Yön vartija – haastattelussa Berghainin portsari Sven Marquardt

"Kun astuu ulos Berghainista ja onkin jo sunnuntai, ja ajan, paikan ja tilan taju on kadonnut… Se tarkoittaa, että on ollut hyvät bileet", Marquardt sanoo.

T:Teksti:

K:Kuva: Sara Hornig

Kuka: Sven Marquardt, 57

Asuu: Berliinissä

Tekee: Berghain-teknoklubin alkuperäinen, tunnetuin ja pelätyin ovimies. Päättää, ketkä bileisiin päästetään. Tehnyt uraa myös valokuvaajana. Marquardtin elämästä kertova Beauty and Decay -dokumentti esitettiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla syyskuussa.

***

Millainen on varhaisin yöelämään liittyvä muistosi?

Se on muurin murtumisen jälkeiseltä ajalta, klubilta nimeltä Planet, joka sijaitsi vanhassa berliiniläisessä varastohallissa. Juhlimme illasta seuraavaan aamupäivään asti. Kaikki halailivat ja olivat onnellisia. Se on fantastinen ensimmäinen klubimuisto. 

Miten päädyit ovimieheksi?

Jotenkin ihmisen täytyy maksaa vuokransa ja saada leipää pöytään. 1990-luvulla pidin taukoa valokuvaamisesta. Elin hyvin vahvasti klubimaailmassa, ja ajauduin portsariksi tienatakseni elantoni. 

Moni Bergahiniin pyrkivä tulee käännytetyksi ovelta. Miten klubille pääsee sisään?

Tyypillinen lehtimiehen kysymys! Klubi on pyörinyt jo 15 vuotta, joten ei sinne voi olla niin vaikeaa päästä sisään.

Millainen on ollut kaikkien aikojen kehnoin yritys päästä Berghainin ovimiesten ohi?

Seuraava kysymys.

Mistä tietää olleensa juhlissa liian kauan?

Parhaimmillaanhan sitä ei tiedä. Kun astuu ulos Berghainista ja onkin jo sunnuntai, ja ajan, paikan ja tilan taju on kadonnut… Se tarkoittaa, että on ollut hyvät bileet. Jos huomaa uupuvansa, voi mennä välillä kotiin lepäämään ja tulla seuraavana iltana takaisin. Itselleni tällaisia oireita ei ole koskaan tullut. 

Miksi teknosta on tullut niin suosittua?

Siksi, että hiphopin ja teknon jälkeen ei ole tullut mitään uutta, joskin tekno on kehittynyt uudenlaisiin suuntiin. 

Mikä on lempivärisi?

Pehmeä, syvä, samettinen punainen. Vaatteissa suosin ehdottomasti mustaa ja valkoista.

Valokuvaat ainoastaan filmille. Miksi?

Pidän filmikuvauksen yllättävyydestä. Se on salaperäistä ja sattumanvaraista digikuvaan verrattuna. Kuvaan aina luonnonvalossa, mutta mikään ei ole kamalampaa kuin suora auringonvalo. Mitä vähemmän valoa, sen parempi. 

Mitä ajattelet selfieistä?

Missään en ole nähnyt yhtä kauheaa selfie-kulttuuria kuin Los Angelesissa, jossa mennään täydessä meikissä rannallekin vain, jotta voisi ottaa yhden kuvan. Ei ole minun juttuni. Tänään joku juoksi perääni huutaen ”Mr. Berghain! Mr. Berghain!” ja halusi ottaa yhteisselfien. En minä ole Berghain, olen Mr. Marquardt! Mutta suostuin sitten kuitenkin.

Millaisia elämänohjeita antaisit parikymppisille?

Pysy omana itsenäsi. Riippumatta siitä, haluatko olla lakimies vai taiteilija: pyri tosissasi tavoitteitasi kohti. Itsemääräämisoikeus ja vapaus ovat aina olleet minulle tärkeitä.