Bar 21:n hämärä häivyttää ajan. Maanantaiaamuna kymmeneltä vihreäplyysiset penkit ovat pääosin vapaana. Jukeboksin vieressä istuvalla asiakkaalla on kaurismäkeläisesti suitut hiukset. Soi junttausrock.
Kallio-liikkeen perustaja Erkki Perälä, 29, juo teetä.
”Toi kulma on selvästi indikaattori siitä, mitä Kalliossa tapahtuu.”
Perälä viittaa sohjoisen Helsinginkadun yli Kaarlenkadulle, Roskapankin viereiseen luomukauppaan ja kahteen söpöön kahvilaan. Se on Perälän sanoin ”gentrifikaatiokulma”.
Gentrifikaation sijaan voidaan puhua Kallion kermaistumisesta. Perälä haluaisi kamppailla sitä vastaan, että entinen työläiskaupunginosa muuttuisi varakkaille varatuksi kliiniseksi tilaksi. Kallio-liike puolustaa terassien puheensorinaa ja kodittomien asuntoloita. Yhteisöllä on muutaman kymmenen aktiivijäsenen lisäksi lähemmäs 7€‰200 Facebook-tykkääjää.
Perälä perusti Kallio-liikkeen viime keväänä, tuohtuneena Hurstin leipäjonon herättämästä nihkeilystä. Eräs valittaja sanoi asuntonsa arvon laskevan jonon takia.
”Kukaan ei olisi kymmenen vuotta sitten sanonut mitään sellaista.”
Yhteisö on järjestänyt Kallio Block Party -klubia ja korttelikeittiöiltoja. Kesällä Kallio-liikkeen kirpputori teki Pengerpuistosta lakanoiden meren, matkastereot soivat.
Toisaalta Kalliossa on jo nuorta kuhinaa. Olisiko elävöittämiselle tarvetta ennemmin lähiöissä?
”Ehkä musta täällä asuvana tuntuisi hassulta itse lähteä jonnekin lähiöön. Että hei, nyt tehdään tällainen liike ja mahtava juttu. Mutta se on kieltämättä totta, että se, missä pitäisi saada yhteisöllistä toimintaa on Itä-Helsingissä.”
Neulanvaihtopisteiden ja puistojuhlien puolustajia tarvittaisiin Perälän mukaan kipeästi ympäri Helsingin. Julkisuudessa hänestä on tullut leipäjonoa vastustaneen Kallio-seuran vihollinen: kolmekymppinen Converse-jalkainen aktivisti, joka haluaa kukka-asetelmien keskelle bileet. Blogitekstissään Perälä on arvioinut kaupunginosayhdistysten usein olevan ”lähinnä ultrakonservatiivisia kahvittelukerhoja”.
Mutta ei se niin suoraviivaista ole. Tämänhetkisiä välejä Kallio-seuraan Perälä luonnehtii ”hyväksi coexistence-tilaksi”.
”Block Partyssa ne mummot ja papat istuivat Karhupuiston penkeillä ja vahtivat, ettei kukaan astu istutuksille. Eikä astunut. ”
Perälältä on monesti kysytty, miksei liike valtaa Kallio-seuraa. Mutta hän juuri haluaisi, että kaupunki kuulisi muitakin ääniä. Nuoria eivät yhdistysten jähmeät kokoukset kiinnosta.
”Toiseksi luulen, että seuran jäsenille on henkilökohtaisesti tosi tär-keää, että on ne tietyt jutut, Karhupuiston pitäminen ja muut. Olisi sydämetöntä viedä mummoilta ja papoilta tärkeä asia, joka saa varmaan heidät nousemaan aamulla sängystä.”
Kallion isoin ongelma on Perälän mukaan neliöiden kallistuminen.
”Kallio on niin tukossa, ettei tänne mahdu uutta sosiaalista rakentamista, jolla voisi laskea asuntojen hintoja.”
Perälä nostaa itse esiin Kallio-liikkeen kohtaamat syytteet. Niiden mukaan kivat kirppikset vain lisäävät alueen vetovoimaa ja saavat kiinteistönvälittäjät hykertelemään.
”Mutta tämä olisi varmaan myös tosi tylsä kaupunginosa, jos täällä ei voisi tehdä mitään, koska pelätään, että tulee mukavaa.”
Berliinin Kreuzbergissä kivitetään trendiputiikkien ikkunoita. Ei Perälä sellaista halua. Hän aloittaa viikonloppuaamun mielellään Pacificon brunssilla.
”En ole se tyyppi, joka sanoo yrittäjille, että älkää tulko tänne, se on gentrifikaatiota.”
Savonlinnan McDonaldsia oli helpompi boikotoida. Perälä poti klassista pikkukaupunkikipuilua. Hän istui kavereineen Sokoksen kahvilassa, kokeili viinaa, löysi Radioheadin. Isosisko toi vaikutteita taidekoulusta. Savonlinnassa vaihtoehtoisuuteen ei olisi tarvittu edes Perälän sinistä tukkaa, maiharitakkia ja Stop Nazi -merkkiä hihassa.
”Kaupassa joku mies tuli kysymään, olenko niitä skinheadejä.”
Politiikan aktiivi voisi ylpeillä pelastaneensa jo lapsena kastematoja, mutta Perälä sanoo hakanneensa Amiga 500 -konetta serkkunsa kanssa.
Poliittinen herätys tuli yläasteella, uutuustuote internetin myötä. Perälä löysi McLibel-oikeudenkäynnin hampurilaisyhtiön ja Greenpeace-aktivistien välillä. Jotain kriittistä Ronald McDonaldista Perälä muistaa kavereilleen printanneensa.
Perälä ihmettelee urapolkuaan. Yrittäjäisän ja opettajaäidin kanssa ei politiikasta puhuttu. Perälän hinku Helsinkiin, filosofian tarjonnastaan tunnettuun Alppilan lukioon aiheutti nieleskelyä.
”Kiristin äitiä sillä, että menen muuten ammattikouluun. Se toimi yllättävän nopeasti.”
Helsingissä poliittisuus jäi, isompi kaupunki antoi vapauden vain olla. Perälä notkui lukiokavereiden kanssa Vaasankadun Kuulassa. Jotain valtio-opin opiskelijaksi pyrkiminen silti enteili. Kaveri houkutteli puolikiinnostuneen Perälän yliopiston edustajistovaaleihin. Tuloksena oli yllättäen vihreiden vuoden 2007 suurin äänipotti.
”Olin kokenut puoluepolitiikan pitkään vieraaksi ja opportunistiseksi.”
Opiskelijapolitiikassa Perälä tutustui kiinnostaviin ihmisiin, mutta koki näkökulman käpertyneen yhteiskunnasta kampukselle. Myös virkamiesuraksi oikeusministeriössä riitti kaksi vuotta.
”En ollut demokratia-asioiden yksikössä istuessani varma, edistänkö tässä nyt parhaimmalla tavalla demokratiaa.”
Nykyistä poliittista järjestelmää Perälä mylläisi rajusti. Hän lisäisi aloitekanavia, päästäisi kansalaiset mukaan virkamiesvalmisteluun, kokoaisi satunnaisotannalla naapurustopaneeleita. Sitten olisivat sitovat kansanäänestykset, Guggenheimistakin.
Tämän kaiken mahdollistaa etenkin sosiaalinen media.
”Kyllä me pystyttäisiin jo aika hyvin kanavoimaan kansalaismielipidettä päätöksentekoon muuten kuin edustuksellisuuden kautta.”
Perälän mukaan valtio voisi ilmaisen viestinnän aikana keskittyä jakamaan rahan sijaan tiloja. Hän oli maaliskuun alussa järjestämässä Sosiaalinen Hub -kokeilua, jossa yksi kaupungin hukkatila Kruununhaassa muutettiin yhteiskunnallisten projektien törmäytyspaikaksi.
Juuri tilaan liittyy Kallio-liikkeelläkin pulmia. Ensimmäinen kuukausitapaaminen, möötte, järjestettiin kuluneella viikolla Siltasen takahuoneessa. Sinne moni kaduntallaaja ei varmaan löydä Facebookin perusteella tietään.
Perälä on harmistunut.
”Se on se juttu, että me joudutaan treffaamaan baarissa, ei ole Kallion kylätaloa. (Yliopiston omistamaa) Franzeniaa me ollaan katseltu sillä silmällä, kun se on ollut tyhjillään pitkään. Käsittääkseni sielläkin on neuvottelut menossa jonkun muun osapuolen kanssa.”
Perälän puheissa vilahtaa usein digitaalinen kuilu. Sitä Kallio-liike on yrittänyt kaventaa esimerkiksi korttelikeittiöllä, jota on järjestetty eläkeläisten suosimassa Elokolossa.
”Ehkä ensi kesänä voisi järjestää vaikka Piritorin lavatanssit.”
Perälällä ei ole virallista titteliä Kallio-liikkeen puheenjohtajana. Valtaa hänellä kuitenkin on. Facebookissa hänen statuksiaan tilaa toistasataa ihmistä, ja ne keräävät usein kymmenien kommenttien nauhoja: kaupan keskittymisestä, VR:stä, kehysriihestä. Perälä on uuden ajan some-poliitikko, joka yhtä lailla linkkaa ironisesti Tommi Läntisen Youtube-videoihin, kertoo Tukholman-reissun krapulasta ja kysyy, kuinka monta cocktail-palaa vastaa päivällistä.
Perälä on myös pätkätyöpolven poliitikko. Hänen arkensa on projekteja, työpajoja, nettivaikuttamisesta puhumista. Perälä nostaa varastosta opintotukikuukausia ja tekee gra-duaan peruskoulun demokratiakasvatuksesta. Osuuskuntayrittäjyys kiinnostaisi.
”Se on muodostunut jo kliseeksi, että tulee istuttua paljon Rytmissä. Siellä törmää aina kavereihin, jotka kirjoittelevat jotain kolumneja. ”
Kauas ollaan tultu Savonlinnan Sokokselta. Ei Perälällä ole maakunta-angstia, mutta helpommin tulee lähdettyä Keski-Eurooppaan. Savonlinnan oopperajuhlilla Perälä pyrkii kuitenkin käymään joka kesä. Kummitädillä on lähellä mökki.
”Kesällä Savonlinna on mukava kesäkaupunki, niin kuin kaikista Suomen kaupungeista pakonomaisesti julistetaan.”
Mitä käsityksiään Perälä on joutunut politiikassa korjaamaan, Savonlinnan hihamerkkivaiheen jälkeen?
Mustavalkoisuutta, hän sanoo. Itse tietämäänsä oikeaa ratkaisua ei voi jyrätä läpi.
”Se ei tuota parasta mahdollista lopputulosta, koska sitten ovat nämä kaikki muut ihmiset, jotka täytyy ottaa huomioon”, Perälä naurahtaa ja pitää pienen tauon.
”Mutta musta sekin on tylsä tapa tehdä politiikkaa, että suhtautuu kaikkeen äärimmäisen pragmaattisesti: edistää vain asioita, jotka on heti mahdollista saada läpi. Politiikkaan kuuluu suurten juttujen kelailu, oli se sitten tuopin tai minkä tahansa ääressä.”
Sitten Perälä kiskoo takin päälle ja kävelee tapaamaan Dodo ry:n edustajaa Kasvisbaariin.
Kuka
Erkki Perälä, 29, on Kallio-liikkeen perustaja ja erilaisten demokratiaprojektien aktiivi. Hän toimii vihreissä puoluevaltuuskunnan varapuheenjohtajana ja demokratiatyöryhmän puheenjohtajana. Perälä tekee valtio-opin graduaan Helsingin yliopistossa. Hän asuu yksin Aleksis Kiven kadulla, mutta hänet on bongattu Linnan juhlista kirjailija Riikka Pulkkisen seurasta. Perälä harrastaa lenkkeilyä ja kiertää mielellään Helsingin keikkaklubeja.
Himottaa Lemon Grassin punainen tofu-siitakesieni-curry.
Kaduttaa Etten löytänyt Jennifer Egania jo ennen kuin hänestä tuli suosittu.
Kyrpii Empatiakyvyttömät ihmiset, jotka kuvittelevat oman materiaalisen hyvinvointinsa olevan puhtaasti omaa ansiotaan.
Sanat Veera Jussila, kuva Noora Lehtovuori
