Apartheidin aikana Kapkaupungin yliopistossa Etelä-Afrikassa oli vain muutama värillinen opiskelija. He eivät saaneet asua kampuksen asuntoloissa, ja mikäli he opiskelivat lääketiedettä, he eivät saaneet osallistua valkoisten ihmisten ruumiinavauksiin.
Nykyään yliopistolla harjoitetaan niin sanottua positiivista syrjintää. Apartheidin aikaisen rotumäärittelyn mukaan mustiksi, värillisiksi tai intialaisiksi laskettavat opiskelijat saavat myönnytyksiä yliopiston hakuprosessissa. He saattavat siis päästä opiskelemaan suhteellisesti huonommilla arvosanoilla.
Lwando Mpotulon, 23, lukion päättökokeesta saamat arvosanat eivät olisi normaalisti riittäneet yliopistoon. Ne olivat kuitenkin huikea saavutus ympäristössä, josta vain harvat yltävät korkeakouluihin. Myönnytysten ansiosta köyhältä asuinalueelta kotoisin oleva ja heikkolaatuisia kouluja käynyt Mpotulo pääsi opiskelemaan lääketiedettä.
”Pidän positiivista syrjintää ehdottoman tarpeellisena pahana”, Mpotulo sanoi The New York Timesille.
Yliopiston sijaiskansleri Max Price katsookin positiivisen syrjinnän tarjoavan apartheidin vahingoittamille heidän kipeästi tarvitsemiaan koulutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi Kapkaupungin yliopiston opiskelijoista yhä vain 25 prosenttia on mustia, vaikka maan väestöstä heitä on 79 prosenttia.
Kapkaupungin yliopiston kampus sijaitsee Pöytävuoren rinteillä.
Joidenkin mielestä positiivinen syrjintä vain muistuttaa apartheidin jättämistä haavoista. Yksi vastustajista on professori Neville Alexander, sosiologi, joka luokiteltiin apartheidin aikana värilliseksi ja joka vietti kymmenen vuotta vankina Robben Islandilla. Hänen mukaansa apartheidin vastustajat tahtoivat, ettei ihmisiä enää koskaan luokiteltaisi etnisen taustan perusteella, ei hyvässä eikä pahassa.
Alexanderin mielestä yliopiston tulisi vastustaa valtion taholta tulevaa painetta käyttää opiskelijoiden etnistä taustoja vertailuarvoina kertomaan kuinka hyvin yliopistolla menee.
”Apartheidin aikana valtio teki samoin, ja me käskimme heidän painua helvettiin”, Alexader julisti positiivista syrjintää käsitelleessä keskustelutilaisuudessa.
Kaikki oppilaatkaan eivät arvosta nykyistä politiikkaa. 19-vuotias Sam Mgobozi sanoo pitävänsä sitä loukkaavana.
”Olemmeko täällä koska olemme mustia vai koska olemme älykkäitä?”, hän kysyy.
Keskiluokkaisesta perheestä tuleva Mgobozi myönsi kuitenkin köyhien oppilaiden saattavan olla positiivisen syrjinnän tarpeessa.
Mustien opiskelijoiden välillä onkin valtavia luokkaeroja, ja yliopistolla pohditaan parhaillaan, tulisiko ylä- ja keskiluokkaiset mustat opiskelijat poistaa myönnytysten piiristä. Opiskelijan sosioekonomisella taustalla katsotaan nykyään olevan etnistä taustaa suurempi vaikutus opintomenestykseen.
Niinpä yliopistolla kehitellään nyt uusia tapoja määritellä, millaiset opiskelijat ovat positiivisen syrjinnän tarpeessa. Kriteereinä saatetaan tulevaisuudessa käyttää opiskelijan aiemmin käymien oppilaitosten tasoa sekä tämän vanhempien koulutustaustaa.
Sanat: Oona Juutinen
Kuvat: Adrian Frith
The New York Timesin juttu aiheesta
