Helsingin yliopistossa useimmin kesken jäävien opintojen joukossa ovat tilastotiede, kemia ja matematiikka.
Tiedot selviävät opetushallinnon Vipunen-tilastopalvelusta.
Sen mukaan prosentuaalisesti eniten keskeyttäneitä on tilastotieteessä. Toisena tulee kemia, kolmantena matematiikka.
Kaikki kolme kuuluvat Helsingin yliopistossa matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.
(Tilastojen kärjessä pyörii myös metsänhoito. Se saattaa johtua opintosuunnan vaihtamisesta metsätieteiden sisällä. Todennäköisemmin kyse on tilastointivirheestä, sillä Vipunen ja Helsingin yliopisto tilastoivat keskeytyslukuja eri koulutusalaluokitusten mukaan.)
Samat alat ovat pysyneet keskeytystilastojen kärjessä jo vuosia.
Vähiten keskeytyksiä Helsingin yliopistossa tehdään lääketieteen ja eläinlääketieteen opinnoista. Niissä keskeytysprosentti on 2 prosenttia.
Keskeyttämisen syynä voi olla esimerkiksi motivaation puute, koulutusalan vaihtaminen tai työllistyminen omalle alalle. Syyt vaihtelevat koulutusaloittain.
Vähiten keskeytyksiä Helsingin yliopistossa tehdään lääketieteen ja eläinlääketieteen opinnoista. Niissä keskeytysprosentti on 2 prosenttia.
Tilastotiede on kolmesta alasta opiskelijamäärältään selvästi pienin.
Viimeisimmän keskeytystilaston mukaan Helsingin yliopistossa on noin 250 tilastotieteen opiskelijaa.
Kemiaa lukee yli 500 opiskelijaa, matematiikkaa lähes 1 200. Luvut eivät tosin ole yksiselitteisen tarkkoja.
Kokonaisopiskelijamäärästä poistetaan tilastoitaessa muun muassa tohtorintutkintoa suorittavat ja henkilöt, joilla on puutteellinen henkilötunnus.
Tilastotieteestä vaihdetaan useimmiten matematiikan opintoihin. Tämä ei yllätä Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisten opiskelijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Matlu ry:n puheenjohtajaa Linnea Keltasta.
Hän uskoo, että matematiikan maisterivaiheen kattavilla suuntautumisvaihtoehdoilla on osuutta asiaan.
Kemian ongelma on yksinkertaisimmillaan se, ettei se ole kovin suosittu ala.
Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Kai Nordlund kertoo, että alalla on paljon pysyviä työpaikkoja hyvällä palkalla.
Lisäksi Kemia lukeutuu Suomen merkittävimpien teollisuuden alojen joukkoon. Silti yksikään kemian koulutus Suomessa ei Nordlundin mukaan houkuttele runsaasti opiskelijoita.
Vähäisistä hakijoista hyvin harva asettaa kemian ensimmäiseksi hakukohteeksi.
Syyn dekaani arvelee olevan osittain kemian imagossa. Alaa ei pidetä tarpeeksi jännittävänä.
Suurin yksittäinen syy kemian opiskelijakatoon ovat lääketieteen oppilaitokset. Niihin tähtäävät opiskelijat aloittavat Nordlundin mukaan usein kemian opinnot tavoitteenaan valmistautua lääketieteen pääsykokeita varten.
Helsingin yliopisto tutki muutama vuosi sitten kemian keskeyttäneitä opiskelijoita tarkemmin.
”Kemia toimii siis ihan hyvin tällaisena lääkiksen sisääntuloväylänä.”
Aloittaneista opiskelijoista jopa neljäsosa oli siirtynyt kandiohjelman aikana lääketieteelliseen
”Kemia toimii siis ihan hyvin tällaisena lääkiksen sisääntuloväylänä”, Nordlund sanoo.
Myös Keltanen mainitsee, että kemialla on vuosikausia ollut maine ilmaisena pääsykurssina lääketieteelliseen.
Fuksivuonna kemian, kuten monen luonnontieteellisen alan opinnoissa, kerrataan lukiossa opetettuja asioita.
Se tukee Keltasen mukaan lääketieteelliseen lukua. Hän ei silti väitä, että kursseista olisi lääketieteellisen pääsykokeissa välttämättä mitään hyötyä.
Matematiikan kohdalla kyse on Nordlundin mukaan toisinaan liian suuresta sisäänottomäärästä.
Melkein kahdensadan opiskelijan hyväksyminen kerralla voi tarkoittaa sitä, etteivät he kaikki ole tarpeeksi motivoituneita suorittaakseen tutkintoaan loppuun asti.
Siitä, että matematiikasta siirrytään yleisimmin opiskelemaan kauppatieteitä, Keltanen ei ole kuullut aiemmin.
Nordlund pitää vaihtosuuntaa tavallisena. Yliopistoa ei tarvitse välttämättä edes vaihtaa, sillä samasta opinahjosta löytyvät niin ekonometria kuin taloustiede.
Keltanen kuvailee matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan aineiden opiskelun olevan erityyppistä kuin lukiossa. Esimerkiksi matematiikan opintojen katsantokulma on yliopistossa toisenlainen.
Kursseilla keskitytään laskemisen sijaan lähinnä todistamaan. Keltasen mukaan opinnot koetaan Kumpulan kampuksella keskimäärin melko haastaviksi. Sitä moni uusi opiskelija ei osaa odottaa.
”Meidän vitsi siitä, että on helppo päästä sisään, mutta vaikea päästä ulos, pitää siltä osin jollain tasolla paikkaansa. Vaikka osaisit lukiossa hyvin luonnontieteitä ja pääset heittämällä sisään yliopistolle lukemaan kemiaa tai matikkaa, se ei vielä tarkoita sitä, että opinnot olisivat helppoja tai olisi helppoa valmistua”, hän sanoo.
Keltasella on keskeyttämisiä selittävä toinenkin teoria. Hän uskoo luonnontieteelliseen päätyvän verrattain monia ihmisiä, jotka eivät vielä hakuvaiheessa tarkalleen tiedä, kuinka laajat opiskelumahdollisuudet yliopisto ylipäätään tarjoaa.
Silloin on helppo valita koulutusala, joka on ollut lukiossa tai peruskoulussa mieleinen. Moni empivä opiskelija innostuu alastaan korkeakouluopintojen edetessä, kun taas osa saa lopetuspäätökselleen varmistuksen.
Osa keskeyttämisistä on siis tilapäisiä. Myöskään omalle alalle työllistymisen vuoksi keskeyttäneistä opiskelijoista ei ole selkeää tilastotietoa.
On kuitenkin hankalaa saada täsmällistä tietoa siitä, kuinka paljon ja mitä oikeasti keskeytetään.
Keskeytysmääriä vertaillaan aina lukuvuoden alusta seuraavan lukuvuoden alkuun. Tämä tarkoittaa, että opiskelija on voinut päätyä keskeyttäneisiin laiminlyömällä lukuvuosi-ilmoittautumisensa.
Jos hän jatkaa opintojaan myöhemmin saman lukuvuoden aikana, se näkyy vasta seuraavan vuoden tilastossa.
Osa keskeyttämisistä on siis tilapäisiä. Myöskään omalle alalle työllistymisen vuoksi keskeyttäneistä opiskelijoista ei ole selkeää tilastotietoa.
Yliopistot eivät saa dataa tietosuojan vuoksi automaattisesti. Tilastokeskus kerää tietoa keskeyttäneistä, jotka ovat työelämässä.
Luvuista ei kuitenkaan selviä, ovatko henkilöt työllistyneet omalle alalleen vai käyvätkö vain yleisesti töissä missä tahansa.
Luonnontieteellisillä aloilla on yleistä päätyä oman alan työpaikkaan jo opintojen aikana.
Se saattaa osin selittää alhaisempia valmistumisprosentteja.
”Tilanne on hyvin erilainen kuin esimerkiksi lääkärien koulutuksessa. Laki vaatii, että lääkärillä täytyy olla tutkinto. Olen joskus miettinyt, että jos laki ei vaatisi sitä ja yksityiset terveysfirmat palkkaisivat lääketieteen kandidaatteja parin vuoden opinnoilla töihin, niin kuinka moni sen jälkeen enää valmistuisi lääkäriksi”, Nordlund naurahtaa.
