Oulu. Epäillyt raiskaukset. Maahanmuuttajat. Tätä media ja Suomi-Twitter päivät täynnä.
Iltalehden Mika Koskinen veti populistisen pelottelun äärimmilleen ja kirjoitti, että Suomessa on ”liikaa turvapaikanhakijoita, jotka muodostavat kansallisen turvallisuusuhan”. Lapin Kansassa Aki Taponen jatkoi ja kirjoitti, että ”viesti suomalaisista hyväntahtoisina hölmöinä ehti lisätä lähes hallitsemattomaksi ryöpsähtänyttä siirtolaistulvaa” ja että nyt ”asioista toivon mukaan uskalletaan puhua niiden oikeilla nimillä”. Kumpikin povaa maahanmuuttovaaleja, ja kumpikin mainitsee, että ilmastovaaleja ei sitten tule.
Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Sitä teki jo esimerkiksi kansanedustaja Anna Kontula, joka on todella tutkinut seksuaalista väkivaltaa. Keskustelu raiskauksista maahanmuuttokysymyksenä menee vikaan, Kontula kirjoitti.
”On kuitenkin höpsöä kuvitella, että yksikään seksuaaliseen väkivaltaan liittyvistä ongelmista ratkeaisi muutoksilla ulkomaalaislakiin. Ensinnäkin, ulkomaalaisten osalta karkotuksia tehdään jo nyt. Toiseksi, valtaosa seksuaalisen väkivallan tekijöistä on joka tapauksessa kantasuomalaisia. Kolmanneksi, rangaistukset eivät juurikaan ehkäise rikoksia, koska tekijä ei yleensä oleta jäävänsä kiinni.”
Rikoksen tekijöitä tai rikoksen uhreja ei voi typistää yhteen tai kahteen kategoriaan. Maahanmuuttajat eivät ole raiskaajia eivätkä väkivaltaisia. Jotkut yksilöt ovat, ja yksilöinä oikeusvaltio epäiltyjä rikoksen tekijöitä kohtelee.
Oikeusvaltio pitää myös kiinni ihmisoikeuksista. Kun Helsingin Sanomien Jussi Pullinen kirjoitti, että ”poliitikoille keskeiseksi on nyt noussut kysymys siitä, onko Suomesta turvaa hakeneen tekemä rikos tuomittavampi kuin täällä koko elämänsä asuneen ihmisen”, vastaus on, että ihmisoikeuksia kunnioittavalle poliitikolle tätä kysymystä ei ole.
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vuodelta 1948: ”Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan.”
Kyllä, laki rankaisee rikoksista tuomittuja, mutta se myös suojelee niin epäiltyjä kuin tuomittuja. Se tekee niin juuri Mika Koskisen ja Aki Taposen kaltaisten pelottelijoiden takia. Jos pelottelijoista hullaantuneille väkijoukoille annettaisiin valta, ihmisiä kuolisi. Lähellä sivullisten tappaminen on jo ollut.
Oli ihminen sitten raiskauksesta tuomittu tai siitä epäilty, tappaa häntä ei voi, sivullisista puhumattakaan.
Kuolemantuomiota ei voi langettaa, vaikka ihminen olisi todettu syylliseksi murhaan. Tosin vuonna 2011 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista oli valmis hyväksymään kuolemanrangaistuksen joissakin tilanteissa.
Nyt myös lähes satatuhatta suomalaista on allekirjoittanut kansalaisaloitteen, joka vaatii seksuaalirikollisen oleskeluluvan automaattista peruutusta ja karkottamista.
Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Jos ulkomaalainen väkivaltarikollinen karkotettaisiin tai käännytettäisiin automaattisesti kotimaahansa tai asuinmaahansa, josta hän on paennut perustellun kuoleman uhan takia, ja hänet tapettaisiin karkotuksen tai käännytyksen jälkeen, miten tämä eroaisi kuolemantuomiosta? Poissa silmistä, poissa mielestä?
Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Kuolemantuomio on aina uusi murha. Vaikka sen langettaisi oikeuslaitos, se ei murhasta muuksi muuttuisi. Oikeuslaitos ja valtio tekevät myös virheitä. Miten suu sitten pantaisiin, kun väärin tuomittu onkin jo ehditty murhata?
Niin paljon kuin mieli tekisikin epäinhimillistää väkivaltarikollisia, he ovat ihmisiä.
Oikeusvaltio on lääke sitä vastaan, että ihminen on luonnossa ihmiselle susi. Ihmisoikeudet ovat lääke sitä vastaan, että maahanmuuttajia kohdellaan yhtenä ryhmänä ja yritetään epäinhimillistää.
Kumpikin on lääke sitä vastaan, että väkijoukko tai valtio kohtelisi ihmisiä minään muuna kuin ihmisinä. Hyvässä ja pahassa.
