Farmakologian tutkija Mikko Käenmäki haluaa selvittää, mistä skitsofrenia johtuu. Vapaa-ajallaan hän pyydystää kaloja kymmenien metrien syvyydessä ilman happilaitteita.
Sehän on iso turska!
Tutkija Mikko Käenmäen pulssi kiihtyy. Vonkale on ihan lähellä. Mies jännittää metrin mittaisen harppuunansa, laukaisee nuolen – ja osuu. Ennen kuin happi loppuu, Käenmäki ponkaisee parinkymmenen metrin syvyydestä pinnalle turska harppuunan päässä roikkuen.
Sukelluskalastuksessa kalastaja lähestyy kalaa, ei toisin päin. Turskan Käenmäki pyydysti Pohjois-Norjan Saltstraumenissa. Hyviä kala-apajia löytyy myös kotikonnuilta. Yleensä Tapiolassa asuva Käenmäki käy kalastamassa Helsingin edustalla.
”Mitä kauemmas avomerelle menee, sitä parempi.”
Kuluva talvi olisi ideaali sukelluskalastukseen, koska meri ei ole jäässä. Käenmäki ei ole kuitenkaan ehtinyt kuukausiin kalaan. Hän on istunut tiiviisti työhuoneellaan Helsingin yliopiston Viikin kampuksella ja viimeistellyt neurofarmakologian alaan kuuluvaa väitöskirjaansa. Nyt se on esitarkastuksessa.
Väitöskirjassaan Käenmäki tutkii Parkinsonin tautiin ja skitsofreniaan liittyvän COMT-entsyymin merkitystä aivoissa. Työssä pyritään siis valottamaan psyykkisten sairauksien syntymekanismeja. COMT-entsyymin merkitys skitsofrenian synnyssä on kiistelty aihe tutkijoiden keskuudessa.
Sukelluskalastus on Käenmäen mielestä tervetullutta vastapainoa tieteelliselle ajatustyölle. Tutkija innostui lajista kuusi vuotta sitten kaverinsa houkuttelemana.
Kiehtovinta sukelluskalastuksessa on Käenmäen mukaan omien rajojen testaaminen. Harrastajien keskuudessa vallitsee kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan sukelluslaitteita ei käytetä. Kukin kalastaa keuhkojensa mukaan.
Käenmäki on veden alla enintään kaksi minuuttia kerrallaan. Jos happea ei kuluisi uimiseen, hän voisi olla siellä kaksi kertaa kauemmin.
Harppuunan lisäksi sukelluskalastaja tarvitsee maskin, räpylät ja vapaasukelluspuvun, jonka avulla viisiasteisessa vedessä voi viettää yli tunnin.
Sukelluskalastuksessa myös kilpaillaan. Käenmäki on voittanut kaksi SM-joukkuekultaa ja yhden hopean. Kilpailuissa voittaa jengi, joka saa suurimman yhteenlasketun saaliin. Kalat pisteytetään lajin ja painon mukaan, joten ahvenen ei tarvitse olla yhtä iso kuin hauen.
Sukelluskalastustaidosta olisi varmasti hyötyä, jos joutuisi Robinson Crusoen lailla autiolle saarelle. Jos Käenmäki saisi ottaa saarelle yhden asian mukaan, hän ei kuitenkaan ottaisi mukaan harppuunaansa, vaan kokista.
”Sen voimalla sain tehtyä väikkärinikin.”
Jo perusopiskelijana Käenmäki kiinnostui farmakologiasta eli lääkkeiden vaikutuksista ihmiseen. Hän kirjoitti gradunsa yleisfarmakologiasta ja valmistui proviisoriksi 26-vuotiaana. Pian sen jälkeen nuori maisteri alkoi valmistella väitöskirjaansa. Tutkijan työ tuntui silloin apteekkiuraa kiinnostavammalta vaihtoehdolta.
Käenmäki vietti viime lukuvuoden jatko-opiskelijana psykiatrian laitoksella Oxfordin yliopistossa. Opetus huippuyliopistossa oli laadukasta: jatko-opiskelijana Käenmäki sai yhdestä neljään tuntia yksityisopetusta viikossa. Tutkimuslaitteet Oxfordissa olivat kuitenkin vanhanaikaisemmat kuin kotona Helsingin yliopistossa.
Tutkijan urallaan Käenmäki haluaisi löytää jotain uutta, ”selvittää skitsofrenian mysteerit”.
”Hommassa on haastetta, sillä kukaan ei ole pystynyt tarkasti osoittamaan, mistä skitsofrenia johtuu. Se on niin monimutkainen sairaus.”
Sanat Savanna Saarikko, kuva Oskari Onninen
