Pakolaisleirin pystyttäjä

T:Teksti:

Kolme onnekasta siirtyy lomakkeet kourassa ulos vastaanottokeskuksesta metsän keskellä Ylöjärvellä. Turvapaikkahaastattelu on juuri loppunut, ja päätös on myöntävä. Osa porukasta taas on murheen murtamia: pitkän matkan jälkeen he ovat saaneet kielteisen päätöksen.

Viisi perhekuntaa on vaeltanut kuvitteellisesta Zuboumban valtiosta lähdön jälkeen läpi Euroopan: selvinnyt pakolaisleiriltä ja ylittänyt miinakenttiä. Väsymys on kova.

Yksi Youth on the Run -roolipelin kouluttajista ja järjestäjistä on 23-vuotias oikeustieteen opiskelija Viljami Aarbakke Helsingin yliopistosta. Punaisen Ristin järjestämää vuorokauden mittaista roolipeliä pelattiin ensimmäistä kertaa Suomessa Ylöjärvellä Tampereen lähellä tasan vuosi sitten.

Roolipelin tarkoituksena oli tutustua pakolaisten pakomatkaan ja humanitaariseen oikeuteen aidon tuntuisten tilanteiden avulla.

”Roolipeli on Tanskassa ja Norjassa erittäin suosittu. Norjassa lähes kaikki ripari-ikäiset suorittavat kyseisen roolipelin”, Aarbakke sanoo.

Ylöjärvellä pelikenttä oli rakennettu suo- ja metsämaastoon. Ruokaa pelaajat saivat sen verran kuin oikeallakin pakolaisleirillä: kupillisen riisiä ja ruokalusikallisen öljyä. Seuraavan kerran peliä pelataan partiolaisten Huima 2012 -leirin yhteydessä Lopella heinä-elokuun vaihteessa.

”Humanitaariseen oikeuteen perehtyminen ja roolipelaajien kouluttaminen edistää sekä omaa ammatillista osaamistani oikeustieteilijänä sekä Punaisen Ristin tavoitteita.”

Kolmatta vuotta opiskeleva Aarbakke on muutenkin laajalti mukana järjestön toiminnassa. Hän auttaa Läksyhelpissä maahanmuuttajataustaisia lapsia ja organisoi tapahtumia kulttuuri-illoista piknikkeihin kansainvälisessä klubissa. Sen lisäksi hän istuu monessa SPR:n työryhmässä ja hallituksessa.

Tänä vuonna Punaisessa Ristissä vietetään nuorten vuotta. Vapaaehtoistyöhön nojaavassa järjestössä on havahduttu siihen, että nuoria on yhä vaikeampi saada mukaan avustustyöhön. Aarbakke toimi jo peruskouluaikana satunnaisena Nälkäpäivä-kerääjänä.

Toissa vuonna hänet valittiin järjestön nuorisodelegaatioon, joka matkusti neljäksi kuukaudeksi Nepaliin työskentelemään koulujen katastrofivalmiushankkeen parissa.

”Nepalin komennus opetti selviytymään tilanteista, joissa vastakkain oli suomalainen suorapuheisuus ja nepalilaisten kyvyttömyys sanoa ei. Siinä oppi tunnistamaan, mitä kulloinenkin nepalilaisten kyllä tarkoitti. Joskus se oli ehkä, toisinaan ei todellakaan ja joskus se jopa tarkoitti kyllä.”

 

Sanat Maria Pöyskö, kuva Otto Donner