Kevääni Carrie Fisherinä

Seksiä, vauhtihuumeita ja Tähtien Sota -elokuvia. Love Actually -palstalla kerrotaan rakkaustarinoita.

T:Teksti:

K:Kuva: Viivi Prokofjev

Elin parisuhteen päättymisen jälkeistä hortoiluvaihetta, jonka aikana omaksuin labiileja pyrkimyksiä irtosuhteiden harjoittamisesta vauhtihuumeiden kokeiluun. Tavoitteellisuuteni merkiksi kirjasin Word-tiedostoon kaikki ne kokemukset ja kyvyt, jotka koin tarpeelliseksi hankkia ollakseni mielenkiintoinen henkilö.

Irtoseksin ja huumeiden vetämisen lisäksi pieneen uomo universumiini kuului esimerkiksi ruuanlaiton opettelu ja 1001 elokuvaa jotka jokaisen on nähtävä edes kerran eläessään -kirjan läpi lukeminen.

Kaikkein leimallisinta tuolle ajanjaksolle oli kuitenkin tylsämielinen päihtyminen ja epätoivoiset lähestymisyritykset. Olin useampana viikonloppuna koettanut arasti hymyillä kaupungin kiilaskatseisille tytöille, ja kun yksi heistä lopulta hymyili takaisin, en osannut sanoa muuta kuin että haluaisitko lähteä meille katsomaan Tähtien sota -elokuvia. Tyttö halusi, ja niin me lähdimme.

Matkalla luokseni puhuimme kiistasta, joka liittyy Tähtien sota -saagan katsomisjärjestykseen. Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt elokuvista ainuttakaan, ja päätimme, että ne voi katsoa missä järjestyksessä tahansa. Kello oli aamuviisi, kun aloitimme sarjan kolmannesta elokuvasta, vuonna 1983 ilmestyneestä Jedin paluusta.

Päästessämme kohtaukseen, jossa Carrie Fisherin näyttelemä Prinsessa Leia makoilee Jabba The Huttin vankina pienissä metallibikineissään, avasi tyttö farkkujeni vyönsoljen. Sunnuntaiaamun alastomaan serotoniinivajeeseeni heräsin yksin. Keittiön pöydälle tyttö oli jättänyt post it -viestin, johon oli piirretty sydän ja jossa luki ”Carrie”.

Tapailumme jatkui konseptiltaan säännönmukaisena seuraavat kuukaudet. Kohtasimme satunnaisina viikonloppuina yökerhojen tai yksityisasuntojen sohvilla. Opin näiden tapaamisten lomassa, että tyttö oli harras streittari, mutten antanut sen vaikuttaa vastaopittuihin tottumuksiini. Päädyimme iltojemme päätteeksi aina lopulta tytön puutaloasuntoon, jossa laitoimme pyörimään Popcorn Timesta satunnaisen Tähtien sota -elokuvan ja naimme aamuun asti. Herätessäni iltapäivällä tyttö antoi minulle vettä, särkylääkettä ja suuseksiä. Emme ikinä laittaneet yhdessä ruokaa.

Kohtaamisemme jatkuivat, kunnes muutin kaupungista pois. Tämän jälkeen vaihdoimme kuulumisia Messengerissä joitakin kertoja ennen kuin yhteydenpitomme hiipui kokonaan. Joulukuussa 2016, kun Carrie Fisher kuoli elimistössään jäämiä kokaiinista ja MDMA:sta, ei kumpikaan meistä muistanut viestillä.”

J, 27

Haluaisitko kertoa rakkaustarinasi? Ota yhteyttä: paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi.