Helsingin yliopiston kursseilla opetetaan siiderien maistelua, Rubikin kuution ratkomista, takapuolen kaivamista ja montaa muuta outoa asiaa.
Siiderien maistelu
Elintarviketeknologian pääaineen Aistinvaraisen tutkimuksen perusteet -kurssilla opiskelijoiden on suoritettava ryhmissä harjoitustyö, jossa he maistattavat koehenkilöille (usein myös itselleen) tietyn tuoteryhmän tuotteita, joiden ominaisuuksia arvioidaan luottaen omiin silmiin, nenään ja suuhun. Kurssilla on maistatettu muun muassa siidereitä, joiden arvioimiseen on saanut poikkeuksellisen helposti vapaaehtoisia myös ulkopuolisista. Tarina kertoo, etteivät kaikki ammattimaistajamaisesti sylkeneet pois maisteltaviaan.
Plasmapalloja viinirypäleistä
Arkipäivän fysiikkaa -kurssilla välähtelee ja poksahtelee. Yksi lukuisista ”älä kokeile tätä kotona, jos et ole ihan varma mitä teet” -demonstraatioista on kirkkaana hohtavien plasmapallojen luominen mikroaaltouunin ja viinirypäleiden avulla.
Näyttävän sähköisen reaktion aikaansaamiseksi ei tarvitse muuta kuin tietää mikronsa polttopisteet, leikata pari viinirypälettä sopiviksi paloiksi ja kuivata ne huolella leikkauskohdista.
Pianosäestys
Luokanopettajaksi mielivän täytyy Helsingin yliopistossa käydä pianotunneilla vähintään muutaman kuukauden ajan. Pitäähän tulevan opettajan osata säestää lapsukaisten sulokuoroa.
”Itse opiskelin pianonsoittoa kaksi vuotta, ja tuntuu, että selviän säestämisestä juuri ja juuri. Aika lahjakas saa olla, jos tarvittavat taidot ehtii hankkia parissa kuukaudessa”, eräs opiskelija kertoo.
Moottorisahauksen alkeet
Metsäteknologian kurssilla Hyytiälän kenttäasemalla saha laulaa ja rungot kaatuvat. Metsäalan opiskelijat ne siellä harjoittelevat alansa perustaitoja. Turvallisuuskoulutuksen jälkeen kurssilaiset jaetaan ryhmiin, joiden jäsenet videoivat toisiaan kaatamassa puita moottorisahalla. Jälkeenpäin videolta pääsee arvioimaan, kuinka turvallista kunkin työskentely on ollut.
Tuseeraus
Yksi kurssi puhuttaa lääketieteen opiskelijoita ruokapöydässä ylitse muiden: vatsan alueen ongelmat, etenkin peräaukko-opin osuus. Tuseeraukseksi kutsuttu toimenpide on usein välttämätön esimerkiksi peräsuolen tai miehen eturauhasen ongelmien tutkimisessa. Käytännössä se on sormen työntämistä syvälle toisen ihmisen peräaukkoon ja pyöräytellen tunnustelua. Ulos vedettäessä on hyvä merkki, jos hansikkaissa ei näy verta tai limaa ja kakka on jokseenkin normaalin väristä.
”Morjens!” ja muita havaintoja
Sosiologinalut pääsevät vihdoin kirjojen äärestä oikeiden ihmisten pariin, kun heidät lähetetään kvalitatiivisten menetelmien peruskurssilla vakoilemaan ihmisten tervehtimistapoja esimerkiksi Helsingin rautatieasemalle. Eleet, ilmeet ja puheet tulevat tarkasti kirjatuiksi, ja jokunen tutkijanura saanee lähtölaukauksen kohti lähiöräkälöiden kanta-asiakkaiden, hiekkalaatikon reunalla istuvien kotiäitien ja -isien tai bisneshaiden käyttäytymisen selvittämistä.
Rubikin kuution ratkominen
Rubikin kuutio on ihan pirun hidas ratkoa. Siis jos yrittää ratkaisua satunnaisesti; kuution voi vääntää noin 43 triljoonaan (10 potenssiin 18) eri asentoon. Kuution ratkaisu (eli alkuasetelmaan palaaminen) tosin onnistuu 20 siirrolla mistä tahansa asennosta. Kateutta herättävät ratkaisualgoritmit voi opetella matematiikan laitoksen kurssilla Ryhmäteoreettinen näkökulma Rubikin kuutioon.
Satutunti
Kun puisevat tenttikirjat ahdistavat, on aika paeta lapsuuden satukirjojen maailmaan …ja analysoida niitä. Sekä englannin kielen että yleisen kirjallisuustieteen pääaineissa pääsee tutustumaan uudesta näkökulmasta Peter Paniin, Tuhkimo-tarinoihin ja moniin muihin lapsuuden rakkaisiin kertomuksiin.
Matojen maailmanjärjestys
Jos biologian opiskelijan kiinnostus matoihin yltyy kovaksi, hän voi ensiapuna lähteä vaikka harvasukasmato-ja juotikaskurssille Lammin biologiselle asemalle. Tämän kurssin käytyään erottaa toivottavasti iilimadot (Hirudo medicinalis) muista juotikaslajeista, eikä kastematokaan ole enää pelkkä kastemato, vaan kyllä sen lieron (Lumbricidae) lajilleen tai ainakin suvulleen tunnistaa. Ennen kaikkea tietää, miten mikäkin näistä otuksista elää, syö ja lisääntyy.
Kiveniskentä
Jos kuulet joskus kummallista kilkutusta naapurin takapihalta, varmista ensin, ettei siellä asu joku arkeologian opiskelija. Kiveniskentä kun on taito, jota arkeologin on hyvä osata voidakseen erottaa kaivauksilla varsinaiset kivikautiset esineet iskennässä syntyneistä hukkapaloista ja muutenkin ymmärtää, mitä löytämistään esineistä voi päätellä. Kivipöly on vaaraksi keuhkoille ja kiveä isketäänkin aina ulkona, jottei pöly jää huoneilmaan kiertämään.
Sanat Sofia Virtanen
Kuva Otto Donner
