”Meillä on vain yksi maapallo ja kokoomus suojelee sitä”, twiittasi kansanedustaja Mia Laiho (kok) 21. elokuuta.
”Jokaisen puolueen pitäisi esitellä avoimesti ilmastokorttinsa”, nokitti vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vihreiden eduskuntaryhmän kokouksessa.
Mahtipontisimmaksi heittäytyi pääministeri Juha Sipilä. ”Suomesta on tehtävä ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suurvalta”, Sipilä linjasi keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa.
Hyvät poliitikot: tepä näppäriä olette!
Olette tehneet ilmastonmuutoksesta poliittisen keppihevosen, jonka turvin vastapuolta on kätevä mätkiä. Historian kuumin kesä osui teidän kannaltanne mainioon väliin. Nyt jos koskaan on oikea aika kisailla Suomen Virallisen Ilmastopuolueen tittelistä, sillä kevään eduskuntavaalit lähestyvät vauhdilla.
Suuret puheet voivat hyvinkin johtaa vaalimenestykseen. Valitettavasti maapalloa ei kuitenkaan pelasteta neljän vuoden välein käytävällä sanasodalla – etenkin, kun sanat ja teot ovat jälleen kerran räikeässä ristiriidassa keskenään.
Rujo esimerkki löytyy Itämereltä. Loppukesän poikkeuksellinen sinilevämössö on aiheuttanut kansalaisissa kauhistusta, mutta leväseurannasta vastaava Suomen ympäristökeskus Syke ei vielä elokuun lopulla ollut päässyt tutkimaan tilannetta tarkemmin.
Se johtuu rahapulasta. Helsingin Sanomat uutisoi 17. elokuuta, että Sykellä ei budjettileikkausten takia ole ollut varaa vuokrata laivaa, jolla se olisi voinut kuljettaa tutkimuskonttejaan merelle.
Ainakaan poliitikkoja ei voi itseluottamuksen puutteesta syyttää: vaatii pokkaa esiintyä ympäristönsuojelun suurena sankarina, kun on ensin leikannut tutkimuksesta ja koulutuksesta kaksin käsin.
Ihmisen muisti on lyhyt. Kaikkien aikojen hellekesä jää taakse, vaalit tulevat ja menevät. Se tarkoittaa, että ennemmin tai myöhemmin ilmastosta meuhkaaminen vaimenee jälleen.
Kuten toimittaja Pekka Torvinen tämän lehden kansijutussa huomauttaa, niin on käynyt aina ennenkin. Ilmastonmuutoksen tuhoisuudesta alettiin puhua jo 1970-luvun lopulla. Keinot sen torjumiseen olivat olemassa, mutta niitä ei käytetty.
Sen vuoksi olemme nyt tilanteessa, jossa maapallon keskilämpötila kohoaa liki katastrofaalista vauhtia ja Grönlannin pohjoisrannikon ikuiseksi uskottu jääpeite on alkanut sulaa. Jahkailu on koitumassa tuhoksemme.
Yhdysvaltain entisellä senaattorilla Carl Haydenilla oli tapana luokitella poliitikot kahteen kategoriaan: showhevosiin ja työhevosiin. Edelliset pääsevät toki parrasvaloihin, mutta vain jälkimmäisten työllä on todellista merkitystä, Hayden tuumasi.
Ole siis työhevonen, Hayden ohjeisti nuorempia kollegoitaan. Sen neuvon turvin hän itse istui senaatissa kunnioitettavat seitsemän kautta, miltei kuolemaansa asti.
Myös suomalaisten poliitikkojen soisi ottavan oppia Haydenilta. Ilmastonmuutosta ei torjuta lehtien palstoilla nokittelemalla vaan asiantuntevalla ja ripeällä lainsäädäntötyöllä.
Ilman sitä meitä ei tällä planeetalla kohta enää ole.
