Helsingin yliopistosta valmistui koronakeväänä poikkeuksellisen paljon opiskelijoita.
Vuoden 2020 ensimmäisen puolikkaan aikana yliopistolla on suoritettu sekä opintopisteitä että ylempiä korkeakoulututkintoja enemmän kuin tavanomaisina vuosina, sanoo päällikkö Johanna Lammi Helsingin yliopiston ohjausyhteistyön palveluista.
Vaikka epidemian aiheuttaman stressin ja nopealla aikataululla etäopiskeluun siirtymisen olisi voinut pelätä johtavan alisuoriutumiseen opinnoissa, näin ei näytä laajemmin käyneen. Päinvastoin opiskelijoiden kalentereiden tyhjeneminen on voinut edesauttaa opintojen suorittamista: aikaa opiskeluun on jäänyt enemmän.
”On kuitenkin vaikea arvioida, kumpi on vaikuttanut enemmän, korona vai Iso pyörä”, Lammi sanoo.
Iso pyörä tarkoittaa Helsingin yliopistossa vuonna 2017 tehtyä laajaa uudistusta. Tuolloin kaikissa tiedekunnissa siirryttiin uusiin koulutusohjelmiin, ja tutkintovaatimukset uudistettiin.
Takaraja vanhojen tutkintorakenteiden mukaan valmistumiseen oli asetettu tälle keväälle. Poikkeus-tilan takia takarajaa siirrettiin vuoden 2020 loppuun.
”Osasimme aavistaa ja toivoakin, että valmistuneita on tänä keväänä enemmän siirtymäajan vuoksi. Osa tästä paineesta kuitenkin siirtyi myöhemmäksi, kun siirtymäaikaa pidennettiin.”
Osassa yliopiston tiedekuntia on ollut selvästi enemmän valmistuneita kuin tavallisesti, osassa suunnilleen saman verran kuin normaalisti. Tarkempia johtopäätöksiä valmistuneiden määrästä tiedekuntatasolla Lammi ei uskalla vetää, sillä kaikki kesällä valmistuneet eivät rekisteröintiviiveen vuoksi välttämättä vielä näy tilastoissa. Poikkeustila ei kuitenkaan näytä vaikuttaneen ainakaan erityisen nega-tiivisesti opintojen suorittamiseen ja valmistumiseen.
”Opiskelijoilta on tullut palautetta, että he ovat kokeneet etäopiskelun joustavana. Tämä on voinut vaikuttaa positiivisesti valmistuneiden ja suoritettujen opintopisteiden määrään, ehkä vähän yllättäenkin.”
Vaikka HY:ssä on opiskeltu tänä keväänä ahkerasti, on poikkeustila vaikuttanut opiskelijoiden elämään monin tavoin – ja vaikuttaa vielä valmistumisen jälkeen.
Valmistuneet opiskelijat ovat kirjoittaneet gradujaan yksin ilman kasvokkaisten ohjaustapaamisten tai kirjastossa opiskelun suomaa apua. Toisaalta viimeinen opiskelijakevät on jäänyt vaille suuria opiskelijatapahtumia, kuten vappua.
Keväällä valmistuneet maisterit ovat myös siirtyneet opintojen jälkeiseen aikaan hyvin erilaisessa tilanteessa kuin edeltäjänsä. Kevään suurten lomautusaaltojen jälkeisille työmarkkinoille siirtyminen voi olla vastavalmistuneelle tavallista haastavampaa.
Ylioppilaslehti haastatteli neljää kevään maisteria. Vastavalmistuneet kertovat, millaista opintojen viimeistely etänä oli ja mitä heille nyt kuuluu.
MARIA LOIMA, 29, VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA
”Olen iloinen, että sain tutkinnon kasaan nyt keväällä. Henkilökohtaisesti suureksi avuksi oli se, että koronan lieveilmiönä kalenteri tyhjeni niin, että kaikki ylimääräiset menot peruuntuivat. Minua auttoi, että pystyin keskittymään vain graduun – valmistumista edisti kummasti, kun gradun sai valmiiksi.
Kotoa työskentely sopi minulle. Lisäksi minulla oli yksi korona-ajan kaveri, jonka kanssa molemmilla oli samat deadlinet gradussa. Kirjoitettiin yhdessä graduja kaverin kämpillä, eikä tehty mitään muuta tai nähty muita.
Vaikeaa gradun tekemisessä etänä oli se, että pääaineeni on käytännöllinen filosofia, ja filosofiassa usein keskustellaan asioista tosi perinpohjaisesti. Tätä ei tietenkään pystynyt samalla tavalla tekemään, kun graduseminaari oli Zoomissa. Seminaari oli mielestäni ehkä sellainen kahdeksan miinus arvosanaltaan, mutta toisaalta annan kiitoksen ja ylistyksen professorillemme, joka kuitenkin sai kaiken pelittämään etänä.
Pidin valmistujaisjuhlat täysin ulkotiloissa. Olin vuokrannut ravintolan, jossa oli tosi iso terassi, ja vietettiin siinä iltaa lähipiirin kanssa. Uskalsin pitää juhlat, koska tilastojen mukaan korona tarttuu ulkona huonosti. Oli ihanaa, että sain järjestettyä juhlat ja vähän hengähdettyä ja pidettyä hauskaa tämän kaiken keskellä.
Olen aika tunteellinen ihminen, ja tuntuu, etten osannut keväällä ennen koronaa arvostaa esimerkiksi viimeistä kertaa Unicafessa tai keskustakampuksella. Nyt olen tajunnut, että kun ei ole opiskeluoikeutta ja opiskelijakorttia, en enää pääse Unicafeen syömään rapeita kalapaloja. Siitä tuli haikea fiilis. Onneksi tiedän, että olen tulevaisuudessa aktiivisesti mukana sekä tiedekuntani että yliopiston alumnitoiminnassa ja tekemisissä koko suomalaisen opiskelijaliikkeen kanssa.
Opintojen loppuvaiheessa toimin yrittäjänä, ja valmistumisen kynnyksellä kiinnitin huomiota siihen, että tosi monessa paikassa oli YT-neuvottelut. Aloin miettiä, onko nyt hyvä aika hakea töitä, joten rupesin hankkimaan itselleni lisää asiakkaita, jotta voisin jatkaa yrittäjänä opiskeluiden päätyttyä. Sitten Eero Heinäluoman kabinettiin Brysseliin aukesi paikka, jota hain ja sainkin sen. Tämä on aika ainutlaatuinen mahdollisuus, joten kiva että kävi näin.
Kaiken kaikkiaan olen tosi kiitollinen siitä, miten keväällä yliopiston henkilökunta jousti, ja iloinen siitä, että valmistuin ja töitä löytyi. Brysselissä on upeaa, vaikka Belgiassa koronatilanne onkin aika hurja.”
TEEMU PALKKI, 35, HUMANISTINEN TIEDEKUNTA
”Korona-aikana valmistuminen tuntui oudolta. Ei oikein tiennyt, miten homma toimii, mutta kaikki hoitui yllättävän hyvin ilman tapaamisia, myös hallinnon osalta.
Gradun kirjoittaminen tosin vaikeutui koronan takia. Olisin kaivannut etenkin kirjaston palveluja, sillä kirjoittaminen ei yleensä onnistu minulta kotona. Tein töitä sitten muuallakin, esimerkiksi Humanistiklusterilla. Graduaineistoni oli kahdessa paikassa, kirjaston kellarissa ja Humanistiklusterilla. Ilman toista kopiota valmistuminen olisi viivästynyt kirjaston ollessa pois käytöstä.
Kirjaston mennessä kiinni pisti gradulle stopin kolmeksi–neljäksi viikoksi. Silloin mietin, valmistuuko gradu ollenkaan kevään aikana. Kotona oli vaikeampi keskittyä työskentelyyn, ja myös laitteiden puute hankaloitti sitä. Minulla on toinen näyttö, mutta Aleksandrian isot näytöt olisivat olleet avuksi, kun piti käyttää useampia aineistoja samaan aikaan.
On aika surullista, että viimeiset sitsit olivat jossain Zoomissa ja opiskelijaelämä jäi sellaiseen outoon tilanteeseen, jossa niitä ei enää ole. Vaikka en nyt varmastikaan lopeta sitseillä käymistä ihan suoraan. Valmistujaisjuhlia en ole pitänyt, mutta epävirallisesti kutsuin porukkaa terassille sinä päivänä kun jätin tutkintopyynnön.
Tällä hetkellä teen kahta työtä, joista toinen ei liity akateemisuuteen mitenkään, koska keväällä oli vain pakko kehittää jotain. Päivisin teen HYY:n hallintoasioita eli järjestän edustajistovaaleja ja opiskelijaedustajien valintaa. Öisin ajan rekkaa. Totesin jouluna, että en voi ajatella mitään muuta kuin gradua, eli töissä pitää tehdä jotain sellaista mikä ei vaadi ajattelua.
Keväällä tuntui, että on ihan turha edes hakea mitään töitä. Pari hakemusta tuli tehtyä, mutta en ole hirveästi nähnyt oman alan töitä olevan tarjolla – mikä se oma ala sitten ikinä onkaan. Ainakin järjestöhommat näyttivät vähenevän aika selkeästi, mutta se saattoi johtua siitäkin, että itse keskityin vain gradun tekemiseen.
Kyllähän minua kiinnostaisi vielä tehdä hommia, jotka ovat lähempänä omaa pääainetta eli suomen kieltä. Mutta eivät hallintohommatkaan haittaa – yliopistohallinto on hauskaa.”
FIINA, 28, MAATALOUS-METSÄTIETEELLINEN TIEDEKUNTA
”Koronakevät ei vaikuttanut koulunkäynnilliseen tilanteeseeni hirveästi. Palautin gradun huhtikuun alussa, eli pahin koronahässäkkä ei ehtinyt vaikuttaa sen työstämiseen paria viikkoa pidempään.
Etätöitä tein muutaman viimeisen viikon ennen gradun palauttamista, kun yliopistolta tuli ohjeistus, että älkää tulko paikan päälle. Kotona työskentely sujui hyvin, mitä nyt viimeiset jutut gradun suhteen käytiin ohjaajan kanssa läpi sähköpostin välityksellä. Se meni ihan kivasti, mutta kysymykset tuli minimoitua, kun sähköpostilla ne veivät molemmilta enemmän aikaa. Yliopistolla oli helpompaa, kun pystyin kysymään ohjaajalta kasvotusten neuvoja. Kotoa onneksi löytyi pöytätietokone, joten työn-teon kannalta edellytykset olivat minulle kotona yhtä hyvät kuin yliopistolla.
Opiskelijatapahtumissa ja illanvietoissa käymiseen korona ei osaltani vaikuttanut, sillä elämäntilanteeni takia ei olisi muutenkaan tullut käytyä. Valmistujaisjuhlia en ole pitänyt, mihin vaikutti osaltaan myös koronatilanne. Kiinnostus pitää juhlat oli entistä pienempi, kun niiden järjestely olisi ollut niin hankalaa.
Nyt on paljon ihmisiä, jotka ovat työttömänä ja etsivät töitä. Siksi tässä tilanteessa tuntuu ihan hyvältä olla äitiyslomalla. Muuten olisi voinut olla riski, että olisinkin kotona lomautettuna tai työttömänä koronan takia.
Olen miettinyt työmarkkinoita valmistumisen jälkeen, koska moni lähipiiristäni on joutunut lomautetuksi ja jopa irtisanotuksi. En ole kuitenkaan menettänyt yöuniani stressatessani sen vaikutusta omaan tilanteeseeni. Toisaalta en tiedä, kuinka kauan poikkeusolot jatkuvat: heijastuuko koronatilanne vielä siihen hetkeen, kun itse tulen palaamaan työmarkkinoille.”
MINNA MÄKITALO, 28, TEOLOGINEN TIEDEKUNTA
”Olin päättänyt, että valmistun tänä keväänä. Opintoni olivat kestäneet jo aika kauan. Olin keväällä jo töissä, ja olen vieläkin samassa duunissa asiantuntijana.
Keväästä tuli kuitenkin aika erilainen kuin olin ajatellut. Alkuvuoden olin opintovapaalla, ja koronan iskiessä palasin töihin. Keväällä mietin, olisiko pitänyt valmistua aiemmin, että olisi ollut erilainen maailmanaika. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että onnistuin valmistumaan, vaikka kaikki vähän levisi käsiin.
Ennen koronaa olin ehtinyt kirjoittaa gradua pari kuukautta. Se oli ihanaa ja tehokasta. Minulla oli kavereita, joilla oli myös opintojen kasaan raapiminen Ison pyörän takia kesken, ja usein mentiin yhdessä kirjastoon ja lounaalle. Ajattelin että kirjoitan viisi sivua viikkoon, niin saan työn valmiiksi, ja se etenikin tosi kivasti.
Kun lockdown tuli, jäin heti kotiin. Yhtäkkiä gradun tekemisestä tuli tosi vaikeaa: arjessa ei ollut enää mitään struktuuria, jota sai vaikka kirjastoon menemisestä. Gradu oli onneksi hyvässä vaiheessa, mutta huomasin etten enää pystynyt tekemään sitä samalla tehokkuudella.
Tekemisen rytmittäminen ja lopettaminen oli se vaikein osuus. Lisäksi olin tottunut näkemään ihmisiä, ja äkkiä en nähnyt ketään, sillä asun yksin. Se oli aika iso muutos. Parin viikon jälkeen todella ahdisti. Luovuus myös kärsii, kun ahdistaa, ja on vaikeampi tehdä luovaa ajattelua vaativia asioita – kuten gradun kirjoittamista.
Suurin motivaationi oli se, että kun valmistun, voin pitää valmistujaisjuhlat. Aina kun kirjoittaminen takkusi, suunnittelin juhlia. Sitten tuli korona. Juhlien sijaan sain vain sähköpostin, että Weboodiin on kirjattu, että olen valmistunut. Ja siinä se sitten oli, 10 vuotta elämästä.
Alkuperäinen suunnitelmani oli, että palautan gradun, palaan töihin ja alan sitten heti reippaasti etsiä uusia hommia. Työmarkkinat olivat kuitenkin aika eri näköiset kuin olin kuvitellut. Olen onnekas siinä, että töitä oli jo ennen valmistumista. Jos olisin valmistunut tänä keväänä ilman näin paljoa työkokemusta, olisin ollut todella peloissani. On myös huojentavaa olla laaja-alainen generalisti, jolla ei ole vain yhtä tiettyä juttua, mitä tehdä työkseen. Vaihtoehtoja onneksi on.
Nyt olen töissä AYY:lla [Aalto-yliopiston ylioppilaskunta] eli teen töitä opiskelijoille ja opiskelijoiden puolesta. Yhtäkkiä keväällä töissä oli kaikki levällään, kun ihmiset miettivät, miten saavat opinnot kasaan, ja miten pärjätä, kun kesätyöt menevät alta eikä ole rahaa. Erityisesti se näkyi kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, joilla on lukuvuosimaksut mutta ei mitään suomalaista sosiaaliturvaa. He olivat todella huolissaan siitä, menevätkö kesätyöt alta ja lentääkö ulos maasta. Siinä huomasi, miten etuoikeutettuna opiskelijana on itse saanut olla.”
