tiedot ja valintakriteerit uudelleen ja välittää ne yliopistoille.

Sen jälkeen yliopistot ehdottavat opiskelijalle sopivaa tutkinto-ohjelmaa. Ne ovat lähes aina maisteritutkintoja, koska englanninkielisiä kandiohjelmia on Norjassa hyvin vähän. Opiskelija saa tarjouksen opiskelupaikasta ja jos hän hyväksyy sen, hän käy läpi tavallisen viisuminhakuprosessin.

Kansainvälisillä opiskelijoilla on oltava riittävästi rahaa, jotta he pystyvät maksamaan elämisen Norjassa. Viisumia varten Norjan maahanmuuttovirasto vaatii, että opiskelijalla on käytössä vähintään 12 353 kruunua (noin 1 200 euroa) kuukaudessa. Stipendiohjelmaan valitut saavat kuukausittain tämän minimisumman verran valtion tukea, jotta he saavat viisumin ja pystyvät maksamaan muun muassa asunnon ja ruoan.

Valmistumisen jälkeen osa palaa kotimaihinsa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty, koska he saattavat olla edelleen vaarassa esimerkiksi keskeneräisten oikeudenkäyntien takia.

Moni myös jatkaa itselleen tärkeiden asioiden edistämistä tavalla tai toisella – kuten Ulloa norjalaisen järjestön johdossa.

Yksi ohjelman menestystarina on zimbabwelainen Joana Mamombe. Hän opiskeli aikoinaan Students at Risk -ohjelman avulla Norjassa. Myöhemmin hän palasi Zimbabween, jossa hänet valittiin maan parlamenttiin oppositiopuolue Movement for Democratic Changen edustajana. Hän on parlamentin nuorin edustaja.

Mamomben tarina kuvaa kuitenkin myös poliittisen toiminnan varjopuolta. Viime vuonna Mamombe ja kaksi muuta naisoppositiojohtajaa kidnapattiin ja vietiin kidutettaviksi. Tekijöiksi epäiltiin valtion turvallisuusjoukkojen jäseniä. Myöhemmin naiset pidätettiin, koska viranomaisten mukaan he valehtelivat tapahtuneesta. Tapauksesta kirjoittivat muun muassa Amnesty ja useat kansainväliset mediat kuten brittilehti The Guardian.

Ulloa kertoo, ettei ohjelman tarkoituksena ole luoda erikoispalveluja tai mahdollistaa maahanmuuton säännöissä joustaminen. Siksi opiskelijat hankkivat viisuminsa samalla tavalla ja käyttävät samoja tukipalveluita kuin muutkin kansainväliset opiskelijat.

Suurimmaksi osaksi kokemukset opiskelijoista ovat olleet myönteisiä. Ulloa kertoo kuitenkin kuulleensa, että yliopistoilla on ollut vaikeuksia traumatisoituneiden ja psyykkisesti oireilevien opiskelijoiden kanssa.
Nykyään ohjelman uusia opiskelijoita pyritään alusta asti neuvomaan siinä, mistä he saavat apua mielenterveysongelmiin.

Ulloa on huolissaan siitä, että pandemiaa on käytetty tekosyynä rajoittaa demokraattisia oikeuksia. Erityisesti opiskelijat ovat usein demokraattisten kamppailujen eturintamassa.

“Kun demokraattinen maailma ottaa takapakkia, yhä useampi opiskelija on vaarassa aktivismin takia. Siksi tällaisia ohjelmia tarvitaan kansainvälisesti.”

Tähän mennessä norjalaisiin yliopistoihin on ohjelman kautta tullut noin 60 opiskelijaa. Vuosittain heitä tulee noin 10–15, vaikka paikkoja olisi kahdellekymmenelle. Kaikki hakijat eivät täytä kieli- tai akateemisia vaatimuksia.

“Meille on hakenut opiskelijoita, jotka puhuvat vain ranskaa tai espanjaa eivätkä he pääse Norjaan kielitaidon takia. Ehkä he voisivat hakea muualle, jos ohjelma leviäisi.”

Mahdollisuus siihen voi olla tulevaisuudessa olemassa. Suomen lisäksi Tanskan opiskelijajärjestö on lobannut ohjelmaa maahan. Myös Sveitsistä on oltu yhteyksissä SAIH-järjestöön.

Eikä Norja ole enää yksin. Tänä vuonna ohjelma on otettu käyttöön Saksassa, jossa se kulkee nimellä Hilde Domin -ohjelma.