K-popin lyhyt oppimäärä eli k-popin neljä aaltoa, niiden tärkeimmät artistit, keskeisimmät musiikkivideot ja paljon tarpeettomia anekdootteja

K-popin nykyinen maailmanvalloitus on lähes 30 vuoden työn tulos. Ylioppilaslehti kokosi vuosikymmenten hitit soittolistaksi.

T:Teksti:

K:Kuva: Sweet Candy

Ylioppilaslehti haastatteli vuoden viimeiseen lehteen Sini Laitista, joka soittaa sunnuntaisin YleX:llä korealaista pop-musiikkia. 

(Ohjelma alkoi lokakuussa 2020, jatkuu toistaiseksi ja sitä voi kuunnella Yle Areenasta.)

Jutussa Laitinen puhuu korealaisesta pop-musiikista, sen trendeistä, koukuttavuudesta, sävellyksistä ja tulevaisuudennäkymistä. 

Nyt katse ja korvat käännetään menneisyyteen. 

K-popin maailmanvalloitus on lähes 30 vuoden työn tulos. Modernin k-popin historia on tapana jakaa vuosikymmenten mukaan neljään sukupolveen tai aaltoon. 

Jako ei ole kiveen hakattu. Ei ole saavutettu konsensusta esimerkiksi siitä, onko neljäs aalto jo alkanut vai ei. Tässä jutussa oletetaan – enimmäkseen selkeyden kannalta – että on.

1990-luku & ensimmäinen aalto

Useimmiten modernin k-popin katsotaan syntyneen vuonna 1992. Silloin kolmihenkinen poikabändi Seo Taiji and Boys debytoi radio- ja televisioyhtiö MBC:n kykykilpailussa.

Voittoa ei tullut, ja ensimmäisenä k-pop-bändinä pidetty kolmihenkinen yhtye toimikin vain neljä vuotta, mutta se ehti saada paljon aikaan. Se esimerkiksi toi räpin korealaiseen populaarimusiikkiin, mutta ennen kaikkea se raivasi tietä monille muille yhtyeille ja artisteille.

Samoihin aikoihin alkoivat syntyä modernin eteläkorealaisen musiikkiteollisuuden perustat. Vuonna 1995 Lee Soo-man perusti SM Entertainment -levy-yhtiön. Vuonna 1996 Seo Tajii and Boys -yhtyeen entinen jäsen Yang Hyun-suk perusti sille kilpailijaksi YG Entertainmentin ja vuotta myöhemmin artisti Park Jin-young JYP Entertainmentin.

Nämä kolme levy-yhtiötä hallitsevat edelleen Etelä-Korean musiikki- ja viihdebisnestä. Niiden kautta ovat kulkeneet lähes kaikki suosituimmat k-pop-yhtyeet ja -artistit.

K-poppia on 1990-luvulta asti tehty hyvin kaupallisesti ja suunnitelmallisesti.

Ensimmäinen “idoliryhmä”, josta on sittemmin tullut eteläkorealaisen pop-musiikin perusyksikkö, perustettiin jo vuonna 1996. Sen keksi SM Entertainmentin Lee Soo-man. Yhtye oli nimeltään H.O.T. (“Highfive Of Teenagers”) ja se villitsi nuorisoa Etelä-Korean lisäksi Japanissa ja Kiinassa.

Kuuntele myös: H.O.T., Sechs Kies, S.E.S., Fin.K.L.

2000-luku & toinen aalto

K-popin maailmanvalloitus käynnistyi toden teolla 2000-luvulla. Eteläkorealaisia TV-draamoja ja eteläkorealaista pop-musiikkia alettiin katsella ja kuunnella entistä enemmän myös Etelä-Korean ulkopuolella. Silloin uransa aloittivat myös monet sellaiset ryhmät ja artistit, joista tuli k-popille käänteentekeviä.

Esimerkiksi vuonna 2002 uransa aloitti vain 13-vuotias laulaja BoA. Hän tekee edelleen musiikkia. Viimeisin albumi, Woman, ilmestyi kaksi vuotta sitten.

Vuonna 2003 perustetun poikabändin TVXQ!:n menestys kiihdytti idoliryhmien tehtailemista ja levy-yhtiöiden välistä kilpailua. Vuosikymmenen puolivälistä alkaen joka vuosi perustettiin uusia bändejä, joista tuli myöhemmin k-popin klassikoita. Niille tuotettiin näyttäviä musiikkivideoita, joissa on paljon tanssijoita ja kunnianhimoisia koreografioita.

Ylioppilaslehden jutussa Sini Laitinen kertoo löytäneensä k-popin animen kautta. Niin kävi monelle muullekin.

Japanilainen populaarikulttuuri saapui Suomeen 2000-luvun alussa. Laitinen kuvaa aasialaista populaarikulttuuria kultiksi: j-rockista ja j-popista luiskahti helposti k-poppiin. Kuluneen vuoden aikana on ennakoitu, että seuraavana vuorossa saattaa olla c-pop, kiinalainen pop-musiikki.

K-popin levityksessä ja markkinoinnissa on lähes alusta asti hyödynnetty tehokkaasti internetiä ja sosiaalisen median alustoja. Twitteriä ei vielä ollut, mutta Youtuben ja Tumblrin kautta k-pop löysi uusia kuulijoita ja fanit toisiaan.

Kuuntele myös: BoA, Wonder Girls, Super Junior, TVXQ!, Brown Eyed Girls, T-ara, KARA, Girls’ Generation, SHINee, f(x), 2pm.

2010-luku ja kolmas aalto

2010-luvun taitteessa k-popin maailmanvalloituksessa lyötiin uusi vaihde silmään.

Yksi käännekohta tapahtui kesäkuussa 2011, kun SM Entertainmentin lippulaivat TVXQ!, Super Junior, Girls’ Generation, SHINee ja f(x) esiintyivät Pariisissa 7 000 ihmiselle. Jo paria vuotta aiemmin k-pop oli alkanut pilkahdella länsimaisilla singlelistoilla.

Jonas Brothersin kanssa kiertueella käyneen Wonder Girlsin Nobody käväisi vuonna 2009 ensimmäisenä eteläkorealaisena kappaleena Billboardin listoilla, 2NE1-yhtyeen To Anyone -albumi nousi iTunesin hiphop-albumilistalla toiseksi Eminemin Recoveryn perään. Vuonna 2011 Big Bang -yhtyeen Taeyangista tuli ensimmäinen aasialainen, jonka albumi on päässyt iTunesin R&B/Soul-listan sijalle kolme.

Ja sitten oli tietenkin PSY, jonka Gangnam Style rikkoi vuonna 2012 kaikenlaisia ennätyksiä. Vuonna 2014 samaa temppua yritettiin Hangover-kappaleella, johon hankittiin fiitiksi Snoop Dogg. Seuraavana vuonna Daddy-kappaleessa vieraili 2NE1-yhtyeen CL. Gentlemanin musiikkivideolla tanssittiin Brown Eyed Girlsin Abracadabran koreografiaa.

K-popin suosiota ja vaikutusvaltaa on pyritty kasvattamaan aktiivisesti myös muissa Aasian maissa.

Esimerkiksi Girls’ Generationin albumeista tehtiin japaninkielisiä versioita. Taiwanissa menestyneestä Super Juniorista tuunattiin Super Junior-M, joka iski Kiinan markkinoille mandariinikiinankielisillä kappaleilla.

Vuosikymmenen loppua kohti länsimainen lehdistö alkoi havahtua k-pop-ilmiöön ja suosion “pimeään puoleen”.

Vuonna 2018 SHINeen johtohahmo Kim Jong-hyun teki itsemurhan. Seuraavana vuonna kuolleina löydettiin Kara-tyttöbändiin kuulunut Goo Hara ja f(x)-yhtyeestä tuttu Sulli.

Goo Haran kuolemaan liittyi molka-nimellä tunnettu salakuvausskandaali. Hän oli haastanut entisen miesystävänsä oikeuteen seksin salakuvaamisesta.

Myös monia k-pop-tähtiä on epäilty ja tuomittu seksuaalirikoksista ja salakuvaamisesta. Viime marraskuussa Super Star K -laulukilpailussa menestynyt Jung Joo-young tuomittiin joukkoraiskaukseen osallistumisesta, samoin FT Islandin entinen jäsen Choi Jong-hoon.

Lue myös: Burning Sun Scandal: A Timeline of Allegations, Arrests and Involvement of Several K-Pop Stars (Billboard)

Kuuntele myös: BTS, Blackpink, EXO, Monsta X, TAEMIN, EVERGLOW, MAMAMOO, A.C.E.

2020-luku ja neljäs aalto

Kuten todettua, ei ole täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä aaltoa tällä hetkellä eletään – tai mihin aaltoon mikäkin yhtye tai artisti kuuluu.

Uusia idoliryhmiä ja yhtyeitä syntyy koko ajan. Marraskuussa debytoi esimerkiksi tyttöbändi aespa, jossa on neljän oikean jäsenen lisäksi neljä virtuaalijäsentä.

Kuluneen vuoden aikana BTS ja Blackpink ovat pistäneet monenmoisia ennätyksiä uusiksi Billboardin kärjessä piipahtelusta alkaen.

Viimeksi historiaa tehtiin tällä viikolla. Keskiviikkona BTS:stä tuli ensimmäinen eteläkorealainen pop-yhtye, joka on päässyt Grammy-ehdokkaaksi.

Kuuntele myös: Stray Kids, CL, CLC, TREASURE, aespa.

Kirjoituksessa on käytetty lähteenä teosta K-pop: A New Force in Pop Music 2011. Korean Culture and Information Sercive.

Spotifystä löydät Ylioppilaslehden laatiman k-pop-soittolistan. Siihen on koottu isoimpia hittejä vuodesta 1992 alkaen. Puuttuuko listalta jotakin olennaista? Reklamoi Tuija Siltamäelle Twitterissä @siltamaeki.