Alakulttuurin kohtalona on yleensä joko valtavirtaistua tai unohtua.
Flow-festivaali todisti vuonna 2019, että suuri joki on napannut mukaansa mosh pitit. Vielä kymmenen vuotta sitten pitit kuuluivat lähes yksinomaan hardcore-punkkareille ja hevareille – ainakin Suomessa.
Flow’ssa pittejä näkyi tänä vuonna esimerkiksi punktaideprojekti Henrikin, räppäri Slowthain ja elektroniduo Amnesia Scannerin yleisössä.
Slowthain keikalla räppäri jopa pyysi itse yleisöltä erilaisia pittejä. Lisäksi hän kysyi yhden pitissä olleen nimeä. ”Peter.” ”Okay Peter, you’re the leader of the pit now. Everybody follow Peter.” Tai jotain sinne päin, joka tapauksessa pitille osoitettiin lavalta johtaja.
Henrikin keikalla päähahmo Janne Ahtiainen puolestaan huusi lavalta erikseen, että ”nyt sitä vitun ympyrää saatana”. Bändin jäseniä kävi myös osallistumassa pittiin, Ahtiainen bongorumpujen kanssa.
Valtavirtaan joutuminen hioo ilmiöltä kuin ilmiöltä terävät reunat. Pitit Flow’ssa, samppanjabaarien, whiskey sourien, hassujen hattujen ja ylipäätään erilaisten à la mode -vaatteiden luvatulla festivaalilla, ovat hyvin kaukana ilmiöstä, jossa on aiemmin ollut aitoa vaaran tuntua. Henrikin pitti ei näyttänyt valtavalta nyrkkitappelulta, mitä pitit punkkareilla ja hevareilla hulluimmillaan ovat.
Pittien valtavirtaistumista on kuitenkin ehditty jo odottaa. Yleisen käsityksen mukaan mosh pitit syntyivät hc-punk-skenessä 80-luvun alussa. Hiphop-yleisö alkoi moshata kenties ensimmäistä kertaa Beastie Boysin keikoilla 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa.
Käy järkeen, sillä Beastie Boys aloitti punk-bändinä. Pienimuotoinen pitti näkyy ainakin vuonna 1987 vuonna kuvatulla keikkataltioinnilla. Löytyy Youtubesta.
Vuonna 1993 hiphop-yhtye Onyx julkaisi kappaleen Slam, jonka nimi viittaa slamdancingiin eli moshaukseen. Kappaleen musiikkivideolla bändin jäsenet ovat mukana mosh pitissä. Yleisen käsityksen mukaan moshaushiphopissa alkoi levitä Onyxin ansiosta.
Slamin julkaisun jälkeen trap- ja industrial-tyylit nousivat hiphop-tuotannoissa suureen suosioon ja ovat suosittuja edelleen. 90-luvun alun hittikappaleiden soundiin verrattuna useimmat nykykappaleet kuulostavat hyvin aggressiivisilta.
Esimerkiksi Kanye Westin Blood on the Leavesin (2013) väliosiot (samplaukset TNGHT:n R U Ready -kappaleesta) melkein huutavat purkamaan energiaa jotenkin – ja maailmalla energiaa on purettu nimenomaan moshaamalla, kiitos Onyxin ja Kanyen erillisten kehotusten. Suomessa puolestaan esimerkiksi Eevil Stöön kappaleet aiheuttavat samanlaisia tunteita.
Ja katso, juuri Eevil Stöön keikoilla näkee pittejä.
Eevil Stööstä ei enää ole pitkä matka Amnesia Scannerin kappaleisiin.
Näin meemi leviää.
