Tämä kulttuurikevät on lähiöiden.
Ensinnäkin lähiöt jalkautuvat keskustan gallerioihin. Elementtitalojen asukkaat esittäytyvät Näköalapaikka – kertomuksia Pihlajamäestä -näyttelyssä Sederholmin talossa. Itä- ja Länsi-Helsingin mittelö taas nähdään Valokuvataiteen museossa. Photo Do -järjestön työpajassa itähelsinkiläiset valokuvaajat ovat tutkineet läntistä kaupunkia ja toisin päin. Kotiseutupörhentelyn hengessä projekti huipentuu valkokankailla kisattavaan Itä-länsi-battleen.
Toiseksi lähiöbuumi näkyy lähiöissä, usein osana WDC 2012 -vuotta. Bullhorn- suunnittelukilpailussa kansainväliset arkkitehdit kohentavat Malmin asemanseutua. Savi ja Puu -hanke uudistaa Jakomäen ja Alppikylän välistä alikulkukäytävää ympäristötaiteella. Ryhmä Aalto-yliopiston muotoiluopiskelijoita majailee Kontulan ostarin tuntumassa osana Suburb 2072 -visiointiprojektia. Nettivideoissa kierretään aseman kulmia ja tavataan 88-vuotias Anna-Liisa ja pipopäinen Keke. Skeittilaudat kolisevat ja talviaurinko paistaa.
Laiskin kulttuurimatkaaja lähtee lähiöön läppärillä. Valokuvaaja Vesa Mäkinen vie katsojan Helsinki 82 -verkkonäyttelyssä Roihuvuoreen, esimerkiksi moskeijaan, prinsessasynttäreille ja taloyhtiön grillijuhliin. Jos Suomi ei riitä, voi kahlata valokuvaaja Louise Hawsonin 52 Suburbs Around the World -blogissa. Nyt Delhin esikaupungeissa liikkuva Hawson siirtyy keväällä vielä Istanbuliin ja Pariisiin, syksymmällä Berliiniin, Roomaan ja New Yorkiin.
Nämä ovat vain esimerkkejä. Miksi lähiöön ovat nyt tarttuneet kaikki?
Siksi, että eriarvoistuminen natisuttaa yhteiskuntaa enemmän kuin vuosiin.
”Näissä kulttuuriprojekteissa yritetään hoitaa jälkiteollisen kehityksen seurauksia, joiden ongelmat tiivistyvät lähiöissä”, sanoo kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen Helsingin yliopistosta.
Kortteinen korostaa, että Suomen lähiöt rakennettiin aikanaan työ-väestölle. Kun työpaikat katoavat ja asumisen hintaerot repeävät, syrjäytyminen keskittyy radanvarsi- ja ostari-Suomeen. Monessa kulttuuriprojektissa on mukana Helsingin kaupunki, joka haluaa lisätä lähiöiden vetovoimaa.
Kaupunkien kipuilu näkyy maailman gallerioissa nyt eri tavoin. Ehkä karuin yhteiskunnallinen tausta on New Yorkin Museum of Modern -Artin tuoreella näyttelyllä Foreclosed: Rehousing the American Dream. Projektissa tähtiarkkitehtien tiimit yrittävät puhaltaa eloa asuntokriisin murjomiin esikaupunkeihin esimerkiksi kalifornialaisessa Rialtossa ja floridalaisessa Temple Terracessa.
Lähiöbuumissa katsotaankin enimmäkseen tulevaan, kohti parempaa. Lähiötä päivitetään, sen kasvoja hinkataan puhtaiksi. Silti samaan aikaan elää lähiökuvaston toinen puoli, rappioromantiikka. Aku Louhimiehen Vuosaari -elokuvassa lähiö on paikka, jossa ihminen on rikki, kerrostalon seinä kylmä ja joulupukit ryöstävät apteekin. Emma-ehdokkuuksia kerännyt SMC Lähiörotat räppää jangstereille 1990-luvun Pakilasta ja Tapanilasta, pilottijengeistä ja sekakäyttöpingiksestä. Miljoonien katselukertojen Youtube-ilmiö on myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen suosikki.
Mitä merkitystä lähiön kulttuurisella nousulla sitten on?
Taiteella ei korjata työttömyyslukuja, mutta Kortteinen pitää lähiöiden galleriaistumista positiivisena ilmiönä, jos asukkaat saadaan projekteihin aktiivisesti mukaan.
Jopa SMC Lähiörottien tapaisella rappioherkuttelulla voi Kortteisen mukaan olla yllättävä roolinsa. Lähiöille voi käydä kalliot tai vallilat.
”Jos lähiöitä aletaan nostalgisoida lämpöisin silmin, niiden asema muuttoliikkeessä voi kohentua. Urbaanissa karheudessa kasvaneet palaavat juurilleen. ”
Lähiötärppejä
Näköalapaikka – kertomuksia Pihlajamäestä -näyttely Pihlajanmäen ostoskeskuksessa 26.2. asti, Viikin kirjastossa 8.3.-18.4, Sederholmin talossa 12.5.-26.8.
Itä-länsi-näyttely Valokuvataiteen museossa 23.2. -25.3., battle 23.2.
Bullhorn-kilpailun voittajat esillä Malmi-talolla 11.5. -8.6., Laiturilla 12.6.-4.8
Linkit
www.facebook.com/suburb2072
pihlis.sarjakuvablogit.com
www.virka.fi/fi/galleria/verkkonayttelyt/helsinki-82-lapipeikkaus-lahioon
52suburbs.com
Sanat Veera Jussila, kuva Juuso Westerlund
