Viime vuosina monissa tutkimuksissa on huomattu, että poikien oppimistulokset jäävät Suomessa keskimäärin heikommiksi kuin tyttöjen. Tuoreimmassa Pisa-tutkimuksessa pojat pärjäsivät tyttöjä heikommin niin lukutaidossa, matematiikassa kuin luonnontieteissäkin.
Samanlainen ero oli nähtävissä kahdeksannen luokan oppilaiden digitaitoja arvioineessa ICILS-tutkimuksessa. Lisäksi pojat ovat Tilastokeskuksen tietojen mukaan yliedustettuina koulupudokkaiden joukossa.
Tämä on horjuttanut käsitystä suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta ja herättänyt kysymyksiä ja spekulaatioita siitä, mistä erot johtuvat.
Yksi suosittu selitys liittyy biologiaan. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan erot selittyvät sillä, että poikien aivot vain kypsyvät hitaammin kuin tyttöjen.
Esimerkiksi viime elokuussa Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa lääketieteen ja psykologian asiantuntijat suosittelivat ottamaan opetuksessa huomioon ”neurobiologisen kypsymisen eritahtisuuden”.
Poikien etuotsalohkot ”kypsyvät” heidän mukaansa hitaammin kuin tyttöjen. Toisaalta helmikuussa 2020 Helsingin Sanomat kirjoitti tiedejutussaan, ettei käsitys tyttöjen ja poikien aivojen erilaisesta kehityksestä pidä paikkaansa.
Leidenin yliopiston apulaisprofessorin, aivotutkija Lara Wierengan mukaan ajatus poikien aivojen hitaammasta kypsymisestä voi tuntua houkuttelevalta, koska vastaavan viiveen voi nähdä murrosiän kasvupyrähdyksissä.
Lisäksi ensimmäiset aihetta tarkastelleet, 2000-luvun alussa julkaistut tutkimukset todella havaitsivat, että tietyt aivorakenteen muutokset tapahtuivat pojilla keskimäärin myöhemmin kuin tytöillä. Näitä tuloksia ei kuitenkaan ole sittemmin pystytty luotettavasti toistamaan.
Joitain eroja aivoissa kuitenkin on. Tuoreemmissa tutkimuksissa on havaittu, että selvimmät erot liittyvät yksilöllisen vaihtelun määrään kunkin sukupuoliryhmän sisällä.
On havaittu, että poikien välillä on suurempaa vaihtelua aivojen rakenteessa ja kehitystahdissa kuin tyttöjen. Wierengan tutkimusryhmä pyrkii parhaillaan selvittämään, ovatko aivojen eroavaisuudet yhteydessä eroihin käyttäytymisessä ja tiedonkäsittelytaidoissa.
Esimerkiksi älykkyystutkimuksissa on havaittu, että miesten välillä on enemmän vaihtelua älykkyydessä.
Nykytiedon valossa vaihtelu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti älykkyysjakauman ääripäihin, vaan miehet näyttävät olevan yliedustettuina jakauman häntäpäässä.
Huippuosaajien joukkoon pääsemiseen vaikuttavat Wierengan mukaan enemmän kulttuuriset tekijät – etenkin se, kuinka tasapuolisesti lapset pääsevät laadukkaan opetuksen piiriin.
”Eli ei ole kyse siitä, että meillä olisi luontaisesti enemmän miespuolisia neroja. Sen sijaan vaikuttaisi siltä, että pojilla on suhteessa enemmän alttiutta erilaisille oppimisvaikeuksille.”
Wierenga pitää mahdollisena, että selitys löytyy aiemmin mainitusta erosta: siitä, että poikien aivorakenteissa on enemmän vaihtelua kuin tyttöjen.
Varmaa tutkimustietoa asiasta ei kuitenkaan vielä ole. Wierenga korostaa, että sukupuolierot ovat joka tapauksessa niin maltillisia, ettei yksittäisen ihmisen aivojen rakenteesta voi tehdä mitään päätelmiä yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella.
Lisäksi on tärkeää muistaa, että aivot muovautuvat jatkuvasti uusien oppimiskokemusten myötä, erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. Vaikka tietty ryhmien välinen ero selittyisi osin eroilla aivorakenteissa, tämä ei tarkoita sitä, etteikö eroavaisuuksiin voisi vaikuttaa ympäristöä muokkaamalla.
Sukupuolten väliset ja sisäiset erot näkyvät myös Suomen Pisa-tuloksissa. On huomattu, että poikien tuloksissa on enemmän hajontaa.
Pisa-tutkimuksen kansallinen tutkimusjohtaja Arto K. Ahonen kuvailee hyvin samanlaista vinoumaa kuin Wierenga: osaamisjakauman yläpäässä sukupuolieroja ei näy, mutta heikoimmin suoriutuvien joukossa pojat ovat yliedustettuina.
Mitään yksiselitteistä syytä vinoumalle ei Ahosen mukaan ainakaan Pisa-aineistosta löydy.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tietyillä taustatekijöillä on suurempi vaikutus poikien kuin tyttöjen oppimistuloksiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi perhetausta ja kiinnostus oppiainetta kohtaan.
”Akateemisesti koulutetuissa perheissä koko keskustelukulttuuri on vähän erilainen kuin matalamman koulutustason perheissä, ja sitä kautta perhetausta voi vaikuttaa osaamiseen”, Ahonen selittää.
”Toinen tärkeä juttu on tietenkin se, kuinka paljon vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ilmeisesti on niin, että pojille vanhempien osallistumisella on suurempi merkitys kuin tytöille.”
Ahonen nostaa myös esiin sen, että Suomen Pisa-tulokset ovat kaiken kaikkiaan heikentyneet tasaisesti vuodesta 2006 lähtien.
Tämä on näkynyt eri tavoin eri oppiaineissa ja niiden oppimistulosten sukupuolieroissa. Esimerkiksi lukutaidossa tytöt ovat ensimmäisistä mittauksista lähtien pärjänneet poikia paremmin, ja ero on säilynyt, vaikka tulokset ovat yleisesti ottaen heikentyneet.
Toisaalta matematiikassa pojat pärjäsivät vielä vuosituhannen alussa hieman paremmin kuin tytöt. Sittemmin osaaminen on heikentynyt molemmissa ryhmissä, mutta pojilla jyrkemmin.
Tämä on johtanut siihen, että tytöt pärjäävät nyt matematiikassa paremmin kuin pojat.
Oppimistulosten huonontuminen koskee kaikkia, eivätkä taustalla olevat syyt välttämättä liity sukupuoleen sinänsä, vaikka herkkyys perhetaustan kaltaisille kriittisille taustatekijöille vaihtelisikin sukupuolesta riippuen.
Herää kysymys, kannattaako oppimistulosten heikentymistä tarkastella binäärisenä sukupuolikysymyksenä.
Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin asiantuntijoiden Jaana Saarisen ja Kirsi Siekkisen mukaan keskustelu oppimistuloksista pelkistyy liian usein poikien ja tyttöjen vertailuun.
Heidän mielestään huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että tyttöjen ja poikien joukossa on hyvin ja heikommin menestyviä oppijoita.
Suomessa on edelleen koulussa hyvin menestyviä nuoria, mutta heikommin menestyvät pärjäävät yhä huonommin. Samanaikaisesti motivaatio oppimista kohtaan on heikentynyt.
Muita muutostrendejä ovat sosioekonomisen taustan merkityksen kasvu, alueellisten erojen korostuminen ja eriytyvät koulutusvalinnat suurissa kaupungeissa.
Karvi tekee opetusministeriölle kesällä julkaistavaa selvitystä sukupuolten välisten ja sisäisten oppimiserojen syistä ja taustoista.
Siinä tuodaan Siekkisen ja Saarisen mukaan esiin, että tyttö–poika-jaottelun sijaan pitäisi tiedostaa, kuinka sukupuolta tehdään sosiaalisesti ja kulttuurisesti.
Lisäksi tulisi tarkastella muita eroja aiheuttavia tekijöitä, kuten yhteiskuntaluokkaa ja maahanmuuttajataustaa.
