Elokuussa saimme iloisia uutisia: maailman ylikulutuspäivä siirtyi vuonna 2020 kolme viikkoa eteenpäin viime vuodesta. Siirtyminen johtuu etenkin hiilidioksidipäästöjen ja puutuotteiden kulutuksen vähentymisestä. Taustalla on tietenkin koronakriisi ja sen aiheuttama kulutuksen seisahtuminen.
Ei nyt silti riemuita: koronan aiheuttamat taloudelliset tuhot ja terveydellinen kärsimys on ollut massiivista. Monen työtilanne näyttää pysähdyksen seurauksena epävarmalta, ja aika harva voi sanoa, että kriisi olisi parantanut elämänlaatua. Kun taloutta pyritään elvyttämään, esiin on tuotu, että elpymisen on oltava kestävää.
Koronakriisi tuo mahdollisuuden pysähtyä miettimään arvomaailmaamme uusiksi. Miksi emme tavoittelisi maailmaa, jossa tulevat sukupolvet voisivat elää vapaina ja onnellisina, ympäristöä tuhoamatta? Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ei paljoa houkuta, jos lupauksena on vain elämän kurjistuminen entisestään.
Psykoanalyytikko Erich Fromm hahmotteli 1940-luvulla Pako vapaudesta -kirjassaan puolustusta demokratialle. Frommin mukaan fasismin houkutus on vahvimmillaan silloin, kun yhteiskunta ei kykene turvaamaan ihmisille arvokasta elämää. Hän muistuttaa, että demokratian on tarjottava ihmiselle edellytykset vapauteen, ei vain tehdä hänestä onnetonta kilpailijaa julmassa talouskoneistossa. ”Demokratia voittaa nihilistiset voimat vain jos se pystyy saamaan ihmisiin uskon, joka on vahvin mihin ihmismieli kykenee, uskon elämään ja totuuteen ja vapauteen – sellaiseen vapauteen joka on yksilöllisen minän toiminnallista ja omaehtoista toteuttamista.”
