Pian Itä-Suomen ja Helsingin hanhille saattaa tulla kuumat paikat – Siitä pitävät huolen Otto Meri ja Hanhinyrkki

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Otto Meri antaa äänen helsinkiläisten hanhivihalle. Meri on ehkä keksinyt keinon, jolla EU-rajoitukset kierretään.

T:Teksti:

K:Kuvat: Antti Yrjönen

Jos saisi ampua, nyt kannattaisi jysäyttää.

Arabianrannan taivaalla kymmenet hanhet levittävät siipensä ja valmistautuvat laskeutumaan. Paljas rinta ottaa hyvin vastaan hauleja. Niin kertoo lähistöllä hihkuva Otto Meri, joka suuntaa taas kiikarinsa kohti taivasta.

”Ja lisää hanhia! Nyt on invasion!”

Meri on kokoomuksen kaupunginvaltuutettu, joka on kuluneen vuoden aikana antanut jos ei nyt kasvoja niin ainakin äänen helsinkiläisten hanhivihalle.

Ensimmäisen valtuustokautensa aikana Meri on tehnyt kaksi aloitetta valkoposkihanhien haittojen ja määrän vähentämisestä. Hän on kommentoinut hanhikysymystä usein ja usein värikkäin sanakääntein myös yleisönosastoilla ja sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi tähän tapaan:

13. heinäkuuta: Aivan järkyttävä tilanne Töölönlahdella. Valkoposkihanhia ja niiden ulostetta kaikkialla.

9. elokuuta: Maailmassa on noin miljoona valkoposkihanhea ja vain alle 400 saimaannorppaa. Siitä huolimatta Suomessa kuolee vuosittain ihmisen toiminnan seurauksena enemmän norppia kuin hanhia. Tämä on kestämätöntä.

Otto Meren mielestä hanhet haittaavat helsinkiläisten viihtyvyyttä. Siksi Helsingin pitäisi hakea poikkeuslupaa niiden kaatamiseen.

1. syyskuuta: Valkoposkihanhikoordinaattoreiden sijaan ongelman ratkaisemiseksi riittää kolme asiaa: ampuja, ase ja patruunoita.

”Kuulin Jan Vapaavuorelta, joka taas sanoi kuulleensa Ben Zyskowiczilta, että sitten kun sä olet puhunut tai kirjoittanut jostain teemasta sata kertaa, on vaara, että joku on ehkä saattanut huomata.”

Meri sai ensikosketuksen politiikkaan 14-vuotiaana, kun hän pääsi kokoomukseen TET-harjoitteluun. (”Voiko broilerimpaa paikkaa olla”, hän sanoo.)

Hanhikysymyksestä hän kiinnostui samoihin aikoihin kuin metsästyksestä noin seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen valkoposkihanhet ovat tulleet tutuiksi koiran kanssa partioidessa ja golf- ja jalkapallokentillä (viimeisimmällä golf-reissulla ylitse liitänyt hanhi töräytti tortun suoraan Joel Harkimon käsivarrelle). Mörkö-cockerspanieli tosin on isännän mukaan kiinnostuneempi valkoposkihanhien jätöksistä kuin itse hanhista.

Mörkö on oikeilla jäljillä, sillä Helsingin hanhikysymyksessä on pohjimmiltaan kyse paskasta. Hanhet ulostavat parin minuutin välein. Komppania hanhia täyttää puiston äkkiä pökäleistä. Se koettelee suomalaisten luontosuhdetta.

Meri teki ensimmäisen hanhialoitteensa syyskuussa 2017. Se kaatui, mutta kesäkuussa 2020 laadittu uusi hanhialoite sai taakseen valtuutettujen enemmistön. Helsingin kaupunginvaltuusto on nyt sitä mieltä, että valkoposkihanhet ovat ongelma, johon pitää puuttua. Aloite tullee valtuuston käsittelyyn vielä syksyn aikana.

Helsingin valkoposkihanhet viihtyvät Arabianrannassa. Sieltä on tullut “supportia” valtuutettu Otto Meren hanhien vastaiselle toiminnalle.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan kotimaisista noin 34 000 valkoposkihanhesta noin 6 150 asuu pääkaupunkiseudulla. Arabianrannan lisäksi ne viihtyvät Suomenlinnassa, Töölönlahdella ja Kaivopuistossa.

”Oon pitänyt Arabiaa semihippinä kaupunginosana, mutta täältä on tullut aika paljon supportia hanhihommalle. Täällä on niitä varmaan niin paljon, että vaaleenvihreen ihmisenkin pannu menee jumiin”, Meri kertoo.

Meri tarjoaa puuttumiskeinoksi Ruotsin mallia. Hanhia pitäisi hätistellä puistoista, esimerkiksi koiran avulla, hillitä kannan kasvua rei’ittämällä hanhien munat ja tarvittaessa ampumalla.

Moni haluaa kovempia keinoja.

Toukokuussa yli 52 000 ihmistä vaati maa- ja metsätalousministeriötä valmistelemaan lakimuutoksia valkoposkihanhien metsästämisen sallimiseksi. Syyskuussa perussuomalaiset jätti eduskunnalle toimenpidealoitteen, jonka tarkoitus on lisätä valkoposkihanhi riistaeläimeksi metsästyslakiin. Samaa on penännyt myös kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman, jonka mielestä ”hanhet tarvitsevat haulikkoa”.

 ”Suomen talous syöksyy, työpaikat ovat vaakalaudalla ja mitä tekee hallitus? Järjestelee buffet-peltoja hanhille”, Vestman mylvii oppositiosta.

Siinäpähän vaativat. Hanhien lahtaaminen on juridisesti erittäin monimutkainen kysymys.

Valkoposkihanhien suojelu perustuu vuonna 1979 tehtyyn Bernin sopimukseen eli Euroopan luonnonsuojelusopimukseen. Sen yhteydessä laadittiin ”liite II”, johon kirjattiin täysin rauhoitetut eläinlajit – muun muassa valkoposkihanhi.1

Sopimuksen allekirjoittaneet maat eivät voi laatia Bernin sopimuksen vastaista lainsäädäntöä, eli tässä tapauksessa heikentää valkoposkihanhien suojelua. Lintudirektiivillä ei voi sallia hanhien tappamista, ennen kuin ne on siirretty Bernin sopimuksen ”liitteeseen III” ja sen jälkeen lintudirektiivin ”liitteeseen II”, jossa luetellaan metsästettäviä lajeja.

Toistaiseksi se ei ole onnistunut. Vuosina 2018 ja 2019 Norja ehdotti siirtoa ja komissio esitti jäsenmaille Norjan ehdotuksen hyväksymistä, mutta hanke kaatui.2 Bernin sopimuksen muuttaminen ei myöskään automaattisesti johtaisi muutokseen lintudirektiivissä.3

Asiat ovat siis ajautuneet siihen pisteeseen, ettei valkoposkihanhien asema kansainvälisessä tai EU-lainsäädännössä muutu ainakaan lähitulevaisuuudessa.

Lintudirektiivi ei kuitenkaan määritä sitä, minkä lain piirissä lajin on kansallisesti oltava. Tähän asti valkoposkihanhet ovat Suomessa kuuluneet luonnonsuojelulain piiriin. Se tarkoittaa, että niitä saa tappaa vain poikkeusluvalla ja niiden hallussapito on kielletty. Vainajia ei saa hyödyntää, vaan ne pitää hävittää polttamalla tai hautaamalla.4 Siihen on tänä syksynä vaatinut muutosta jopa vasemmistoliitto.

”Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite ruokahävikin pienentämisestä, joten on käsittämätöntä, että kansallinen lainsäädäntömme edellyttää hyvän ruuan hävittämistä”,vasemmistoliiton kansanedustaja Jari Myllykoski höpisee.

Jos kansanedustajien enemmistö niin tahtoo, valkoposkihanhet voidaan siirtää metsästyslain piiriin ja määritellä riistalajiksi.

Sitä vaihtoehtoa on pohtinut myös elokuussa raporttinsa valmiiksi saanut maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön ”Hanhinyrkki”. Sen tehtävä oli pohtia keinoja valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen ja haittojen vähentämiseksi.

Työryhmä kuitenkin toteaa raportissaan, että koska kyse on lintudirektiivin nojalla suojellusta lajista, riistalajinakin valkoposkihanhi tulisi rauhoittaa koko vuodeksi.

”Valkoposkihanhen metsästys ei olisi siten mahdollista, vaan kyse olisi samasta menettelystä kuin luonnonsuojelulaissa eli poikkeusluvilla ampumisesta”, Hanhinyrkki toteaa.

Hanhinyrkin tähtäimessä eivät ensisijaisesti ole Töölön ja Arabian hanhet, vaan siperialaiset suursyömärit. Novaja Zemljalla asuvat hanhet talvehtivat pääosin Alankomaissa ja Saksassa ja tankkaavat meno- ja paluumatkoillaan Suomessa. Viime keväänä niistä noin 650 000 pysähtyi Itä-Suomessa ja aiheutti poikkeuksellisen mittavat vahingot.5

Viime vuonna valkoposkihanhien tuhoja korvattiin koko Suomessa noin 1,7 miljoonalla eurolla. Tänä vuonna saman verran upposi pelkästään kevään ajalta pelkästään Pohjois-Karjalaan.

Hanhinyrkin toimenpide-ehdotukset perustuvat pääosin nykyiseen lainsäädäntöön. Ne keskittyvät haittojen ja vahinkojen vähentämiseen kannan harventamisen sijaan.

Raportissaan Hanhinyrkki kannustaa viljelijöitä hakemaan poikkeuslupia hanhien ampumiseen. Niitä myönnettiin täksi ja ensi vuodeksi 115 viljelijälle yhteensä 3 555 valkoposkihanhen kaatamiseen, ja lisää on tulossa. Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä ehdotti syyskuussa, että kaatohommiin voisivat viljelijöiden avuksi lähteä varusmiehet.

”Samalla saataisiin hyvää harjoitusta tarkka-ampujakoulutettaville sekä haulikkoa kaupunkisodan tulitukiaseena käyttäville”, Kärnä tiedotti.

Kaatolupien tarkoitus ei ole harventaa kantaa, vaan karkottaa lintuja ei-toivotuilta alueilta. Vaikka valkoposkihanhia ammuttaisiin 150 000 ja Parikkalan pellot peittyisivät vereen, nälkäisiä elikoita olisi silti puoli miljoonaa.

Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi sanookin, että toistaiseksi on varsin vähän näyttöä siitä, että tappaminen olisi tehokas ratkaisu lintujen karkottamiseen.

Sillä saa kyllä yhden linnun karkotettua maallisesta maailmasta, mutta tehokkaampaa olisi järjestää linnuille korvaavia hanhipeltoja (Vestmanin sanoin buffet-peltoja), joihin ne voisivat siirtyä ei-toivotuilta alueilta. Munien rei’ittäminen on Lehtiniemen mukaan kallis ja työläs keino, eikä sillä ole todettu olevan merkittävää vaikutusta lintujen pesimäkantaan.

”Rei’ittämisellä tuskin saavutettaisiin mitään muuta kuin eläinsuojelujoiden kiukkuinen palaute.”

Koiran kanssa hätistely voi hänestä toimia, jos koira on ”oikein hyvin” koulutettu, mutta silloinkin linnuilla pitää olla jokin paikka, minne mennä. Muuten haitta vain siirtyy. Lopulta Hanhinyrkki päätyi mietinnössään samaan kuin työryhmät yleensä: tarvitaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Otto Merellä on oma suunnitelma hanhien pään menoksi. Hänestä tärkeintä olisi nyt saada Helsingin hanhikanta sellaiselle tasolle, että linnut tuovat ihmisille iloa ja edustavat ”monipuolista kaupunkiympäristöä”.

Lakia pitäisikin Meren mielestä tulkita niin, että Helsinki kärsii hanhien takia vahinkoja, ja siksi Helsingin pitäisi hakea kaupungin alueelle poikkeuslupaa.

Luvat ehtisi laittaa vireille ja saada voimaan talven aikana, kun hanhet ovat etelässä. Vahingoiksi voitaisiin laskea esimerkiksi hanhien aiheuttama viihtyvyyden ja puistoalueiden vähentyminen. Puistot takaisin ihmisille! Meri twiittasi heinäkuussa.

”Espoo on hakenut ja saanut poikkeusluvan hanhien hätistelyyn. On mahdotonta kuvitella, ettei Helsinki saisi lupaa, jos vain sitä hakisi”, Meri sanoo.

Syyskuussa Helsingin Sanomat haastatteli ”valkoposkifaneja”, jotka olivat huolissaan hanhien kohtaamasta vihapuheesta ja vainosta. Otto Meri ymmärtää heitä, sillä hän on viime aikoina lukenut filosofiaa. Georg Henrik von Wrightin teos Logiikka, filosofia ja kieli löytyi antikvariaatista.

”Se mielipaha, mikä meille aiheutuu, on hanhien luoma, mutta hanheen itseensä ei liity ominaisuutta, että ne ärsyttäisivät tahallaan.”

”He toimivat biologian mukaan ja ihmiset toimivat kulttuurin mukaan.”

Biologia käskee pian hanhien lähteä kohti etelää, mutta keväällä ne taas palaavat.

Ja silloin Otto Meri on valmiina.

RESEPTI:

”Töölönlahden puhdistusburgerit” Mikko Kärnän tapaan
(4 hengelle)

1 valkoposkihanhi
rasvaista kotimaista sianlihaa
1 kotimainen sipuli
1–2 kotimaista suolakurkkua
4 paksua siivua kotimaista cheddarjuustoa
4 itse leivottua briossia
Reilu ruokalusikallinen Poppamiehen Burgers & Ribs maus-teseosta
Heinzin tomaattiketsuppia

Ammu itse tai hanki jostain valkoposkihanhi. (Esimerkiksi Virosta, toivottavasti jatkossa myös Suomesta). Nylje hanhi, irrottele lihat ja jauha lihamyllyssä jauhelihaksi rasvaisen sianlihan kanssa. (9 osaa hanhea, 1 osa sianlihaa.) Ota talteen 450 grammaa lihaa ja pakasta loput. Sekoita mausteet hanhijauhelihaan ja muotoile 4 pihviä. Silppua sipulit ja siivuta suolakurkut. Grillaa pihvit. Halkaise ja lämmitä briossit. Levitä briosseille runsaasti ketsuppia. Pinoa briossin päälle pihvi, siivu kotimaista cheddarjuustoa, hienoa sipulisilppua ja suolakurkkuviipaleita. Viimeistele burgeri työntämällä siitä läpi pitkällä tikulla varustettu Suomen lippusuomalaisen ruuan kunnioittamiseksi. Tarjoa burgerit Lapin puikuloista valmistettujen ranskanperunoiden ja hyvän suomalaisen pienpanimolagerin kera. Nauti valkoposkihanhesta sen parhaassa muodossa – ruokana.

Viitteet

1. Laji oli vaarassa hävitä liiallisen metsästämisen takia.

2. Luonnonsuojelusopimuksessa on 51 osapuolta, joista 27 on unionin jäsenmaita. Liitteiden muljaamiseen tarvitaan ⅔ enemmistön hyväksyntä, eikä sellaista yksimielisyyttä ole toistaiseksi saavutettu.

3. EU:n sisäisen lainsäädäntöprosessin käynnistäminen vaatisi esimerkiksi poliittista tahtoa Euroopan komissiolta.

4. Teoriassa valkoposkihanhen saisi poikkeusluvalla syödä, jos ruhon hävittämiseen ei olisi muuta “tyydyttävää ratkaisua”.

5. Hanhet syövät nurmen ja oraat, ja niiden jätöksiä kulkeutuu karjan rehuun.