”Kiinnostaisiko päästä tekemään unelmiesi työtä?” ”Totta kai.” ”No entä miltä kuulostaisi diili, jossa maksamme työstäsi kolmasosan alasi käyvästä palkasta? Vieläkö kiinnostaa?”
”Ei, ei kiinnosta, kiitoksia tarjouksesta, mutta kieltäydyn kusemasta kollektiivisiin muroihimme”, vastauksen pitäisi tietenkin olla.
Ylioppilaslehti pyysi ministeriöiltä selvityksen siitä, kuinka paljon niissä on työskennellyt viimeisen kolmen vuoden aikana korkeakouluharjoittelijoita ja työelämävalmennettavia. Jälkimmäisiä löytyi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti eniten ulkoministeriöstä. Ministeriö on viime vuosina lisännyt valmennettavien käyttöä.
Ulkoministeriö on tietoinen maineestaan nuorten maistereiden halpatyöllistäjänä. Puolustukseksi sanotaan, että kun hienoa CV-merkintää himoitsevia on tunguksi asti, on ”harjoittelupaikan” tarjoaminen kaikkien etu.
Ei se ole. Järjestelystä kärsivät ne yliopistosta juuri ulos putkahtaneet maisterit, joiden tililtä ei löydy säästöjä elinkustannusten kattamiseen esimerkiksi suurlähetystöharjoittelun ajaksi. Tai ne maisterit, joilla opintolainan lyhennykset painavat päälle.
Ulkoministeriö ja muutkin ministeriöt ottavat varmasti työelämävalmennettavia riveihinsä niin kauan, kun hakemuksia saapuu. Avaimet ovat meidän käsissämme. Solidaarisuutta, toverit!
Hannu Hallamaa
