Tarinoilla on valtaa. Niin paljon, että ne jyräävät tiedon ja järjen, kuten toimittaja Jaakko Lyytinen kirjoitti tammikuun Helsingin Sanomissa. Tarinat herättävät tunteita ja tunnepuhe korvaa faktat, Hanna Nikkanen kolumnoi Imagessa aiemmin samassa kuussa.
Lausunnot kannattaa pitää mielessä, kun kuulee tarinan nimeltä Vanhan kulttuuriskandaali. Sitä on kerrottu lähes vuoden ajan iltapäivälehdissä ja kaiken maailman entisten kanslereiden mielipidekirjoituksissa. Se on nyyhkytarina, joka menee näin:
Vanha ylioppilastalo vuokrattiin tämän vuoden alussa Royal Ravintoloille, kaupalliselle paholaiselle. Ylioppilaskunnan musiikkijärjestöt, niistä suurimpana Ylioppilaskunnan laulajat, ei saa järjestelyn takia harjoitella Vanhalla ilmaiseksi.
Ei, vaikka laulajat ovat aikanaan osallistuneet uusrenessanssirakennuksen pystyttämiseen ja veisanneet siellä 143 vuotta. Rahanahne HYY on vienyt korkeakulttuurilta synnyinkodin.
Mediassa on annettu ymmärtää, että kaikkien kuuluu vastustaa tällaista perinteiden teurastamista. Niin paljon, että oikeastaan koko ylioppilaskunnan jäsenmaksun pitäisi olla vapaaehtoinen, kuten entinen kansleri Kari Raivio esitti mielipidekirjoituksessaan Hesarissa:
”Voisiko opiskelijalle antaa oikeuden itse päättää, haluaako hän antaa jäsenmaksunsa firman tuloksen tekoon vai käyttää sen johonkin itselleen tärkeämpään?”
Tunnekuohuissaan Raivio ei pystynyt järkeilemään, että opiskelijat päättävät jäsenmaksurahoistaan jo nyt. HYY:n edustajisto, joka on opiskelijoiden vaaleilla valitsema, tukee Vanhan vuokrauspäätöstä.
Ilmeisesti Raivio kuitenkin kokee tietävänsä paremmin, mitä opiskelijoiden rahoilla pitäisi tehdä. Aivan kuten ne yli 70 muutakin suomalaista vaikuttajaa – esimerkiksi Martti Ahtisaari – jotka ovat allekirjoittaneet kuoron kirjaileman emootioihin vetoavan adressin.
Tarinan ja tunteiden jyräämäksi on jäänyt kuitenkin eräs tosiseikka. Ylioppilaskunnan laulajat voivat halutessaan jäädä kehtoonsa harjoittelemaan. Heidän pitäisi vain tehdä alivuokrasopimus Royal Ravintoloiden kanssa.
Laulajat ovat myöntäneet, että heillä olisi varaa maksaa vuokra, kuoro kun on varakas. Se ei tosin kerro kuinka varakas, sillä rikkaat eivät ole sympaattisia uhreja tarinoissa.
Laulajien omaisuudesta huolimatta HYY on jopa luvannut maksaa vuokrakuluista 60 000 euroa vuodessa. Siitäkin huolimatta, että musiikkijärjestöjen 300 jäsenestä vain puolet on opiskelijoita. Kyllä opiskelijoiden rahalla ollaan valmiita tukemaan kulttuuria, siitä ei kenenkään tarvitse olla huolissaan.
Mutta kuoro ei suostu järjestelyyn, sillä kyse on ”periaatteesta”.
Niin onkin. Tunteeseen perustuvasta periaatteesta.
Lisää aiheesta täällä.
Teksti: Vappu Kaarenoja
Kuva: Noora Isoeskeli