Marraskuun alkupuolella sähköpostiini kilahti huolestuttava tiedote.
Lukiolaiset hukkuvat stressiin, Suomen Lukiolaisten Liitosta kerrottiin. Saatteena oli tuoreesta kouluterveyskyselystä poimittu tieto: 35 prosenttia lukiolaisista on ollut kuluneen vuoden aikana huolissaan mielialastaan.
Pelottavan korkea lukema on heijastus aikuisten maailmasta. Hankenissa työskentelevä kauppatieteiden tohtori Charlotta Niemistö on tutkimuksissaan havainnut, että uupumus ja burnout-diagnoosit ovat yleistyneet jopa parikymppisillä nuorilla aikuisilla. Samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu myös muualta.
Uupumisen syitä etsitään usein luonteenpiirteistä: tämä ihminenhän on aina ollut perfektionisti, kympin tyttö, vaikean lapsuuden kokenut muiden miellyttäjä. Menisi terapiaan, siellä nämä asiat osataan ratkaista.
Samalla ylisuorittamisesta on tullut eräänlainen kieroutunut muoti-ilmiö, jota erityisesti media rakastaa. Ohimenevä väsähtäminen kuuluu jokaisen menestyjän kasvukertomukseen. 25–vuotias startup–guru ja ex-malli oli romahtaa, mutta sitten hän löysi mindfulnessin – Näillä vinkeillä pääset eroon suorittamisesta!
Muka-intiimejä henkilökuvia lukiessa tuppaa unohtumaan, ettei uupumuksessa tai burnoutissa oikeasti ole mitään ylevää. Kaikki eivät palaa vahvempina takaisin. Osa juuttuu pysyvästi kotiinsa tai Auroran sairaalan osastolle numero yhdeksän.
Jos kokonainen sukupolvi uhkaa uupua, ei keskeisin syy ole persoonallisuudessa vaan epävarmoissa tulevaisuudenkuvissa. Pätkätöissä, yt-neuvotteluissa ja prekaarissa työelämässä, joka kuin huomaamatta lohkaisee yhä suuremman osan vapaa-ajasta.
Uusimmassa Ylioppilaslehdessä tutustutaan epävarmuuden asiantuntijoihin: yrittäjiin.
Poliittiset linjapuheet ja startup-oppaat antavat yrityksen perustamisesta ruusuisen kuvan. On huppareita, kaukomatkoja ja luovia neroja, jotka lyövät älyttömillä ideoillaan isosti rahoiksi.
Kuva on harhaanjohtava, mutta sen avulla yrittäjyyttä markkinoidaan etenkin nuorille, sillä heidän harteillaan maamme pian makaa. Strategia on kätevä. Parhaassa tapauksessa syntyy uusi Nokia; pahimmassa vain alityöllistetty yrittäjä, joka ei kuormita järjestelmää, sillä esimerkiksi työttömyysetuus ei hänelle kuulu.
Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä toimii pitkälti vakituisessa työsuhteessa olevien ehdoilla. Yksinyrittäjät, freelancerit, kevytyrittäjät ja muut muotista poikkeavat (he, joita tulevaisuudessa on yhä enemmän!) ovat hankalassa välikädessä. Sitä tosin ei arvaisi lukiessaan otsikoita, joissa yrittäjä on onnekas sankari.
Startup-hypessä onkin paljon samaa kuin ylisuorittamista käsittelevissä lehtijutuissa: kun huomio kohdistuu yksittäisiin menestystarinoihin tai opettavaisiin tragedioihin, taustalla olevat rakenteet sivuutetaan.
Se on paitsi hölmöä, myös haitallista. Pöhinästä ei ennen pitkää ole enää iloa, jos muu Suomi on hukkumassa stressiin.
