Ylioppilaskunnan jäsenyyden hallinto-oikeuteen vieneet oikeustieteilijät hakevat valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta

Turun hallinto-oikeus hylkäsi marraskuussa kahden ylioppilaskunnasta eroamaan pyrkineen erohakemukset ja jäsenmaksujen palautusvaatimukset.

Turun yliopistossa oikeustiedettä opiskelleet Sami-Petteri Seppä ja Ville Laakso haluavat viedä ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä koskevan kysymyksen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Noin kaksi vuotta sitten Seppä ja Laakso jättivät eropyynnön Turun yliopiston ylioppilaskunnalle (Tyy) ja pyysivät sitä palauttamaan jo maksettuja jäsenmaksuja, mutta Tyy hylkäsi pyynnöt. 

Seuraavaksi Laakso ja Seppä tekivät valituksen Turun hallinto-oikeuteen. Marraskuussa 2020 sekin hylkäsi erohakemukset sekä jäsenmaksujen palautusvaatimukset. 

Ylioppilaslehti kertoi hankkeesta marraskuussa 2020.

Asian käsittely saattaa kuitenkin jatkua, sillä Laakso ja Seppä jättivät 7. joulukuuta valituslupahakemuksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 

Ville Laakso sanoi marraskuussa Ylioppilaslehdelle hallinto-oikeuden annettua päätöksensä, että kysymys pakkojäsenyydestä on hänelle ennen kaikkea periaatteellinen.

Seppä on samaa mieltä. Hän sanoo, että pakkojäsenyydestä on muodostunut heille oikeastaan ”vähän sivujuttu” koko asiassa.

Seppä kertookin olevansa erityisen kiinnostunut siitä, miten perustuslain pykälä 106 tulkitaan.

Se kuuluu näin:

”Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.”

Yksi hallinto-oikeuden päätöksen ja Sepän ja Laakson laatiman valituksen välisistä erimielisyyksistä liittyykin perustuslain takaamaan yhdistymisvapauteen ja yliopistolakiin, jonka mukaan yliopisto-opiskelijan on kuuluttava ylioppilaskuntaan.

”Varsinainen pihvi koko keississä on perustuslaissa oleva ilmeisyysvaatimus, eli se, milloin tuomioistuin voi jättää soveltamatta normaalin lain perustuslakiin liittyvän ilmeisen ristiriidan vuoksi”, Seppä sanoo.

Tässä tapauksessa kysymys olisi siitä, voisiko tuomioistuin todeta, että perustuslain yhdistymisvapaus ohittaa yliopistolaissa määritellyn ”automaattisen” tai ”pakkojäsenyyden”.

Kysymyksen ratkaisemiseen vaikuttaa myös se, että koska perustuslakivaliokunta on todennut, että pakkojäsenyydelle on ollut perusteet, tuomioistuimet huomioivat valiokunnan kannanoton. 

Yksi perusteista automaatiojäsenyyden hyväksyttävyydelle on ollut esimerkiksi se, että opiskelijoiden perusterveydenhuolto on ollut sidoksissa ylioppilaskuntiin. Tähän saakka YTHS:n palvelumaksu on maksettu ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä. 

Turun hallinto-oikeus totesikin näin:

”Hallinto-oikeus toteaa, että Sepän yhdistymisvapauteen kohdistuva rajoitus perustuu eduskunnan säätämään lakiin ja sille on ollut hyväksyttävät perusteet.”

Seppä ja Laakso kuitenkin katsovat, ettei asia ole vielä selvä.

He ovat vedonneet valituslupahakemuksessaan muun muassa perustuslakivaliokunnan lausumaan.

”Käsillä on siis tilanne, missä negatiivista yhdistymisvapautta loukkaava pakkojäsenyys perustuu sellaiseen perustuslakivaliokunnan varhaisempaan lausuntoon (PeVL 11/2009), josta perustuslakivaliokunta on itse myöhemmissä lausunnoissaan PeVL 24/2014 vp ja 33/2018 vp irtautunut”, valituslupahakemuksessa kirjoitetaan.

Turun ylioppilaslehti Tylkkäri uutisoi Sepän ja Laakson tapauksesta tammikuussa 2019.

Jutussa Tyyn silloinen pääsihteeri totesi, että yliopistolaki vaatii, että opiskelijat kuuluvat ylioppilaskuntaan, eikä laki jätä ylioppilaskunnalle harkinnan mahdollisuutta asiassa.